Tomaatit muuttivat kasvihuoneeseen

Lasikuistilla asuneilla tomaateilla alkoi olla turhan paljon pituuskasvua, joten tein rohkean liikkeen jo viime viikolla: Siirsin taimet kasvihuoneeseen. Ei vielä multapetiin, vaan maitopurkeissaan muovilaatikoihin.

On meillä toki lämmitin, jonka panen ajastimella puhaltamaan yöksi. Ja että koko lämpö tulisi hyödyksi, katosta roikkuu moninkertainen suojaharso telttana taimien ympärillä.

Toistaiseksi lämpö on riittänyt hyvin. Jopa niin hyvin, että yhtenä tosi kylmänä yönä ovi oli jäänyt auki, mutta lämpöä ”teltassa” oli kuitenkin ollut alimmillaan viisi astetta. Tarkkailen tilannetta maksimi/minimi -mittarin kanssa vesi kielellä, sillä ensimmäiset kukkanuput jo pilkottavat latvustoissa!

Tomaattien kasvatus on yksi mieluisimmista asioista tämän puutarhamummun kesäpäivissä. Ovat ne vaan sellaista herkkua, koko suvun mielestä.

Kun kasvihuonetta kuitenkin lämmitetään, sinne on järkevä siirtää muitakin kylvöksiä ja kasvatuksia. Tämän inkaliljan sain kaksi vuotta sitten ystäviltä ja kellarissa talven vietettyään se on jälleen virkeässä kasvussa. Ainakin viime kesänä se kukki upeasti.

Kyllä kevät tulee vauhdilla. Jäät ovat tummansinisiä,

vesi nousee pelloille ja teille.

 

Kompostori heräsi…

 

…ja kissa, jonka vanhoja, viluisia luita auringon lämpö taas lämmittää.

Marjapensaiden leikkaukset on saatettu päätökseen ja isäntäkin joutaa jo raivaussahan kanssa metsään.

Entäs mummu? Mummu lähtee museotalon siivousurakkaa aloittelemaan! Ja kälyn kaktus vaan kukkii ja kukkii.

Mainokset
Kategoria(t): Kasvihuoneessa, Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Jouluruusu

”Jos haluat olla onnellinen yhden päivän, ota humala.

Jos kolme päivää, mene naimisiin.

Jos kahdeksan päivää, teurasta sika ja syö se.

Jos haluat olla ikuisesti onnellinen, ryhdy puutarhuriksi.”

Näin väittää kiinalanen sananlasku. Tämä puutarhuri katsoi viikko sitten lumisena aamuna ulos keittiön ikkunasta ja totesi, että jotain valkoista näkyy kukkapenkissä. Olisiko paperinenäliina pudonnut taskusta ja lentänyt tuulessa? Sehän on tietenkin haettava pois.

Mutta eihän se mikään roska ollut, vaan ihana jouluruusu, jonka olin saanut Maire-tädiltäni monta vuotta sitten ja joka nyt oli avannut kukkansa ensimmäisen kerran. Nuppuja on toisinaan ollut, mutta ei näin kauniita kukkia ikinä! Voi tokkiisa, olen NIIN iloinen.

Ja että se vielä illallakin loistaisi, painoin Oriveden Hankkijalta ostamani aurinkokennolyhdyn viereen valoksi.

Pienestä kukkamummut tulevat onnellisiksi, mutta senhän te puutarhaihmiset jo toki tiedättekin.

 

Kategoria(t): Perennat | Avainsanat: | 2 kommenttia

Vielä omenapuiden keväästä

Kirjoitin viime viikolla omenapuiden leikkauksesta. Siihen juttuun olisi oikeastaan pitänyt liittää tämä pieni vinkki:

Leikkaus ulos suuntautuvan oksasilmun kohdalta on tärkeää, mutta muullakin tavalla voi kasvua ohjata. Joskus on syytä kääntää vuoden tai kahden ikäinen, vielä taipuisa oksa oikeaan suuntaan. Viikko sitten sidoimme napakasti kauniin, kolmihaaraisen oksan vanhan puun runkoon ja näin saimme sen kääntymään sinne, minne halusimme, eli ulos päin. Se on kuvassa tuo vinosti oikealle, korkeimmalle kaartuva oksa – naru näkyy huonosti.

