Kun jokunen vuosi sitten aloin vaihtaa perennapenkkeihin eri aikoihin kukkivia pensaita, yksi kokeilustani oli mustilanhortensia. Kukinta on siro, laitakukat suurempia kuin keskellä. Valkoinen väri erottuu selvästi elokuun illoissa. Kasvia ei tarvitse leikata keväisin kuten syyshortensiaa, mutta olen kyllä leikannut – en haluaisi siitä kovin korkeaa. Tämä pensas on hyvin kestävä, pohjoisemmillakin vyöhykkeillä.
Ja miksikö vaihdan perennoja pensaisiin? No kun noita kukkamaita on niin runsaasti, niin
olen joillakin alueilla alkanut valmistautua omaan vanhenemiseeni…Eri aikoihin kukkivat pensaat ovat aivan yhtä ihania kuin perennatkin, mutta kuitenkin helppohoitoisempia. Katekangas ja kuorikate juurelle, alakasvustoksi voi sitten istuttaa vaikka maksaruohoja, esikkoa tai muuta matalaa kevätkukkijaa. Yhden tosi pitkän, ylä- ja alapihan rajana olevan kukkapenkin olen näin jo uudistanut ja olen tosi tyytyväinen.
Tässä vielä pari kuvaa kukkapensaistani. On rinneangervoja, pallohortensia, hanhikkeja, pikkujasmikeita, keijuangervoja ja mitähän niitä nyt onkaan. Havuryhmiäkin on joukossa, samoin kivialueita. Alapihan kukkamaa on sitten se tärkein, varsinainen ja suurin perennapenkki, se, mistä kirjoitin tarinassa sydämeni maisema. Sen hoitoon riittää enemmän puhtia, kun pääsee muualla hiukan helpommalla!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Sinulla on tuota tilaa, silmä lepää ja lentää…Taitaa olla istuttava ruohonleikkuri?
Kaunista on, syksyn kukkineenkin. Tuo hortensia tosi ihana. Täällä pohjoisessa ne ovat pikkuisen kyseenalaisia.
Metsätonttu, me asume kolmosvyöhykkeellä, nelosen rajalla, mutta laaja peltoalue on tuulineen ja pakkasineen kyllä enemmän nelosta. Moni kasvi, jonka pitäisi täällä kasvaa, on kuollut talvien aikana. Ensimmäinen syyshortensiakin paleltui, mutta nykyinen on pärjännyt, kun kokeilin eri paikkaa – talo antaa suojaa. Tämä Mustilanhortensia on kyllä kestävämpi, pitäisi kasvaa viitosella saakka, mutta näinhän se on, että kasvupaikka ratkaisee. Tontti on entistä peltoa ja hiukan rinteessä, siinäkin on muutaman asateen ero lämpötiloissa. Alapihalla samettiruusut paleltuvat aikaisemmin kuin ylempänä! Ruohikon ajoa on hurjasti, sillä naapurissa asuvan äitinikin pihat on hoidettava. Siksi meillä onkin koko ajan ollut päältäajettava leikkuri ja aikaa menee silti useampi tunti kerralla. Tylsin kesätyö – olen niin iloinen kun se on syksyllä ohi!
Näyttää että vielä ei ole….se ruohonleikkaaminen. Tämä viikko on hyvin otollinen vielä kaikelle kasvulle. Näköjään…
Niinpä niin. leikattavaa olisi ja myös haravoimista!
Hei Riitta!
Hienoa olet saanut aikaiseksi! Minä olen myös alkanut laittaa puskia tontilleni (II alueella 6000 neliötä). Juuri tänään 25.4.2013 tilasin Viherpeukaloilta pensasruusuja (Tornionjokilaaksonruusu ja Hansa-ruusuja) sekä iki-ihanan Mustilanhortensian. Suurin himoni on Rhodot ja havuryhmät sekä ruusut. Rhodot pakkaavat mennä ruskeiksi keväällä kun lumi häipyy. Pitänee jotenkin siihen lumen päälle saada peitto pysymään kai??? Kaikki hyvät vinkit ovat tarpeen. Viime vuonna laitoin Loistojasmikkeita – kaikki hienosti hengissä – eikä ne kelpaa jäniksillekään 😀 Katson mielelläni teiltä rakkaan Suomemme pohjoisemman puolen asukkailta vinkkejä, koska ne takuulla kasvavat myös meillä. Olenkin löytänyt sieltä jo Alppikärhön, nyt Mustilanhortensian ja ajatuksissani on Köynnösruusu Pohjantähti. Ehkä etsin sen jostain, kun Appiukko hakee pihaltani ensin tuon Flammentanzin – se kun ei koskaan kuki meillä. Symphatie (minä kun rakastan punaista) on hakusessa tänä vuonna… Ihanaa kun löytää Teitä sielunsiskoja täältä netistä!
T: Tuula
Kiitos mukavasta kommentista! Mustilanhortensia on minunkin lempipensaani. On sinulla suuri puutarhamaa kunnostettavana, voimia siihen työhön ja iloa siitä nauttmiseksi!