Aihearkisto: Aaveita ja jännitystä

Revontulet mielessä

Vanhan talon remontti on likimain loppumassa. Vain kellarikerroksen putkitöitä on jäljellä ja pääsimmekin jo isännän kanssa siivoamaan asuinkerroksen tiloja. Sirkkelöinnistä tullutta pölyä on vähän kaikkialla ja lisäksi,varsinkin keittiössä, sementtipölyä, joka levisi alakerran betonilattioita purettaessa. Mutta nyt, kun on imuroitu ja … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä, Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: | Kommentoi

Pula-ajan ruokakurssi ja kummitus

  Näin Kalevalanpäivänä taitaa olla juuri oikea aika kertoa tämäkin, sata vuotta vanha juttu, sillä vuosi oli 1917, kun Könttärillä järjestettiin pula-ajan ruokakurssi. Kurssilaisista otettiin valokuva nykyisen museotalon kuistilla ja siinä ovat mukana vierekkäin mummoni – tietenkin kissa kainalossaan – … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | Kommentoi

Taas kummitteli

Olen aivan innoissani, kun meillä jälleen kummitteli. Tai ei meidän talossamme, vaan tuossa naapurissa, 1800-luvun alkupuolelta olevassa lapsuuskodissani, jossa ennenkin on kaikenlaista jännittävää tapahtunut. Niistä voit lukea blogin oikeassa reunassa olevasta osasta ”Aaveita ja jännitystä”. Mutta näin tällä kerralla: Jouluvalmistelujen … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Kummitusmuisto

Tässä eräänä päivänä tuli sattuneesta syystä mieleen muisto neljänkymmenen vuoden takaa. Olin nuori rouva, innostunut leipomisesta ja kodinhoidosta muutenkin. Ja kiinnostunut lukemaan kaikenlaisia paranormaaleja ilmiöitä käsitteleviä tekstejä. Selvänäkijä Aino Kassinen oli silloin voimissaan ja hänestäkin kirjoitettiin paljon. Kirjahyllyssämme oli useita … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Taas kummittelee, hui!

Viikonloppuna meillä oli jälleen vilskettä: Mikael ja Minttu pitivät siitä huolen. Juhlittiin Mikaelin varhaistettuja 4-vuotis-synttäreitä ja äiti halusi panna maaliskuun näyttelyyn muutaman grafiikantyön alulle. Meille vanhoille ei tietenkään mikään muu ole niin mieluista kuin lastenlasten hoito. Kuin tilauksesta satoi myös … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Viestejä rajan takaa?

Luin sattumoisin eilen tämän artikkelin, jossa Kaisa Liski kertoo saavansa viestejä kuolleelta isoäidiltään. Minusta tarina tuntui uskottavalta ja mikä ettei, kun itsekin koen toisinaan samanoloisia tunteita. Viimeksi toissapäivänä. Mummon ja isän suhde oli hyvin läheinen ja lämmin, sillä esikoinen pysyi … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | Kommentoi

Viimeinen kummitusjuttu

Synkästä säästä huolimatta päivät ovat kuitenkin alkaneet pidentyä ja valoa tulee yhä enemmän ja enemmän. Kulku käy kohti kevättä ja kesää. Silloin, heinäkuussa 2009,  oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä, kun lähdin käymään naapurissa isän ja äidin luona. Oli isän viimeinen kesä, … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Onko aaveita olemassa? Jatkoa kummitustarinoihin

Nyt, vuoden pimeimpinä päivinä, kerron teille pimeitä ja synkkiä juttuja. Aiemmat kummitusjutut olivat jopa hauskojakin – tästä tarinasta hauskuus puuttuu. Kotitilaani Könttäriä asutti 1800-luvun alussa paikkakunnalla ilkeydestään, saituudestaan ja riettaudestaan kuuluisa lukkari Matias Saxberg. Hän kerskui aviottomien poikalastensa määrällä – … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 4 kommenttia

Kummitusjuttu 3

Edelliset kummitusjutut löydät täältä ja täältä. Kun vuonna 1959 remontoitiin yli 100-vuotiasta taloa uudeksi kodiksemme, päätettiin avoimeen, kylmään  vinttitilaan rakentaa lattia. Koko vanhan talon läpi nousi korkeuksiin savupiippu, jonka taakse jäi ullakolle mukava tila kotileikkejäni varten. Toisella puolen oli suuri … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 8 kommenttia

Kummitusjuttu 2

Viimeksi kerroin haamusta, joka leijui pihamaalla kukkia keräilemässä. Tässä on toinen Senja-mummon tarina: Talon asukkaat tiesivät, että tällä tilalla, joka 1800-luvulla oli vielä melko suuri, asui oma haltija. Hän piti huolta siitä, että kaikki sujui hyvin, kunhan häntä vain kunnioitettiin. … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Kummitusjuttu 1

Tähän iltojen pohjattomaan pimeyteen ja myrskytuuleen sopisivat hyvin kummitusjutut, vai mitä? Taidankin kertoa niistä ensimmäisen, niin päästään alkuun. Sukumme on asuttanut tätä paikkaa yli 150 vuotta. Itse olen jo kuudes sukupolvi, joka kävelee näitä pellonpientareita tuntien suurta rakkautta isien viljelemään … Lue loppuun

Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä | Avainsanat: , | 6 kommenttia