Pääsiäisaika alkoi

Eilen olimme ystäväpariskunnan kanssa Kolhon kirkossa

messussa,

jonka alkuvaiheessa seurasimme paikallisten, eri uskonkuntiin kuuluvien lukuisien henkilöiden yhteisesti esittämää kärsimysnäytelmää. Oli vaikuttava, mieliin painuva esitys.

Sää on lämmennyt hiukan ja lisää kevättä on tulossa loppuviikosta, joten kokosimme aamukahvikuistille jo pöytäryhmän. Ensimmäiset kahvit siinä juotiinkin, villatakit yllä, jo tänä aamuna.

Joutsenet, peipposet, punakylkirastaat, kuovi ja töyhtöhyyppä ilmoittelevat saapumisestaan. Illalla meillekin saapuvat ensimmäiset, odotetut pääsiäisvieraat, joten vanha kanarasia on täytetty namimunilla odottamaan

ja hiukan kukkiakin juhlan kunniaksi: Keväinen hopeaputous kiepautettiin viimeiseen tehtäävänsä pääsiäisasetelmassa,

seuraavaksi tuohon astiaan ilmestyvätkin sitten orvokit.

Hyvää, rauhallista pääsiäisaikaa kaikille!

 

Mainokset
Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Pääsiäiseksi kinuskitorttua

Löysin vanhasta leikekirjastani Pirkassa olleen ohjeen, jota en ole ikuisuuksiin valmistanut. Tällä välillä on kaupan hyllyille  jo ilmestynyt valmista kinuskikastiketta, joten muutan reseptiä sen verran, ettei sitä itse tarvitse alkaa keitellä. Allkuperäisessä ohjeessa kinuskiin tarvittiin desi fariinisokeria ja desi vispikermaa.

Kinuskitorttu

  • 100 g pehmeää voita
  • 2½ dl vehnäjauhoja (meillä gluteenitonta jauhoseosta)
  • ½ dl kookoshiutaleita
  • 2 rkl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl kermaa tai maitoa

Pyörittele lastalla tai sähkövatkaimella kuivat aineet ja pehmeä voi keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää maito tai kerma nopeasti sekoittaen. Levitä taikina voidellun ja jauhotetun  piirasvuoan pohjalle (halkaisija n. 22 cm) ja reunoille. Anna jähmettyä kylmässä puolisen tuntia. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Tein kaksinkertaisen annoksen ja pakastin toisen piirakan täyttämättömänä pääsiäistä odottamaan. Toiselle tein täytteen:

  • 1 tlk ranskankermaa
  • 1 dl kermaa vaahdotettuna
  • noin puolet kinuskikastikepurkista (tai itse keitettyä kinuskia)
  • 1 tl vaniljasokeria

Sekoita täytteen aineet keskenään, tarkista maku ja lisää kinuskia tai sokeria tarpeen mukaan. Levitä seos valmiille, huoneen lämpimälle torttupohjalle ja koristele kiivi-viipaleilla. Pohja on rapeaa, ei pehmeää, mutta jos haluaa sen pehmenevän, niin täyte kannattaa laittaa jo edellisenä päivänä. Silloin se ehtii kostuttaa pohjan. Eikös näytäkin pääsiäiseltä?

 

 

Kategoria(t): Kokataan - gluteenitonta leivontaa, Kokataan - Makeat leivonnaiset | Avainsanat: , , | Kommentoi

Riikan matka

Viime viikolla tämä puutarhamummu siirtyi uudelle vuosikymmenelle ja siksi päätimme karata kotoa pienelle matkalle. Esikoinen ehdotti, että voisi lähteä kanssamme Riikaan, sillä itse kaupunki oli hänellekin vieras, vaikka olikin monta kertaa vaihtanut siellä työmatkojen lentoja. Niin sitten ihastuimme ehdotukseen: Helppoa olisi vain seurata osaavaa opasta, sillä lentokenttien ruuhkat ja sekavat kuulutukset ovat itselleni aina yhtä vastenmielisiä.

