Vierailijat
- 1 538 088
- Follow Riitan puutarha ja mummolan riepumatto on WordPress.com
-
Viimeisimmät artikkelit
Arkistot 2011-2023
Suosituimmat artikkelit & sivut
Näistä kirjoitan
- Aaveita ja jännitystä (11)
- Kanala (86)
- Kasvihuoneessa (67)
- Kasvimaa (54)
- Käsityöt (34)
- Kokataan – Eturuuat (41)
- Kokataan – gluteenitonta leivontaa (54)
- Kokataan – Jälkiruuat ja muuta makeaa (36)
- Kokataan – Lisäkkeet, salaatit (52)
- Kokataan – Makeat leivonnaiset (62)
- Kokataan – Suolaiset leivonnaiset, leivät (22)
- Kokataan: Mummon helpot ohjeet (2)
- Koti (123)
- Maisema (45)
- Matkat (51)
- Mökillä (22)
- Navetan remontti (7)
- Niksit (49)
- Perennat (53)
- Piha ja puutarha (418)
- Pikkuväen kanssa (162)
- Sekalaista (498)
- Surusydämellä (29)
- Valkoisen talon kunnostus (15)
- Vanhan talon kunnostus (54)
- Wanhat Tawarat (34)
kesäkuu 2023 ma ti ke to pe la su 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30
Aihearkisto: Surusydämellä
Pyhäinpäivän ajatuksia
Muutaman viikon kuluttua edessä on äidin veljen siunaus. Sisarusparven viimeinen on lähtenyt 88 vuoden iässä siskojen ja vanhempiensa luo. Meitä edeltävä sukupolvi on nyt kokonaan poissa, seuraavana on meidän vuoromme. Siitäkin on jo kymmenen vuotta, kun surullisina astelimme hautausmaan käytävällä … Lue loppuun
Mörkö
Alkukesä on kauneimmillaan, mutta meille tuli mörkö, joka tukahdutti ilon. Miten voikaan tunnetila muuttua yhden päivän, tunnin tai hetken aikana. Mörkö vei voimat ja ajatukset, se sammutti tulen niin kuin muumilaakson nuotion. Se kietoi meidät usvaan niin kuin aamuisen kotilahden. … Lue loppuun
Kategoria(t): Surusydämellä
Kommentoi
Ilman kissaa
Sain eläinklinikalta tällaisen kortin, kiitos! Kolmannen – ja viimeisen – kissan lähdettyä talo tuntuu hiljaiselta. Mietin, miten erilaiselta näyttää nyt tuo työpöytä, joka alaikkunassa olleine kissanluukkuineen toimi kolmen kissan omana pöytänä liki kolmekymmentä vuotta. Sain sen vihdoin itselleni käyttöön, … Lue loppuun
Surupäivä
Pyhäinpäivänä muistelemme menneitä sukupolvia, viemme kynttilät haudoille ja muutenkin se on aina vietetty rauhallisesti mutta juhlavasti, syksyn sadosta nauttien. Tänä vuonna tuli lisämausteeksi suuri suru Jamppa-kissan, tuon rakkaan Katti-Rontin jäähyväisten mukana. Vielä syyskuussa se oli täysissä voimissaan, upeana ja pehmeänä. … Lue loppuun
Mietteitä
Eilisellä kauppareissulla huomasimme kaukaa iäkkään tutun, joka harhaili vähän ymmällään olevan näköisenä ruokaosaston leikkele- ja leipähyllyjen välissä. Ajattelimme ensin, että hän ehkä yksinäisenä ihmisenä kuluttaa siellä aikaansa ja tutustuu uusiin tuotteisiin. Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt menevän ohi, joten käännyimme kassajonosta … Lue loppuun
Kategoria(t): Surusydämellä
Kommentoi
Täysikuun aikaan
Lauantaina oli täysikuu ja kun pilviäkään ei juuri ollut, päätimme odotella oikein urakalla tuota kaunista näkyä. Kahdeksan jälkeen se sitten alkoi kurkistella järven toisella puolen, metsän korkeimpien puiden takana. Kuun nouseminen on aina yhtä upeaa katseltavaa ja varsinkin, kun on kyse täysikuusta. … Lue loppuun
Surusydämellä
