Helmikuun pakkasilla…

…on mukava leipoakin, kun ulkona on kylmää. Vuosi sitten herättelin eloon talon vanhan hapanleipäjuuren, kun sitä ullakolla olleesta äidin taikinasaavista löysin. Siellä se oli odotellut toistakymmentä vuotta löytäjäänsä. Nyt se on jo muutaman käyttökerran jälkeen kivasti tekeentynyt ja nämä leivät ovat meillä aikamoista herkkua.

Hiivaleipää en ole aikoihin ostanut, kotitekoinen maistuu kaikille. Pohjaksi veteen hiukan neljän viljan hiutaleita, jauhoina kaurajauho ja hiivaleipäjauho sekä vähän vehnäjauhoakin. Maku on joka kerta hiukan erilainen, kun suhteetkin vaihtelevat. Litran taikinasta tulee neljä leipää.

Gluteenitonta tein viimeksi patonkivuoassa,

sen käyttö olikin miltei unohtunut. Leivinpaperi alle ja löysä taikina lusikalla kolmeen riviin.

Juustoraastetta päälle ja ihan on patongin näköisiä! Jossain näin kuvan, että samalla tavalla oli tehty sämpylöitä, yhdeksän nokaretta kerrallaan. Hyviä tuli, tällä reseptillä.

Kun esikoinen tulee murusensa kanssa, valmistan usein ruispaloista sienileipiä lauantain iltapalaksi: Paksu suppismuhennos ja juustoraaste = suosikkiherkku.

Tästä nyt tulikin leipäpostaus, mutta onhan se ollut aina tärkeä osa vanhan ajan ihmisten elämässä. Ruisleipätaikina siunattiin ristin merkillä

ja muistan lapsuudesta, että valmista leipää ei koskaan saanut jättää nurin päin pöydälle. Se oli leivän halveksimista. Kunkahan moni nuori tämän viimeksi mainitun on edes kuullut!

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

6 vastausta artikkeliin: Helmikuun pakkasilla…

  1. Oi että – leipä on aina ollut tosi tärkeää suomalaisille potun ohella. Mullakin olisi vanha taikinatiinu, jossa on kuivunutta juurta. Miten herättelin omasi henkiin?

    • …herättelit omasi henkiin?

      • Ensin piti kaapia kuivaa taikinaa reunoilta. Sitten se jätetään likoamaan kunnes on täysin liuonnut. Sen jälkeen ruisjauhoja niin, että on paksuhkoa velliä, tämä seos säilytetään lämpimässä liinan alla. Aina välillä sekoitellaan voimakkaasti ja lisätään jauhojakin, jos siltä tuntuu. En muista enää tarkasti, mutta kai tätä taisin jatkaa pari – kolme päivää. Niin kauan, kunnes tuoksuu happamalta! Ja siitä sitten eteen päin varsinaisen taikinan tekoon. Onnea! Tästä varmaan löytyy nettiohjeitakin, tarkempia. Googlaa!

  2. Ja vielä Titalle: Kokeile ensimmäiset kerrat pienellä taikinamäärällä, tee vaikka pieniä pyöreitä sämpylöitä. Juuri tekeentyy aikaa myöten, joten on turha pilata isoja jauhomääriä, jos ei heti onnistukaan.

  3. Sari sanoo:

    Nälkä tuli ;niin herkulliselta näyttää, melkein tuoksukin tuli ruudun kautta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s