Torstaista lauantaihin kuljeskelimme ihastelemassa Latvian pääkaupungin nähtävyyksiä. Aika lailla tutustuimmekin kaikkiin niihin paikkoihin, mitä matkaoppaissa kehotettiin tutkimaan. Vapauden patsas sadan vuoden takaa,

Mustapäiden talo vuodelta 1344.

Tiedeakatemian rakennuksen korkealta näköalatasanteelta oli upeat näkymät kaupungin yli.

Sieltä näki hyvin TV-tornin

ja myös Euroopan suurimman avoimen torialueen: Nuo kaarevat, entiset lentokonehallit olivat täynnä myymälöitä

ja piha-alueella oli kymmeniä myyntikojuja, joista saattoi hankkia kaikkea mahdollista. Hintataso oli hyvin maltillinen.

Valtavasti kukkamyymälöitä, joita riitti kadun varrella ties kuinka pitkään.

Olikohan nuo seppeleet tilattu hautajaisiin? Vai oliko niitä vain muuten myynnissä?

Kävimme miehitysmuseossa, jossa oli runsaasti tekstitettyjä tauluja miehitysajoista,

mutta harmillisesti KGB-museo oli tilapäisesti suljettuna. Siitä voit lukea vaikka tästä blogista, klik. Esikoinen tutki osoitteita kännykästä ja hyvin osattiinkin kaikkiin kohteisiin.

Oli ihanaa poiketa herkuttelemaan päiväkahviaikaan katukahviloihin

ja esikoinen sekä isäntä halusivat tietenkin maistella latvialaisia oluita. Sitä varten oli yhdessä ruokapaikassa oma maisteluannos,

miehekkäällä tarjottimella. Tuo pyöreä lasi oli minun juomani.

Ne, jotka tiesivät mitä halusivat, valitsivat porukalla pitkän, usean litran hanallisen lieriön. Korkealla hyllyllä on tyhjiä olut-tötteröitä odottamassa, tälle pöytäseurueelle maistui usea tuollainen satsi ja hauskaa näytti olevan.

 

Meidän miesväen mielestä tumma olut oli parasta ja sitä sitten maistoi isännän lasista mummukin, juuri kun esikoinen nappasi kuvan vastapäätä. Juu, en tosiaan olisi jaksanut tuota edes juoda, vaikka se siltä kuvassa näyttääkin!

Matkalla on aina ihanaa syödä illallista: Alkupalasalaattia,

pääruokia

ja vielä jälkiruokaa juhlan kunniaksi. Tämä creme brulee oli kyllä parasta ikinä!

Belgialaisen ravintolan vohvelitkin olivat herkullisia.

Viimeisenä aamuna ennen kentälle lähtöä kävelimme puistossa

ja ihailimme auringossa hohtavaa kirkon kullattua kattokupolia.

Istuimme tuolla vastarannalla olevalla penkillä

ja vain sulattelimme kaikkea kaunista näkemäämme.

Sorsapariskunta uiskenteli edessämme ja aika tuntui melkein pysähtyvän.

Oli mukava matka. Esikoiselle voimme sanoa täydestä sydämestä, että ajatus lähtemiseen oli hyvä idea. Tämä teksti löytyi roskiksien kyljestä, mutta voimme yhtyä siihen isännän kanssa: Paldies, kiitos!

 

Kategoria(t): Matkat | Avainsanat: , | Yksi kommentti

Lämpöä maasta, 5

Nyt viimeisetkin työt ovat päätöksessä maalämmön suhteen. Sillä vaikka pannuhuoneen puolella oli valmista, piti viereisen varaston vanha, halkaisijaltaan 160-senttinen varaaja pilkkoa palasiksi ja viedä metallikeräykseen.

Putkimiehet ottivat esiin sähkökäyttöisen puukkosahan

ja neljänä osana

vedestä tyhjennetty varaaja

saatiin vieritettyä ulos ja traktorin peräkärryyn.

