Asumme keltaisessa talossa, joka rakennettiin vuonna 1992. Aivan naapurissa on lapsuuskotini, jonka valkoisessa talossa asuivat vielä silloin myös iäkkäät vanhempani. Nyt heidän kuoltuaan rakennus on vapaa-ajan käytössä. Kuva on 1990-luvulta.
Tämä kuva on otettu yli kymmenen vuotta sitten toiselta suunnalta. Siitäkin on jo aikaa!
Nyt koivukuja ja pensasaita ovat jo suuria.
Lapsuuskodin pihapiirin vanha talo on kunnostettu kotimuseoksi.
Marjapensaatkin ovat kasvaneet.
Vanhassa navetassa asustaa muutama kana ja kukko
ja Jamppa-kissa piti hiiret kurissa. Sen matka päättyi kuitenkin syksyllä 2018.
Keittiön ikkunasta voi katsella kasvimaalle…
…josta löytyy herkkuja pitkin keää.
Tulotien varressa on hanhikkeja ja mongolianvaahteroita.
Pihalla, eri puolilla, on kukkia…
…ja kukkia.
Vielä kukkia…
… ja vieläkin kukkia.
Kasvihuoneessa kasvaa viinirypäleitä, tomaatteja ja kurkkuja,
ja järvestä saa keväällä lahnoja.
Haukia ja ahvenia voi kalastaa pitkin kesää.
.Vadelmat tuottavat satoa monien muiden marjapensaiden lisäksi.
Omenista saadaan hilloa ja tuoremehua.
Lapset ja lapsenlapset tulevat auttelemaan mummolaan
peruna-aikaan…
…ja puolukka-aikaan…
…tai sieniaikaan.
Kaikkina eri vuodenaikoina mummon ja papan juuret ovat syvällä kotipellon mullassa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Ihana blogi sinulla! Eksyin tänne, kun hain tietoa daalioista.. ja aloin vetistellä viimeisen kuvan myötä…Osui ja uppos! Terv. Leila Salokoski-Tallqvist Karuna
Kiitos, Leila ja mukavaa, että tavattiin! Elän täällä sydämellä… ja daaliat ovat yksi uusi haaste. Tällä hetkellä on haasteena myös se, että toinenkin hoitokana alkoi hautoa! Mutta toivottavasti me tavataan toisenkin kerran!
Lämmin kiitos kauniista kotipihasi kuvista, niitä on mukava katsella ja tulevaa kesää odotella.
Kiitos, hauska tutustua! Nyt tässä välissä, kesää odotellessa, on se lomakausi 🙂
Ihana puutarha. Yläkuva on melkein kuin lapsuuden maisemistani.
Kiitos, kyllä mekin nautimme. Lapsena maisemia vaan ei osannut oikein arvostaa, en tiedä osaavatko omat lapsemme nykyisin.
Upeaa satoa! Meilläkin on kesäpaikka Myllymäentien varressa Suolahdenjärven rannalla. Olen tonkinut puolison perintömaata ja istutellut marjapensaita rehevälle niitylle rinteeseen. Ilmeisesti omenapuut teillä kasvaa hyvin ja vesistö niitä suojaa. Itse olen harkinnut kanssa istuttaa omenapuita rantaan. Katekangas on näppärää kun vastassa on mesiangervo ja horsma. Muutenhan tuolla kasvaisi miehen korkuinen kasvusto.
Teidän mökiltähän virtaa sitten vesi meidän pikkulahteen! Laitapa pulloposti tulemaan 🙂 . Mukava tutustua, jos vaikka livenäkin vielä joskus tavataan. Ei meillä ole omenapuut oikein menestyneet vaikka järvi onkin lähellä. Olisikohan niin, että nuo avarat pellot ja tuulet tilannetta huonontavat. Rakennusten suojaan istutetut puut ovat nyt pärjäilleet, mutta sieltä, mihin aluksi kynnemkunta tainta istutimme, ovat kaikki kuolleet.
Saatanpa laittaakin pullopostia. Sen pitää päästä läpi Uskalinsalmesta ja VT 58:n alta. 🙂
Omenapuut voivat olla liian eteläistä sukua. Löysin Karstulasta Ahosen taimiston ja heidän puunsa kestävät vaikka Lapissa.
http://www.ahosentaimisto.fi/
Juu, matkaa on pullopostin taitettava kahden sillan ali! Kyllä nuo meidänkin puut ovat nelos/viitosvyöhykkeen puita, mutta ongelmia on ollut. Suurin ja viimeisin puu kaatui aikoinaan myrskytuulessa ihan silmien edessä, joten kaikenlaista harmia on ollut. Nyt, lounaistuulilta suojassa ja itärinteessä ovat pärjänneet jo aika mukavasti.