Hy-Line hautomassa

Joopa joo, ei mennyt hautomatta tämäkään rotu. No, tällä kertaa se kyllä oli hyvä juttu, kun maatiaisen viidestä munasta kuoriutui vain kaksi ja toinen taitaa olla kukko. Kiltisti tehotyttö kyykötti pesässä kolme viikkoa ja niin kävi, että esikoinenkin sai tyttöystävänsä kanssa kuunnella viikon lomallaan sirkuttavaa munaa ja nähdä pienen nokan juuri auki nokitusta munan reiästä. Tällä hetkellä kaksi pientä on kuoriutunut, yhdessä munassa on aukko ja neljäskin sirkuttaa.

Tervetuloa navettaan, pikkuiset! Hyvin hoiti tehotyttö hommansa, toivottavasti myös lasten opetuksen!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | Kommentoi

Rantasauna

Olemme  haaveelleet, että kotirantaankin voisi saada saunan. Sen esteenä on ollut monta mutkaa, mutta nyt vihdoin erinäisten järjestelyjen jälkeen saimme rakennusluvan ja toivomus on toteutumassa. Ajankohta sen sijaan on aika lailla väärä, sillä vanhan talon remontti ja maalaus vievät edelleen aikaa tavanomaisten puuhien lisäksi. Mutta kun lupa saatiin, työ käynnistyi heti.

Koska olimme jo vuosia sitten yrittäneet saaada rakennuslupaa ja meiltä se oli evätty, saunan paikalle oli rakennettu suojaksi laavu, jonka sai tehdä ilman lupaa. Ensimmäinen työ oli siis siirtää se toiseen paikkaan, kunhan siihen ensin oli ajettu hiekkaa. Vieläkin laavu odottelee siirtojalaksilla lopullista asettumistaan, siksi se on kuvissakin vinossa.

Saunan paikalle tuli kaivinkone kaivamaan ja rantaan vuosikymmeniä sitten vietyjä kivenjärkäleitä siirtämään. Kuljettaja sanoikin, että kuinkahan monta kertaa hän näitä Könttärin kiviä oikein siirtää, kun oli ennenkin samojen möhköleiden kanssa touhuillut.

Metsuri kaatoi rantaa pimentäneet ylisuuret koivut. Lahojakin oli jo osa.

Seuraavana päivänä leviteltiin salaojaputkia ja mursketta, mikä olikin lapiomiehille mutaista hommaa yön sateen jäljeltä. Viemärikaivokin saatiin paikoilleen.

Huomenna Timo-timpurimme piti tulla valamaan tolppia, mutta sade-ennusteet estivät työn. Kunhan on varmaa poutasäätä ja  jos kaikki silloin onnistuu, alue saa jäädä odottamaan kuorma-autoa, joka elokuun lopulla tuo paikoilleen Tuurin kyläkaupan vieressä olevasta Piha-Tuurista tilatun valmiin saunan. Vielä oli edessä kaadettujen puiden karsiminen ja siirtäminen, mikä onkin aikamoinen urakka. Onneksi isäntä sai siihen yllätysapua Olavi-ystävältä, joka tuli nostamaan painavat puut traktorin kouralla jorpakosta paremmalle paikalle karsittavaksi ja vei ne lopuksi riihen taakse odottamaan pätkimistä ja pilkkomista.

Suuren suuri apu, kiitos! Isännältä olisi mennyt varmaan monta viikkoa niiden kanssa, ovat ne niin painavia.

Kun kaiken lisäksi posti toi vielä yllätyspaketin rakennusluvasta kanssamme iloitsevalta ystäväperheeltä, niin ei voi muuta kuin onnellisena odottaa ensimmäistä saunailtaa. Raaheen kiitos ja terveiset!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Sadetta riittää

On tämä erikoinen kesä: Viileä, siis hyvä meidän maalausurakkaamme ajatellen ja sateinen,

hyvä kasvimaalle ja kukkapenkeille. Perennat ovat suuria

ja kasvimaallakin kukoistaa,

 

ainakin vesiheinä.

 

Lomailijat ovat harmissaan koleudesta, totta kai. Mutta aina sitä johonkin rakoon saa kesämieltäkin mukaan:

 

Muutamana päivänä on ollut jopa lämmintä ja uimavesi yli 20-asteista,

mökkeilystäkin on hiukan voinut nauttia. Pikkurengin korttipelitaidot ovat lisääntyneet tikin ja seiskan myötä.

Vanhan talon maalaus on hankalaa sateen vuoksi. Lomalainen kiipesi kuitenkin maalaustelineille puoliväliin

ja mummin kanssa jopa korkeuksiin saakka.

Jospa tuo pääty ennen talvea tulisi kuitenkin maalatuksi.