Nyt tulikin varastohuoneeseen runsaasti tilaa! Esikoinen innostui ja nikkaroi vanhasta, ylimääräiseksi jääneestä metalliputkesta isännän työvaatteille vaatetangon. Spray-maalin lopulla se tuli kauniiksi.  Hän laittoi myös uudet hyllyt katon rajaan…

…ja omat työvaatteensa ovat myös siististi omassa telineessään. Maalla kun töitä riittää kaikille, jotka vain viitsivät auttaa. Kiitos!

Kun olin saanut maalattua seinät ja lattian pannuhuoneen puolella, käyttöveden painesäiliö ja suodatin siirrettiin  uudelle paikalleen viereisestä varastosta,

joten sinnekin tuli tilaa: Osan vuodesta käytössä oleva varapakastin mahtui juuri sopivasti varajääkaapin viereen. Molemmat saavat olla jatkossa viileässä tilassa, joka tietenkin auttaa myös sähkön säästössä.

Nyt voidaan huokaista helpotuksesta: Erilaiset työvaiheet etenivät nopeasti ja rivakasti, kaikki toimii. Enää ei ole huolta siitä, kestääkö selkä – tai terveys ylipäätäänkään – puiden pilkkomista puulämmitystä varten ja onhan maalämpö toki nykyaikaa. Eikä se kesä vielä tullutkaan:

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Keväinen viikonloppu

Nyt sataa räntää, mutta viikonloppu oli ihanan keväinen. Vielä ehdimme pilkillekin, ensimmäisen ja viimeisen kerran tänä vuonna.

Pikkupiika sai ensimmäisen kalansa,

ison ahvenen, joka täytyy muistaa  seuraavalla mummolareissulla paistaa. Pienin piikakin ihasteli, vaikka vähän vierastikin märkää ja niljakasta otusta.

Koska sää oli niin upea, tein pihalle rastiradan, jonka päässä oli aarre piilotettuna. Missähän se on, täällä kasvihuoneessa jossain…

Ja kun pienet namipussit oli löydetty, olikin mukavaa vain istuskella rapisevan pussukan kanssa kalanperkuupaikalla ja ihailla palavia oksia, joita oli kevätleikkausten yhteydessä sinne kerätty.

Huomasin netissä kivan kakkuohjeen, klik . Tein etukäteen tuorejuusto-persikkapohjan  ja taiteilijatytär askaroi kevätkakun valmiiksi. Tarkkaa hommaa!

Ihania Maija-mehiläisiä. Tämä idea täytyy muistaa jatkossakin!

Oli tosi kiva viionloppu,

kiitos käynnistä, toivottavasti nähdään pääsiäisenä!

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Vesipulaa rannoilla ja kaivoissakin

On aika ongelmallista, jos järven vedenpinta vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja vuosienkin aikana. Meillä on aina ollut sellainen laituri, jota voidaan helposti siirtää, kun rantaviiva muuttuu monta metriä, mutta kun matala kotijärvi mataloituu koko kesäksi, se jo harmittaa kovasti. Vuoden takaisen kevään sekä sen jälkeisen syksyn korkeusero kotilahdella oli toista metriä, ja uinti syksypuolella oli oikeastaan mahdotonta: Rantaveteen ajettu hiekkakaistale loppui liian lyhyeen mutapohjaisella järvellä. Kuvasta näkee hyvin vasemman puolen ruohikon: Sen lopussa on enää reilu puoli metriä vettä ja mutaa. Juuri ja juuri tuonne hiekka-alueelle saattoi vatsalleen rojahtaa – mukamas uimaan. Sillä tämän mummun hermo ei kestä uintia, jos tietää, että alla on vain pehmeää mutaa!

Viime keväänä oli vedenpaisumus: Venevajassa olleet saunapuut lähtivät seilaamaan ja lattialla olleeseen katiskaan oli uinut ahvenia.

Syksyllä sama paikka oli tällainen: Eipä tuonne venettä olisi saanut enää soudettua.