Pääsiäisen sanoma hukkuu veilä helpommin kuin joulun sanoma. Kauppojen jatkuva aukiolo turruttaa mielen – arjen ja pyhän ero häviävät. Mutta sitten, kun tapahtuu jotain äkkinäistä surua, ajatukset pysähtyvät. Näin kävi minulle eilen, kun huomasin lehdestä tutun ihmisen kuolinilmoituksen. Yhdessä jumpattiin monet … Lue loppuun
Vuodet vierivät
Tänään on lokakuun 18. päivä. Se oli surullinen päivä kaksi vuotta sitten ja hyvin surullinen päivä myös viisi vuotta sitten. Usein on tullut mieleen, että mitähän isä sanoisi johonkin asiaan, että voisinpa kysyä neuvoa. Tai äiti, joka varsinkin loppuaikoina eli … Lue loppuun
Kategoria(t): Surusydämellä
Kommentoi
Pioneerirykmentin viimeinen paraati
Tänään mekin olimme, useiden satojen katsojien joukossa, seuraamassa haikein mielin Keuruun pioneerirykmentin viimeistä paraatikatselmusta ja ohimarssia. Kotoa lähtiessämme satoi lunta. On 17. kesäkuuta – tänään tuli kuluneeksi 42 vuotta häistämme. Silloin, kirkkoon kävellessämme, oli lämmin kesäsää, mutta nyt kylmä pohjoistuuli … Lue loppuun
Toiveita hiihtoladun varrelta
Kun hiihtelin omaa tahtiani Lapin maisemissa, minulla oli aikaa ajatella. Katselin, kuinka tuulenpuuskat lennättivät latu-urissa kevyitä kaarnanpaloja. Mietin toki sitä, tarttuisivatko ne liisteröityihin suksenpohjiin ja tökkäisivätkö sukset niin, että jopa kaatuisin. Mutta sitten mieleen tuli muita ajatuksia. Kuorilastut kisailivat, ajoivat … Lue loppuun
Kategoria(t): Matkat, Surusydämellä
4 kommenttia
Äidin syntymäpäivä ja puulehmä
Tänään olisi äidin syntynmäpäivä. Hän täyttäisi 87 vuotta, mutta enää ei täytekakkua leivota. Vain haudalla lepattava kynttilä on muistuttamassa juhlapäivästä. Tässä kuvassa juhlitaan 80-vuotispäivää meillä – isäkin on vielä mukana, vaikka sairauden merkit vakavoittavat ilmeen. Äiti kertoi usein tarinaa siitä, … Lue loppuun
Pikku-Semmin muistolle
Pienten lasten kuolema ei ennenaikaan ollut ollenkaan harvinaista. Pikemminkin päinvastoin. Niin kävi yli sata vuotta sitten omassa suvussanikin – pieni poika kuoli vain kuusivuotiaana. Hän oli sairastunut punatautiin, vaikeaan ripuliin, joka siihen aikaan oli vaarallinen ja usein tappavakin. Yli sata … Lue loppuun
Elli-tätiä muistellen
Oma kummitätini oli mummoni sisko, Edla eli Elli. Isotädillä ei ollut omia lapsia, joten hän piti meistä sisaruksista paljon, asuimmehan jonkin aikaa samassa pihapiirissäkin. Ah ja voi ne Elli-tädin ihanat hapankermakakut… muistan sen tuoksunkin. Ja ne ikkunalasien väliin taitellut selstof-kääröt … Lue loppuun
Mummon kirje isälle
Siivoilin äsken kirjahyllyn laatikoita remontin tieltä ja löysin yhtä ja toista niihin säilytettyä. Esimerkiksi tämän mieltä herkistävän joulunajan kirjeen, tai oikeammin kopion siitä, sillä isä halusi sellaisen minulle joskus muinoin antaa. Kuten täällä muistokirjoituksessa kerroin aiemmin, isä lähti Karjalan taisteluihin … Lue loppuun
Sylvester ja päärynäpuu
Kulunut vuosi iloineen, omalta kohdaltani myös monine suruineen, on päättymässä. Yksi raskaimmista vuosista, yksi toivottomimmista. Sellainen, jolloin halusi tarttua kiinni jokaiseen hennoimpaankin oljenkorteen, huomatakseen vain, kuinka turhaa se oli. Jos minulla olisi maailman ihanin päärynäpuu. Sellainen, jota olisin hellien kasvattanut … Lue loppuun
Kategoria(t): Surusydämellä
12 kommenttia