Kesän mittaan taivute puutuu uuteen asentoonsa ja narun voi poistaa. Myös naruun solmittuja painoja, vaikkapa reikätiilen paloja, voi käyttää taivutukseen. Tai pyykkipoikia, kuten tässä kirjoituksessani. Nyt  käännetty oksa oli kuitenkin liian vahva pyykkipojille ja sitominen oli ainoa toimiva tapa.

Vanha punakaneli on istutettu 1940-luvulla ja lopetti jo tuotannon: Sammaleinen, risukasalta näyttävä  oksisto alkoi lahota. Me olemme nyt vuosien ajan pikkuhiljaa sitä leikanneet ja  viime kesänä saimme muutamasta oksasta jo satoakin. Tuntui ihan siltä, että puun aikoinaan istuttanut Elli-täti, joka tässä istuu isäni kanssa, lähetti terveisiä pilven reunalta!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vauhdilla kohti kesää

Meillä pestään kasvihuone aina jo syksyllä. Tässä vaiheessa siitä voi olla vain iloinen, sillä kun lumpenkat hupenevat vauhdilla, puutarhatyötkin pukkaavat päälle. Eikä onneksi tarvitse ajatella kasvihuoneen putsausta! Levitimme vain varjostusharson eteläseinälle

ja isäntä lapioi vanhaa kasvualustaa pois. Osan siitä levitin kellarista autotallikasvatukseen noudettujen daalialaatikoiden kasvualustaksi,

osa päätyi katteeksi kukkapenkeille. Meillä hoidetaan kukkamaiden kevätkunnostus aika lailla iisisti, hanhikkien ja keijuangervojen leikkaaminen on suurin työ.

Muuten vain siistin hiukan perennojen kasvupisteitä, irrallaan olevat syksyn lehdet saavat jäädä maatumaan uuden, ohuen turvekerroksen alle. Myöhemmin ripotellaan toki lannoiterakeita.

Ei meillä nurmikkoakaan haravoida, vain pahimmista paikoista vetelen kevyesti suurimmat lehdet. Onneksi ei ole vaahteroita eikä haapoja! Koivusta tippuu kyllä oksia, ne on pakko kerätä. Ja kissan kakat, pah…

Syksyllä leikkasin kuunliljoista kukkavarret mutta lehdet jäivät. Ei niille tarvinnut paljoakaan haravaa näyttää, kun alue siistiytyi ja narsissit pääsevät noussemaan.

Kun vielä kaikkien viiden vadelmarivistön vanhat varret oli leikattu pois, voin rauhassa odotella huomiseksi luvattua sadetta. Puutarhamummo viettää silloin vapaapäivää Haapamäen elokuvissa oopperan ”La Boheme” merkeissä. Ihan hyvällä omalla tunnolla!

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Lisää leikkauksia

Lyhyen Kööpenhaminan loman aikana kotona oli tapahtunut ihmeitä. Lumipeite oli sulanut aika tavalla ja pääsimme jatkamaan kesken jääneitä omenapuiden leikkauksia. Sääkin oli sumuinen, aurinko ei häikäissyt silmiä.

Meillä on muutama tosi hyvä työkalu tähän hommaan. ensinnäkin teleskooppivartinen oksasaha

ja sitten samalla tavalla pidentyvät oksasakset.

Pitkävartisilla oksasaksilla saa hyvin katkaisuvoimaa,

 

mutta pienet sekatööritkin ovat näppäriä ohuiden, liian pitkiksi venähtäneiden oksankärkien katkaisuun.

Kun leikkaat hedelmäpuusta oksien kärkiä pois, niin muista, että katkaiset oksan aina ulos päin suuntautuvan silmun yläpuolelta.

Tässä vuosi sitten istutetun omenapuun latvan leikkaus: Sivuhaarat ulos päin kasvavan silmun yläpuolelta poikki ja latvasta kolmas osa pois. Kilpalatva katkaistaan kokonaan.

Oksa jatkaa silmusta kasvuaan, ja jos se lähtee sisään päin, latvustosta tulee turhan tiivis. Latvuston kuuluisi olla ilmava, joten muutkin sisään päin kasvavat oksat kannattaa poistaa. Pieni tieto, joka on ratkaisevan tärkeä muistaa!