Omassa rannassa  näytti rantakivien kohdalla toissa syksynä tältä,

mutta keväällä laituri oli huhtikuussa talven jäljiltä kaukana vedessä ja kivistä näkyi vain kaksi korkeinta huippua.

Koska oletamme, että vesi ei tämän korkeammalle voi noustakaan, teimme vuosi sitten muutostöitä laiturille johtavalle polulle: Uusiokäyttöön laitetut vanhat puuritilät alkoivat saunapolun, mutta loppu on betonilaattoja, jotka eivät lähde seilaamaan. Näitä laattoja sitten jatkettiin laiturin siirron myötä pitkin kesää pidemmälle ja pidemmälle.

Tarhian puolella keväinen järvi oli levittäytynyt rantahiekalle niin, että valopylväskin oli kaukana järvessä.

Syksyllä tilanne oli tämä: Laituri on kuvassa jo vedetty  rannalle  valopylvään  viereen talvea odottamaan.

Vasemmalla oleva korkea lokin pesäkivi on keväisin veden saartama ja siitä näkyy vain huippu, mutta syksyllä näytti tältä:

Aika lailla pelottaa, miten jatkossa käy. Onko kehitys todella sellainen, että yhä useammalta loppuu kaivoista vesi ja järvien saunarannat ovat vain muisto?

 

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Kanoillekin tuli kevätmieli

Jo pitkään olen kanalareissuillani huomannut, kuinka rouvat kurkkivat turvepölyisen ikkunan takana tuloani ja pihamaata. Olisipa jo kevät ja pääsisi ulos! Mutta hanki on ollut vahvaa, turha sinne lumelle on tulla jalkojansa kylmettämään. Ikkunakin on sitäpaitsi niin hankala avata, että kertaluonteisesti emme isännän kanssa siihen hommaan ryhdy.

Nyt sää kuitenkin näyttäisi olevan päivisin mukavan keväistä, eikä yölläkään ole montaa astetta pakkasta, joten kävimme avaamassa ensin sisäikkunan ja sitten ulommaisen. Isäntä lähti vielä pilkkomaan tarhan lumia, joten kaulat pitkällään siinä ikkunalla vahdittiin pihan tapahtumia eikä kukaan huomannut, että ikkuna on avattu.

Sitten Kalle kävi tarkistamassa varovasti tilanteen, mutta tuli takaisin sisään, mikä taas ei rouville sopinut lainkaan: Nyt lähdetään, kun kerran tilaisuus on annettu! Ja niin ne tuuppasivat kukon tieltään ja marssivat kirjaimellisesti peräkanaa ulos eikä Kalle voinut muuta kuin päivitellä.

Mutta tuli sekin sitten lopulta tutkimaan kevään etenemistä. Emäntä heitti kauroja pälvelle, joten kelpasi siinä jo ruopsutella. Lumesta sulanut vesi taisi olla aika hyvää, kun sitäkin piti maistella, vaikka sisällä oli kaksi ämpärillistä vettä juoma-automaateissa.

Siitä se nyt sitten lähtee, vapaampi aika. Koska yöt ovat kylmiä, ikkuna suljetaan ulkoa päin mutta sisäruutu saa olla auki emännän ja isännän helpotukseksi.

Olen kovin kiitollinen munista, joita nuo ystävät meille tarjoavat päivittäin kuusi, jopa seitsemän kappaletta. Kaikki siis munivat, vanha Karoliina kai on se heikoin lenkki. Se saa kuitenkin kulkea arvokkaana joukon mukana, jospa vielä hautomaankin ryhtyisi, sillä toivoisin pikkuisimmalle piiallekin jäävän muiston tipuista ja sirkuttavista munista…

Vaan vielä on yksi työ tekemättä ennen kesää: Salmonellatesti. Tarvikkeet on jo hankittu täältä ja näyttäisi olevan suositeltavaa, että viikon päästä otan näytteet ja lähetän paketin tutkittavaksi. Sitten odotellaankin vain kesää ja vihreää ruohoa!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , , | Kommentoi

Lapskoussia?

