Aihearkisto: Surusydämellä

Pyhäinpäivän ajatuksia

Muutaman viikon kuluttua edessä on äidin veljen siunaus. Sisarusparven viimeinen on lähtenyt 88 vuoden iässä siskojen ja vanhempiensa luo. Meitä edeltävä sukupolvi on nyt kokonaan poissa, seuraavana on meidän vuoromme. Siitäkin on jo kymmenen vuotta, kun surullisina astelimme hautausmaan käytävällä … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Mörkö

Alkukesä on kauneimmillaan, mutta meille tuli mörkö, joka tukahdutti ilon. Miten voikaan tunnetila muuttua yhden päivän, tunnin tai hetken aikana. Mörkö vei voimat ja ajatukset, se sammutti tulen niin kuin muumilaakson nuotion. Se  kietoi meidät usvaan niin kuin  aamuisen kotilahden. … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Kommentoi

Ilman kissaa

  Sain eläinklinikalta tällaisen kortin, kiitos! Kolmannen – ja viimeisen – kissan lähdettyä talo tuntuu hiljaiselta. Mietin, miten erilaiselta näyttää nyt tuo työpöytä, joka alaikkunassa olleine kissanluukkuineen toimi kolmen kissan omana pöytänä liki kolmekymmentä vuotta. Sain sen vihdoin itselleni käyttöön, … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Surupäivä

Pyhäinpäivänä muistelemme menneitä sukupolvia, viemme kynttilät haudoille ja muutenkin se on aina vietetty rauhallisesti mutta juhlavasti, syksyn sadosta nauttien. Tänä vuonna tuli lisämausteeksi suuri suru Jamppa-kissan, tuon rakkaan Katti-Rontin jäähyväisten mukana. Vielä syyskuussa se oli täysissä  voimissaan, upeana ja pehmeänä. … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , , | Kommentoi

Mietteitä

Eilisellä kauppareissulla huomasimme kaukaa iäkkään tutun, joka harhaili vähän ymmällään olevan näköisenä ruokaosaston leikkele- ja leipähyllyjen välissä. Ajattelimme ensin, että hän ehkä yksinäisenä ihmisenä kuluttaa siellä aikaansa ja tutustuu uusiin tuotteisiin. Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt menevän ohi, joten käännyimme kassajonosta … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Kommentoi

Täysikuun aikaan

Lauantaina oli täysikuu ja kun pilviäkään ei juuri ollut, päätimme odotella oikein urakalla tuota kaunista näkyä. Kahdeksan jälkeen se sitten alkoi kurkistella järven toisella puolen, metsän korkeimpien puiden takana. Kuun nouseminen on aina yhtä upeaa katseltavaa ja varsinkin, kun on kyse täysikuusta. … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | 6 kommenttia

Surusydämellä

Pääsiäisen sanoma hukkuu veilä helpommin kuin joulun sanoma. Kauppojen jatkuva aukiolo turruttaa mielen – arjen ja pyhän ero häviävät. Mutta sitten, kun tapahtuu jotain äkkinäistä surua, ajatukset pysähtyvät. Näin kävi minulle eilen, kun huomasin lehdestä tutun ihmisen kuolinilmoituksen. Yhdessä jumpattiin monet … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | Kommentoi

Vuodet vierivät

Tänään on lokakuun 18. päivä. Se oli surullinen päivä kaksi vuotta sitten ja hyvin surullinen päivä myös viisi vuotta sitten. Usein on tullut mieleen, että mitähän isä sanoisi johonkin  asiaan, että voisinpa kysyä neuvoa. Tai äiti, joka varsinkin loppuaikoina eli … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Kommentoi

Pioneerirykmentin viimeinen paraati

Tänään mekin olimme, useiden satojen katsojien joukossa, seuraamassa haikein mielin Keuruun pioneerirykmentin viimeistä paraatikatselmusta ja ohimarssia. Kotoa lähtiessämme satoi lunta. On  17. kesäkuuta – tänään tuli kuluneeksi 42 vuotta häistämme. Silloin, kirkkoon kävellessämme,  oli lämmin kesäsää, mutta nyt kylmä pohjoistuuli … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Toiveita hiihtoladun varrelta

Kun hiihtelin omaa tahtiani Lapin maisemissa, minulla oli aikaa ajatella. Katselin, kuinka tuulenpuuskat lennättivät latu-urissa kevyitä kaarnanpaloja. Mietin toki sitä, tarttuisivatko ne liisteröityihin suksenpohjiin ja tökkäisivätkö sukset niin, että jopa kaatuisin. Mutta sitten mieleen tuli muita ajatuksia. Kuorilastut kisailivat, ajoivat … Lue loppuun

Kategoria(t): Matkat, Surusydämellä | 4 kommenttia

Äidin syntymäpäivä ja puulehmä

Tänään olisi äidin syntynmäpäivä. Hän täyttäisi 87 vuotta, mutta enää ei täytekakkua leivota. Vain haudalla lepattava kynttilä  on muistuttamassa juhlapäivästä. Tässä kuvassa juhlitaan 80-vuotispäivää meillä – isäkin on vielä mukana, vaikka sairauden merkit vakavoittavat ilmeen. Äiti kertoi usein tarinaa siitä, … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Pikku-Semmin muistolle

Pienten lasten kuolema ei ennenaikaan ollut ollenkaan harvinaista. Pikemminkin päinvastoin. Niin kävi yli sata vuotta sitten omassa suvussanikin – pieni poika kuoli vain kuusivuotiaana. Hän oli sairastunut punatautiin, vaikeaan ripuliin, joka siihen aikaan oli vaarallinen ja usein tappavakin. Yli sata … Lue loppuun

Kategoria(t): Koti, Surusydämellä | Avainsanat: | 6 kommenttia

Elli-tätiä muistellen

Oma kummitätini oli mummoni sisko, Edla eli Elli. Isotädillä ei ollut omia lapsia, joten hän piti meistä sisaruksista paljon, asuimmehan jonkin aikaa samassa pihapiirissäkin. Ah ja voi ne Elli-tädin ihanat hapankermakakut… muistan sen tuoksunkin. Ja ne ikkunalasien väliin taitellut selstof-kääröt … Lue loppuun

Kategoria(t): Koti, Surusydämellä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Mummon kirje isälle

Siivoilin äsken kirjahyllyn laatikoita remontin tieltä ja löysin yhtä ja toista niihin säilytettyä. Esimerkiksi tämän mieltä herkistävän joulunajan kirjeen, tai oikeammin kopion siitä, sillä isä halusi sellaisen minulle joskus muinoin antaa. Kuten täällä   muistokirjoituksessa kerroin aiemmin, isä lähti Karjalan taisteluihin … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: | 4 kommenttia

Sylvester ja päärynäpuu

Kulunut vuosi iloineen, omalta kohdaltani myös monine suruineen, on päättymässä. Yksi raskaimmista vuosista, yksi toivottomimmista. Sellainen, jolloin halusi tarttua kiinni jokaiseen hennoimpaankin oljenkorteen, huomatakseen vain, kuinka turhaa se oli. Jos minulla olisi maailman ihanin päärynäpuu. Sellainen, jota olisin hellien kasvattanut … Lue loppuun

Kategoria(t): Surusydämellä | 12 kommenttia