Tällä kertaa otimme joistain vanhoista omenapuista yhden suuren oksan pois. Hetkessä tuli kaunista ja ilmavaa! Ihan tavallinen tikkisaha on kyllä hyvä näissä isommissa operaatioissa.

Ensin katkaisu 30-40 senttiä varsinaisen leikkauskohdan yläpuolelta, sitten vasta oikeasta kohdasta. Jos iso oksa rojahtaa alas, se repäisee varresta palan mukaansa.

Ja tietenkin on tärkeää sahata suuri oksa pois niin, että ei jää tappia. Oksakauluksen jäädessä paikalleen leikkaus alkaa heti kasvaa umpeen kuten tässä on tapahtumassa.

Kun leikkauksen alkuun päästiin, kävin kurttulehtiruusualueenkin läpi.

Tuo piikkipensaiden leikkaus on kevään kurjin homma, mutta onpahan sekin nyt tehty!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | Kommentoi

”Aivot narikassa”,

siltä minusta tuntui viikonloppuna. Ei tarvinnut ajatella juurikaan mitään, kun lähdimme isännän ja esikoisen kihlatun kanssa yökylään Kööpenhaminaan. Ulkomailla on aina oltava tarkkana mutta nyt ei tarvinnut tehdä muuta kuin seurata taitavia nuoria.

Siitä on jo vuosi, kun työkeikka alkoi Tanskassa. Suomesta, tarkemmin Valmetilta, on tilattu lämpövoimalan osia ja niihin liittyvässä logistiikassa esikoinen nyt toimii. Kaupunki on tullut tutuksi ja mikä sen parempi tausta meidänkin matkallemme!

Ensimmäisenä iltana oli kova tuuli. Isäntäväen valmistaman herkullisen aterian jälkeen lähdimme läheiselle rannalle kävelemään. Siellä oli sattumalta tuulen riepoteltavana melkoinen joukko rohkeita miehiä.

Joku hyppäsi korkealle ilmaan varjonsa kanssa.


Lämpimänä kesäpäivänä täällä varmaan olisi ihana uida ja lekotella.

Kööpenhaminassa pyöräily on erittäin tärkeä liikkumistapa. Kaikkialla on polkupyöriä,

pyörätiet ovat leveitä ja hyvin merkittyjä. Niissä on toisinaan jopa omat liikennevalot!

Hyvin nukutun yön ja aamukahvin jälkeen lähdimme reippaasti kävelemään kaupungille. Vasemmalla, missä näkyy nostokurki, on esikoisen työpaikka. Ja tuon vinon rakennelman päälle valmistuu kuulemma laskettelumäki!

Aurinko lämmitti mukavasti. Kevät ei kuitenkaan ollut vielä suuremmin näkyvissä kukkaloistossa: krookuksien kausi oli ohi ja oli narsissien vuoro.

Tuolla korkealla, vanhan linnakkeen valleilla, käveli paljon ihmisiä kauniista säästä nauttimassa.

Sinne mekin suuntasimme.

Täältäkin näkyy esikoisen työmaa ja tuleva laskettelurinne. Tanskan euroviisut järjestettiin muutama vuosi sitten vasemmalla olevassa möhkäleessä, joka on kai vanha tehdashalli.

Kauniita rakennuksia. Kyllä riitti kuvaamista!

Kun ollaan Tanskassa, pitää tietenkin maistaa tanskalaisia voileipiä. Tämä oli juuri oikea paikka siihen, vuosiluvusta päätellen. Kolme erilaista smörrebrödiä kullekin, yhteensä siis 12 erilaista! Hyviä olivat kaikkien mielestä.

Kanava-ajelu kuuluu myös asiaan.

Upeita siltoja

 

ja oopperatalo.

Miksi kanavien varsilla ei ole kaiteita?  Huh, monikohan tänne on pudonnut.

Nuokin lapset taiteilevat ihan reunalla.

 

Kun matkustaa Kööpenhaminaan, on tietenkin käytävä katsomassa pientä merenneitoa. Ensimmäinen kuva on otettu veneestä ja koko päiväksi näytti ihailijoita riittävän tälle kuuluisalle patsaalle.