Olen toisinaan seurannut ohjelmaa ”neljän tähden illallinen”, jossa julkkikset tarjoavat illallisen toisilleen. Muutama viikko sitten katsoin jakson, jossa valmistettiin raumalaista lapskoussia. Kaikki ainekset tuntuivat niin tutuilta ja luonnollisilta, että ajattelin kokeilla, jos vaikka jatkossa meidänkin porukoille sitä tarjoaisin. Tuo nimi tarkoittaa Wikipedian mukaan sekasotkua ja sitähän se loppujen lopuksi onkin!

Lapskoussi

  • noin  kilo naudanpaistia
  • saman verran possunkylkeä siivuina tai palana
  • 2–3 kpl pienehköä sipulia
  • 4–5  porkkanaa
  • 1 pieni lanttu
  • 1,5 kg perunaa
  • 2 rkl maustepippuria kokonaisena
  • 4 laakerinlehteä
  • 3 rkl suolaa
  • 1 puntti persiljaa
  • 250 g voita (vähempikin riitti, ainakin meille)

Lihat pilkotaan, ruskistetaan

ja laitetaan pataan pippureiden, suolan ja laakerinlehtien kanssa.

Vettä sen verran, että kaikki peittyvät. Haudutetaan ainakin tunti, kunnes lihat ovat pehmeitä. Sen jälkeen lisätään pilkotut perunat, porkkanat, sipulit ja lanttu sekä hiukan vettä ja keittämistä jatketaan vielä puoli tuntia. Pippurit ja laakerinlehdet keräsin itse tässä vaiheessa jo pois.

Kun kaikki on kypsää, osa nesteestä kaadetaan astiaan (sitä voi lorauttaa sekaan tarvittaessa myöhemmin) ja seosta soseutetaan voimakkaasti. Itse lisäsin myös  voin sekaan sulamaan, sillä ajatus päällä lilluvasta voisulasta ei tuntunut houkuttelevalta.

Tarjotaan maustekurkkujen ja etikkapunajuuren kera.

Tätä perinneruokaa on syöty kuulemma Raumalla joissain kouluissakin.  Entä jatkossa meillä kotona? Ensimmäisen kokeilun lopputulos oli se, että kyllä tehdään toisenkin kerran. Varmaan maistuu pikkuväellekin! Itse asiassa olen ruskistanut ja hauduttanut lihat, pippurit ja laakerinlehdet jo valmiiksi ja ne odottavat pakkasessa juureksia ja muita loppuvaiheen juttuja sekä viikonlopun vieraita. Helppoa!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Lämpöä maasta, 4

Tällä viikolla uuden lämmityksen valmistuminen jatkui sisätöillä. Jääkaapin kokoiset yksiköt kuljetettiin nokkakärryllä paikoilleen ja asennettiin vatupassin avulla suoraan.

Oli se hyvä, että esikoinen halusi maalata oman remonttinsa ylijäämämaalilla seinät ja nokinen kattokin levytettiin, sillä uudet putket ovat näin kauniita ja kirkkaita.

Hienoa työtä  putkiliikkeeltä, kiitokset! Kuin taideteos!

Sähkömies teki paljon hommia purkaessaan vanhoja ja  vetäessään uusia kytkentöjä sinne ja tänne.

Mummun ja papan päät ovat aivan pyörällä kaikesta sekasotkusta, mutta nythän tulee varasto ja pannuhuone siivottua kerrankin perusteellisesti.

Tämä jättiläinen on halkaisijaltaan 160 senttiä.

Se on 3000 litran lämminvesivaraaja, joka kiitettävästi on huolehtinut meillä suihkuvesistä sekä talon patteriverkostosta lähes 30 vuotta. Viime vuosina olemme pelänneet sitä, että se alkaa vuotaa tai että lämminvesikierukka hajoaisi, mutta onneksi ei mitään suurempaa ongelmaa ole ehtinyt tulla. Nyt siitä irrotettiin putket

ja  vesi lirutettiin letkua myöten pihalle. Vesivaraajan lähtölaskenta on alkanut.