 

Pieni merenneito ja lämpövoimala. Yhdistelmä vanhaa ja uutta.

Illalla lähdimme suosittuun ravintolaan nauttimaan puutarhamummun syntymäpäiväillallista. Kiitos esikoiselle! Herkullista. Tässä vasta alkupaloja.

Kotimatkalla ihastelimme tivolin valoja.

Sunnuntaiaamu alkoi läheisen ravintolan aamiaisbrunssilla.

Wau! Aivan uusi kokemus meille vanhoille. Ja vielä enemmän ihmettelimme, kun huomasimme, että toisella sivustalla juhlittiin vanhemman nais-ihmisen syntymäpäivää lahjojen ja aamiaisen kera koko suvun voimin. Tarvitaanko tosiaankaan aina sitä täytekakkua?

Tällainen aamuherkuttelu on minulle tuttua vain laivoilta.

 

Sitten suunnistimme metrolla

kasvitieteelliseen puutarhaan.

Oli NIIN kaunista! Ulkona oli vielä talven jälkeen väritöntä, mutta sisällä oli tropiikki valtavine palmuineen ja banaanipuineen.

Sitten bussilla yli kymmenen kilometrin päähän Field´s ostoskeskukseen. Meillä oli vain käsimatkatavarat, mutta toki jotain pientä mahtui mukaan pikkuväelle.

Tanskalaiset wienerit, niitäkin maistettiin.

Oli kyllä mukava viikonloppu. Lämpimät kiitokset esikoiselle ja kihlatulle hienosti suunnitelluista päivistä ja hyvästä hoidosta. Taas tuli muistojen kirjaan monta uutta lukua ja tarinaa.

 

 

Kategoria(t): Matkat | Avainsanat: , | 6 kommenttia

Orkidea

Aina toisinaan innostun jatkokasvattamaan orkideoita, joita nykyisin on usein ruokakaupoissakin edullisesti myynnissä. Hoito-ohjeita on monenmoisia ravinneliuoksesta tarkkoihin kasteluaikatauluihin. Niihin sitten yleensä kyllästyn ja kasvatusinto lopahtaa.

Vuosi sitten sain kuitenkin tuliaiseksi tämän pienikukkaisen orkidean. Muistelin heti, että joku oli sanonut tämän tapaisen lajikkeen olevan helppo kukittaa myöhemminkin. Ja niin oli! Ensin se kukki keittiön itäikkunalla lähes puoli vuotta tauotta. Sitten lokakuussa putosi viimeinen kukka, mutta virkeän oloinen kasvi jäi edelleen ikkunalle. Eipä kulunut montaakaan viikkoa, kun lahjani alkoi työntää ihan uutta kukkaoksaa ja ennen joulua avautuivat ensimmäiset kauniit kukat.

Nyt on huhtikuu: vielä ei ole yhtään kukista edes pudonnut pois ja uusia nuppuja tulee koko ajan.

No kuinka tarkoilla aikatauluilla olen sitten aarrettani hoivannut? Huh huh, en juuri lainkaan. Alkuviikosta yritän muistaa lorauttaa purkkiin puolisen desiä vettä. Kerran lisäsin veteen tipan orkidearavinnetta, muuten ämpäri on ollut samalla paikalla, samalla ”multa”-seoksella nyt jo vuoden.

Ihana tuliainen, kiitos Anneli!

Kategoria(t): Sekalaista | 4 kommenttia

Kukkakinppu ilahduttaa

Sain yli kuukausi sitten ystäviltä tuliaiseksi kauniin, tiiviisti sidotun kukkakimpun. Kukat ovat napakasti paikoillaan, tukevien lehtien kera. Kiitokset ja terveiset Jyväskylään!

Tiesin heti, että tässä on jälleen yksi ikikukka-asetelma. Loistoa riitti  ensin vedessä reilu pari viikkoa, jonka jälkeen jätin kimppuni maljakkoon ihan kuivilleen. Ja siihen se sitten kauniisti asettuikin. Jos joku ohueksi käpertynyt lehti häiritsee, sen voi aina napsaista myöhemmin pois. Tälle enole tehnyt vielä mitään.

Aurinko haalistaa värit, mutta jos pidät kukkiasi koristeena kauempana ikkunoista, näin kuivatusta kimpusta riittää iloa määräämättömäksi ajaksi. Tämä syysvärinen kimppu on ollut meillä paikoillaan jo ainakin seitsemän vuotta!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Yksi kommentti

Nelikko vai kappa?

Vanhaa taloa siivotessamme löysimme kauniisti vanhentuneen puulaatikon. Sillä on aikoinaan mitattu varmaankin perunoita, vai olisiko viljaa?

Tutkin Wikipediasta, mikä olisi tuolle astialle sen oikea nimi. Muistelisin, että lapsena puhuttiin nelikosta, mutta se on yli sata litraa, tuohon mahtuisi ehkä pari ämpärillistä.  Kappa on taas alle viisi litraa, liian vähän…

Sivuihin on poltettu raudalla leimatkin, virallinen mitta siis! 1881 on sattumalta myös talon rakennusvuosi, KK ovat ilmeisesti leimaajan nimikirjaimet. Kuuden vuoden kuluttua on tehty uusi mittaustarkistus, tällä kertaa myös kruunun merkki on mukana.

Olkoonpa aarteeni nimi sitten mikä tahansa, öljysin esineen ja se saa nyt jatkaa salaperäistä elämäänsä kotimuseon puolella.

Kategoria(t): Wanhat Tawarat | Avainsanat: , | 4 kommenttia

Sahat ja oksasakset,

niiden kanssa puuhailtiin sunnuntaina. Ei tuotakaan työtä ennen olla näin vahvassa lumihangessa tehty!

Eikä sitten jaksettukaan kaikkea sahailla, kun tuntui ihan mahdottomalta rämpiä etäisimpiin kohtiin. Joka askeleella upposin polviin saakka, mutta jänikset olivat kyllä viipottaneet hangen pinnalla. Ovelasti ne olivat nojailleet verkkoon ja saaneet sen taipumaan, jotta pääsivät lähemmäs herkkujaan.

No, ei kuitenkaan mitään ihan kamalaa ole tapahtunut, leikkelimme pari vuotta sitten istutettujen puiden pahiten syötyjä haaroja kokonaan pois. Helposti sivuhaarat jäävätkin liian matalalle ja haittaavat sitten jatkossa nurmikon leikkausta. Syökööt oksia nyt suoraan lumihangelta!

Sadekesä näytti ongelmat tiheissä latvustoissa: Omenarupi viihtyy, kun tuuli ei pääse kuivattamaan pintaa. Nyt otimme monesta puusta reippaasti oksia pois, nimen omaan keskeltä.

Ohjeena on, että vanhasta omenapuusta saa ottaa vain korkeintaan kolmanneksen pois yhtenä keväänä. No, ei meillä toki ollut sellaiseen määrään tarvetta, mutta jokaisen ison oksan jälki

piti kuitenkin voidella haavasuoja-aineella.

 

Nyt odottelemme lumen sulamista, ennen kuin jatkamme leikkauksia vanhan talon puutarhassa. Liian paljon vaivaa rämpiä tuolla umpihangessa!

Kellarista haettiin lämpimään autotalliin varhaiset siemenperunat, vaikka niiden istutus tuntuukin utopialta. Kyllähän daalioiden juurakotkin jo kyselivät, koska on aika tulla valoon, mutta niille en vielä vastannut yhtään mitään. Kasvihuone kuitenkin pääsi talvipressustaan – riittäköön tälle päivälle!

 

j

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | 4 kommenttia

Lasikuistilla

Kasvu etenee lasikuistin valossa ja viileydessä. Lobeliat hitaasti,

tomaatit vauhdikkaammin. Olen lisännyt multaa tölkkeihin, sillä aina se painuukin ja tarkoituksella jätin alussa muutenkin vajaaksi. Näin varteen alkaa jatkossa kasvaa juuria ja kasvu vain paranee.

Muistin alkuviikosta laittaa valkosipulitkin kosteaan hiekkaan, jossa ne pian alkavat kasvattaa juuristoa ja vihreitä varsiaan. Hiekasta kynnet on helppo irroittaa kasvimaalle toukokuussa.