Katsotaan, josko näistä vanhoista rautaputkista säästetään joitakin – tarvetta saattaa muualla hyvinkin vielä niille löytyä.

Mutta kaikesta tähänastisesta voimme olla todella tyytyväisiä ja kiitollisia: Vain hetki ilman vettä ja vain muutama tunti ilman lämpöä. Ei ehtinyt talokaan viiletä ja illalla päästiin kuumaan suihkuun niin kuin aina ennenkin. Aamullakin vesi oli kuumaa, vaikka me vain laiskoina nukuimme!  KIITOS ammattinsa osaaville miehille! Voiko tätä edes uskoa, että työläs puulämmitys on nyt mennyttä aikaa?

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Maailman paras kanakastike?

Tuollaisella mahtavalla nimellä löysin ohjeen aikoinaan täältä, klik. Valmiiksi marinoitu liha on monelle kauhistus ja meilläkin harvemmin käytössä, mutta tähän ruokaan hunajamarinoidut broilersuikaleet sopivat mielestäni mainiosti.Valmistin tätä ensimmäisen kerran jo pari kuukautta sitten, pakastin silloin osan. Seuraavalla kerralla keitin riisit ja lisäsin niiden sekaan sulatetun ja kuumennetun kastikkeen vähän kuin risotoksi ja kyllä oli hyvää. Ainakin yhtä herkullista kuin juuri tehtynä. Siitä innostuin ja tein satsin varastoon pääsiäis-ajaksi, niin ehtii paremmin touhuta pikkuväenkin kanssa. Feta-juusto tekee sen viimeisen pisteen i:n päälle!

Kanakastike

  • 400 g hunajamarinoituja kanasuikaleita
  • 1 sipuli
  • makea suippopaprika
  • kanaliemikuutio
  • pieni tölkki ananaspaloja liemineen
  • hiven valkopippuria halutessasi
  • paketti feta-juustoa murusteltuna
  • 5 dl kermaa
  • vaaleaa Maizenaa saostamiseen

Kuullota pilkottu sipuli korkeareunaisessa pannussa tai kattilassa, lisää kanapalat ja ruskista kevyesti. Kaada sekaan kerma ja murennettu kanaliemikuutio, pilkottu paprika ja ananaspalat, joita myös ehkä kannattaa pilkkoa, jos ovat kovin suuria. Myös ananaspurkin liemi kaadetaan sekaan. Annetaan hautua hiljalleen kannen alla,  välillä sekoitellen. Meillä lisättiin liemeen sopivasti Maizena-maissitärkkelystä, tuli ihanan paksua ja samettista. Lopuksi fetapalat ja odotellaan vielä sen verran, että ne ehtivät hiukan sulaa kuumaan kastikkeeseen.

Tarjoa keitetyn  riisin kanssa. Slurp!

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kahden päivän terveysleipä

Viime aikoina on tullut tehtyä vain hiivaleipää ja saaristolaisleipää, hapanleipä on ostettu kaupasta. Nyt tuli – pääsiäisen innoittamana – jälleen pitkästä aikaa mieleen helppo, juureen tehtävä hapanleipä. Juuri oli ollut pakasteessa säilössä varmaankin toista vuotta, mutta hyvin se siitä heräsi, kun hommaan vaan tuli ryhdyttyä.

Kahden päivän terveysleipä

Ensimmäisenä iltana:

  • 2 dl hapanjuurta
  • 1½ l kylmää vettä
  • 3 dl pellavansiemeniä tai -rouhetta
  • 4 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
  • 2 rkl suolaa
  • 400 g ruisjauhoja
  • 750 g vehnä- ,hiivaleipä- tai sämpyläjauhoja

Seuraavana päivänä:

  • ½ l haaleaa vettä
  • 600 g ruisjauhoja

Sekoita juuri illalla kylmään veteen, lisää muut aineet. Jätä kannen alle odottamaan seuraavaa aamua, jolloin ensimmäiseksi ota hapantuneesta taikinasta talteen uusi juuri ja vasta sen jälkeen lisäät veden ja loput jauhot. Hapantumisen huomaa taikinan löystymisestä ja kohoamisesta sekä ihanasta tuoksusta.