Tämän päivän kylvöihin kuuluivat vielä pari pitkää kurkkua varhaissatoon sekä pienikukkainen, tuuhea kääpiösamettikukka. Sen siemeniä ei peitetä, sillä ne itävät valossa.

Mutta kun katsoo noita korkeita lumihankia, kevät tuntuu liian kaukaiselta. Daaliat pitäisi hakea esikasvatukseen autotalliin, vahvan lumen takaa kellarista.  Kottikärryillä ne on ennen tuotu, nytkö sitten pulkalla? Ei ymmärrä tämä mummo, että ollaan ihan jo kesän portilla. Taidan tehdä lakon ja jatkaa talviunia.

Kategoria(t): Kasvihuoneessa | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Päsiäinen toi kevään tuntua

Pääsiäisaikaan sää oli kaunis, keväinen ja aurinkoinen. Pikkuväki oli jakaantunut kahteen mummolaan, joten meillä olikin vain vanhin ja nuorin lapsenlapsi paikalla. Ja koska he eivät varsinaisena virpomissunnuntaina päässeet meitä virpomaan, se tehtiin nyt. Pikkuisin piika, mummin lapsuusessussa, oli kovasti asiassa  mukana ja silitteli mummuakin höyhenoksillaan.

Pari ystäväperhettäkin virvottiin ja suklaaherkkujen lisäksi painavaan kuparipannuun tuli tällaisia kauniita huopamunia.

Pikkurenki hiihteli äidin ja papan kanssa yhteensä toista kymmentä kilometriä Tarhian ja Keurusselän jäillä sekä illemmalla vielä mummolan lähitienoolla papan tekemillä laduilla.

Aurinko lämmitti poskia myös kotilahden jäällä.

Pikkuisin piikakin kokeili pilkkimistä koukuttomalla pilkillä

ja ihmetteli ahvenia, joita jään alta saatiin esiin kokonaista kaksi kappaletta.

Saalis ei ollut suuri, mutta jäällä vietetty aika oli upeaa.

Läheiseltä salmelta kuului joutsenien ääni, ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Pariskunta oli poikennut levähtämään tuttuihin maisemiin. Aiemmin tuo huuto on kuulunut jo kuukautta aikaisemmin, mutta kevät on nyt myöhässä.

Pääsiäisen täysikuu, sekin on aina niin sykähdyttävä tuolta metsän takaa noustessaan.

Lunta on aivan valtavasti. Kaikkialla on korkeita kasoja, joita pappa on traktorilla koonnut. Kun vein hautausmaalle kukkia ja kynttilöitä pääsiäiseksi, hautakivetkin olivat osin kokonaan lumen alla eikä kaikille haudoille edes päässyt lumikinoksien läpi.

Pääsiäiseen kuuluvat tietenkin monet herkut,

parasta on kuitenkin aina se, kun saa syliin pieniä pääsiäisvieraita. Tämän kuvan otti esikoisen rakas.

 

Yritimme tehdä etukäteen papan kanssa kevättä terassille,

vaan niinhän siinäkin sitten kävi, että toinen pääsiäispäivä toi lumimyrskyn mukanaan. Onneksi kaikki pääsivät palaamaan turvallisesti koteihinsa.

Ja toi se sen pelätyn flunssankin mummulle tullessaan, mutta nythän sitä on aikaa parannella!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Pääsiäistapahtumia

Pääsiäisen alla on aikaa hiljentyä. Kiirastorstai-ilta on meillä perinteisesti kirkkoilta,

mutta seurakunta järjesti tänä vuonna myös alkuviikolle tapahtuman koululais- ja päiväkotiryhmille. Keskiviikkona pääsiäisvaellukselle kutsuttiin kaikki halukkaat ja niin mekin isännän kanssa lähdimme katsomaan.

Kirkonmäelle oli tuotu lampaita,

ja oppaan seurassa lähdimme vaellukselle.

Kirkon eteisessä oli Jeesus kaatanut temppeliin tulleiden kaupustelijoiden pöydät ja ajanut heidät pois Jumalan huoneesta. Kuulimme vain vihaisen äänen, mutta näky oli hätkähdyttävä:

 

Jeesus ja opetuslapset olivat juuri aterioineet yläsalissa.