Olen aina tehnyt kaiken sekoituksen puulastalla, käsiä ei tarvitse taikinaan laittaa.

Voitele ja jauhota kolme pitkää vuokaa tai vuoraa ne leivinpaperilla, nostele taikina heti niihin ja tasoita pinta veteen kastetulla lusikalla.

Jätä liinan alle kohoamaan useaksi tunniksi. Työelämässä tein tämän aamulla ja töistä tullessa panin kolmen-neljän maissa kohonneet leivät uuniin.

Paistaminen: Uunin lämpö 175 astetta, paistetaan  toiseksi alimmalla tasolla kaksi tuntia.

Kumoa paistuneet leivät pellille nurin päin, (poista leivinpaperi, jos käytit sitä)

jatka pohjien paistamista vielä  puolisen tuntia. Valmiit leivät kääritään pyyhkeisiin tai leivinliinoihin pehmenemään ja rauhoittumaan. Ensin yksitellen

ja vielä lopuksi kaikki yhdessä. Tämän pyyhkeen äiti on nimikoinut minulle ollessani vielä pieni tyttö!

Pakasteeseen leivät voi panna vasta seuraavana päivänä, mutta herkuttelemaan voi alkaa toki jo aikaisemmin.

Itselleni on käynyt kerran niin, että taikina ei ollut hapantunut yön aikana. (Ohjeessa sanotaan, että hapatetaan 12-24 tuntia, happanemisen huomaa tuoksusta ja siitä, että taikina on löystynyt ja kuplii.) Silloin on jatkettava hapatusta vielä iltapäivään, astian voi siirtää varmuudeksi johonkin lämpimämpään paikkaan – vaikka lattialämmön päälle. Kohotukseksi riittää tällöin nelisen tuntia, jotta ehditään paistopuuhiin vielä samana iltana. Hapanjuurta voi tehdä nettiohjeiden avulla itse tai jopa ostaa leipomoista, ellei sitä satu ennestään olemaan. Olisiko jollain tutullasi? Sillä jo tuoksun vuoksi tätä kannattaa valmistaa, herkullisesta mausta puhumattakaan. Jos jollekin ei käy hiiva, niin tässä sitä ei ole lainkaan.

Kategoria(t): Kokataan - Suolaiset leivonnaiset, leivät | Avainsanat: , | Kommentoi

Lämpöä maasta, 3

Niinpä niin. Nyt on vanha lämmityskattila viety pannuhuoneesta pois, eikä mennyt kahtakaan tuntia, kun reippaat miehet sen saivat aikaan. Kuistin lattialle levitettiin ensin lautoja ja levyjä, ettei 46o-kiloinen jätti tee ikäviä jälkiä mennessään.

Pumppukärrytkin pääsivät taas hommiin

ja pikkuhiljaa

rautajätti siirtyi

ulkona odottavalle kuormalavalle.

Kiinnitys on tässä kuvassa vielä kesken, mutta pikapuoliin: Hyvää matkaa!

Sitten esikoinen pesi painepesurilla pannuhuoneen seiniä ja lattiaa. Kuivumisen jälkeen oli vielä edessä maalaamista sekä lattiassa (mummi)

että seinissä (esikoinen)

ja nokinen katto jäi uusien levyjen alle. Kiitokset esikoiselle viikonlopputyöstä!

Nyt odotellaan enää, että nämä uudet laitteet

kytketään paikoilleen. Ensi viikolla!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Siskonmakkarakeittoa

Kyllä tulikin herkullista! Hain kellarista viime kesän satoa:

Porkkanoita, perunoita, lanttua ja palsternakkaa.

Lisämausteeksi pakasteesta pussukka sinne jouluna talteen pantua kinkun paistolientä ja tietenkin sipulia, suolaa, maustepippureita ja siskonmakkaroita.

Kaveriksi  omia karjalanpiirakoita. Edullista kotiruokaa, nam!

 

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat | Avainsanat: , | Kommentoi

Vanha koristeomenapuu

Saimme kauniisti kukkivan koristeomenapuun tupaantuliaislahjaksi Maire-tädiltäni vuonna 1992.

Hyvin se on kasvanut, mutta vanhenemisen myötä tikkojen hyökkäykset ovat kostautuneet: osa oksista on alkanut kuivua. Syksyllä, ennen lehtien putoamista, katselimme, mitkä oksat ovat pahiten kuivuneet ja niitä sitten esikoinen lähti sahailemaan. Hankalia paikkoja, tietenkin!

Katkoimme ja tutkailimme välillä kauempaa, miten uskaltaisi jatkaa. Aika paljon tuli risua, isojakin oksia.

 

Mutta silti, ei lopputolos näytä lainkaan huonolta. Tässä ennen

ja tässä jälkeen leikkauksen. Ihan kuin ei olisi mitään leikattukaan!

Nyt se saa jäädä odottamaan kevättä uusin voimin. Toivotaan, että kasvu elpyy ja saamme ihailla näitä kukkia jälleen!

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | 4 kommenttia

Ikkunaverhot lapsuuskodin kamareihin

Keuruulla on palveleva kangaskauppa, Pala-Ranta. Yrittäjillä on kuitenkin jo ikää ja eläköitymisen myötä liike saattaa loppua. Harmillista, jos jatkajaa ei löytyisi! Ennakoin tulevan tilanteen ja koska kaupassa oli ilmainen verhojen ylä- ja alapäärmeiden ompelu, päätin hankkia lapsuuskodin kahteen, isolla oviaukolla toisistaan erotettuun kamariin uudet, keveämmät verhot. Edellisestä uusimisesta on jo yli 20 vuotta, joten uutta ilmettä oli mukava saada. Tässä jouluaaton kuvassa näkyvät vanhat verhot, jotka kyllä pesun jälkeen ovat valmiita uuteen kohteeseen, ehkäpä meidän kodissamme. Tuo väri, vanha roosa, sopisi meille mainiosti, jopa paremmin kuin noihin huoneisiin.

Katselin eräänä päivänä vanhaa kotimaista, mustavalkoista elokuvaa ja siinä ikkunoissa oli salin puolella kauniit, kaarevareunaiset pitsiverhot. Juuri sellaiset sopisivat oikein hyvin meillekin! Kaupassa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kangasta neljän ikkunan verhoihin, joten kauppias tilasi muutamaa lajia lisää. Valitsimme isännän kanssa kermankeltaiset ja niin jäin odottamaan tekstiviestiä siitä, koska voisimme noutaa tilatut tuotteet.

Uusin muutenkin kodin verhoja todella, todella harvoin, eikä meillä pitkiä verhoja paljoa olekaan. Kappa riittää mainiosti, kauniit maisemat ovat kuitenkin se paras näkymä. Koska verhojen hankkiminen ei ole ollut tarpeen viime vuosina, en tiennyt, että niihinkin on tullut kaikkea kivaa. Esimerkiksi se, että on myytävänä pieniä metallipainoja, joita voi käyttää alapäärmeeseen ommelluissa taskuissa. Pitkät verhot laskeutuvat näin kauniimmin! Kauppias ompeli taskut valmiiksi ja kotona sujautimme painot paikoilleen.

Sattui olemaan suojasäätä, joten pesin ikkunat.

Kauniit verhot,

kylläpä huoneiden ilme muuttui!

Tämähän on kuin juhlasali.

 

Ensi kesänä meillä taas käy museotalossakin vieraita ja joskus ryhmät toivovat kahvitarjoilua, joten kyllä nyt kelpaa istuskella kahvittelemassa.

Kategoria(t): Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: , | 2 kommenttia