Sisällä kirkossa juoksi poika pakoon sotilaita, jotka olivat vieneet Jeesuksen. Hän huomasi nuotiolla lämmittelevän Pietarin, mutta kuten Raamatussa kerrotaan, Pietari kielsi kolme kertaa olleensa Jeesuksen seurassa.

Silloin kukko kiekaisi ja Pietari muisti Jeesuksen sanat: ”Ennen kuin kukko kiekuu, sinä kolmesti minut kiellät.”

Sotilaat olivat vieneet Jeesuksen ja me istuimme ristin äärellä laulaen ja musiikkia kuunnellen.

Sakastin puolella oli kukkia

ja Jeesuksen hauta, josta Maria kertoi. Enkeli oli vierittänyt kiven pois, Jeesus elää!

Lopuksi lauloimme tutun laulun ”Lensi maahan enkeli”.

Kiitos, seurakunnan väki! Te jaksatte aina miettiä kaikkea uutta, joka kokoaisi kuulijoita kirkkoon.  Varmasti oli lapsivieraillekin mieluisa ja mieliin jäävä tapahtuma.

Hyvää pääsiäisaikaa kaikille!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Vieläkö löytyy marjoja pakkasesta?

Meillä löytyy ja niitä on nyt oikea aika tuhota, sillä C-vitamiineja tarvitaan flunssan torjuntaan ja siitä toipumiseen. Syömme myös tyrnejä ihan jäisinä, ne ovat aika mukavia vitamiinitabletteja eikä marjan voimakas maku tunnu kylmänä lainkaan.

Smoothiet ovat hyvä keino marjojen käyttöön. Meillä tehosekottimeen pannaan ensin desin verran piimää, sitten maitoa ja lopuksi jäisiä marjoja ja vähän sokeria, jos siltä tuntuu.

Tästä pitävät kaikki!

Kun käyn viikottain isännän kanssa kuntosalilla ja ohjatussa vesijumpassa, pulahdan pari kertaa  10-asteiseen altaaseen. Toiveena on, että sekin karaisisi tässä flunssakaudessa. Mutta mukavinta on hiihtää Keuruun monien järvien jäällä. Tämäkin kuva – ah ja voi tätä avaruutta ja kauneutta!

Silti toivon, että luonto alkaisi kääntyä kevääseen eivätkä nuo kylmää ennakoivat  sääennusteet, joita kesään asti luvataan, pitäisi paikkaansa. Odotan jo niin lintuja!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Kommentoi

Vanha pääsiäismuisto

Olimme vuonna 1981 viikon verran ystävien luona Sveitsissä. Se oli ensimmäinen lentomatka itsellenikin, saati sitten esikoiselle. Skannasin vanhoja kuvia tuolta ajalta ja voi miten me isännän kanssa ollaan vielä nuoria (ja nättejä)!

 

Olin ommellut uudella saumurillani ohuesta tikkikankaasta pikkumiehelle matka-asun, siihen aikaan yritin tehdä kaikenlaisia vaatteita itse. Esikoinen sanoikin vielä 12-vuotiaana, että hän ei ikinä halua pitää muita housuja kuin äidin ompelemia, pehmeitä ja joustavia college-verkkareita. No, ei pitänyt kauaa tuo päätös, mutta hyvä kun siihenkin saakka. Edullisia kun olivat, ja mukavia käyttää.

Sveitsiin matkatessamme oli pääsiäinen tuolossa ja niin sieltä kaupan hyllyltä tarttui mukaani pieni kanarasia. Ajattelin tietenkin silloin omaa kotia ja siellä vietettävää pääsiäisaikaa.

Siitä lähtien rasia on joka pääsiäinen muistuttanut meitä tuosta ihanasta matkasta.

Helposti pikkurenkikin keksi, mitä sen sisältä voi löytää!

Minusta on mukavaa, kun on jotain perinteitä, pieniäkin. Ehkä joku lapsista tai lastenlapsista joskus haluaa kanarasian omaan pääsiäispöytäänsä, muistoksi mummola-ajoista. Hyvää palmusunnuntaita kaikille!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: | Yksi kommentti