Sateella lähdettiin Tuuriinkin sillä meillä aikuisilla oli ihan oikeaa asiaa sinne. Samalla saimme pikkurengille elämyksen ilmaisessa Sariolan tivolissa, jossa minäkin uskalsin lähteä mukaan maailmanpyörään. Hui!

Pappa ja Minni-täti seisovat tuolla alhaalla, karusellin oikealla puolella. Minnillä punainen takki. Ovatpas he pieniä!

Mutta olkoon kesä vaikka kuinka viileä, se on kuitenkin kesä. Lapset muistavat aikuisena ne kylmätkin kesät ihanina ja lämpiminä, ajan kultaamina muistoina.

 


 

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa, Sekalaista | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kananpoikien syntymäpävä

Pikkuväki tuli juuri sopivasti lomalle näkemään kanalan perhetapahtumaa. Pikkupiiasta oli illalla ihmeellistä kuunnella sirkuttavaa munaa, josta pian kuoriutuisi pieni tipu, pikkurenki muisti tapahtuman jo parin vuoden takaa. Aamulla sitten pesässä sirkutti ihan oikea pieni kananpoika,

ja päivän mittaan tuli esiin toinenkin.

Nyt oli pikkuväelle kummallekin oma nimikko.

 

Kaksi munista meni hautomisvaiheessa rikki ja yksi ei ehkä ollut hedelmöittynyt, joten viidestä munasta saimme vain kaksi tipua. Toivottavasti ne ovat kanoja eikä kukkoja! Mutta suuri juhlapäivä tämä lapsukaisille tietenkin oli. Sattumalta meille tuli samana päivänä vieraitakin, yksi jopa Sveitsistä saakka, joten saimme juhlia pikkutipujen syntymäpäivää lohikeitolla ja mansikkakakulla suuremman joukon kanssa, kun pöytään katettiin toistakymmentä lautasta.

 

Mutta vielä säilyy jännitys, sillä vaikka Hy-Line Brown -rodun kanat eivät haudo, niin meilläpä alkoi hautoa. Se on pontevasti puolustanut pesäänsä nokkimalla ja on sulat karheana  kököttänyt neljän merkityn munan päällä jo toista viikkoa.

Vielä en uskalla toivoa lisää tipuja, sillä homma voi aivan hyvin jäädä keskenkin. Tässä vaiheessa kuitenkin näyttää hyvältä ja siltä, että tulossa olisi jymy-yllätys Kööpenhaminasta tuleville lomalaisillekin!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Syreenien leikkauksesta

Ajattelin, että vaikka nyt ei olekaan oikea aika kirjoitella pensaiden leikkauksesta, laitan tähän hiukan vinkkiä. Asia kun on meillä hyvinkin tapetilla.

Pihasyreeni on innokas leviämään juuristollaan. Leikkaamatta olleet pensasaidat maantien varressa, vanhan talon pihapiirissä, olivat jo yli viisi metriä leveitä. Kuritimme niitä keväällä reilusti molemmilta sivuilta ja katkoimme vanhoja, kuivuneita varsia pensaiden keskeltä. Nyt näyttää aika harvalta, mutta suojaa kuitenkin löytyy tielle päin ja pian kasvusto versoo keskelläkin, kun saa hyvin valoa.

Vanhan talon keittiön ikkunan alla syreenipensas oli myös vallanut liikaa tilaa. Järvelle ei näkynyt enää lainkaan. Pöheikkö oli leikattu kauttaaltaan maata myöten monta vuotta sitten, nyt se oli nuorta ja tasamittaista. Mutta kun molempia sivuja kavennettiin, kuinkas kävi?

Leveän pensaikon alasleikkaus oli saanut aikaan valtavan versokasvun, joka lopulta muodosti läpipääsemättömän, ohutrunkoisen viidakon. Tässä  siellä keväällä seikkailivat kanatuiset, jotka juuri ja juuri mahtuivat sekaan.

Kaikki rungot kilpailivat valosta ja kun reunoilla olleet pensaat poistettiin, lopputuloksena oli, että vain tupsut olivat pitkien, honteloiden runkojen latvoissa.  Jatkossa nuokin hujopit on leikaattava alas. Nyt kuitenkin pensas on kapeampi ja saa valoa tasaisesti, eiköhän siitäkin vielä kehity kaunis ja tuoksuva pihasyreeni.

Yhteenveto: Ei voi suositella vanhan syreeniaidan alasleikkausta. Parempi on poistaa huonokuntoisia runkoja pikkuhiljaa, vaikkapa niin, että koko aita uusiintuu muutaman vuoden aikana.

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Pölyä ja purkamista

Tällä viikolla saimme julkisivun maalauksen kutakuinkin valmiiksi, sääkin oli taas muuttunut koleaksi, joten oli hyvä päästä sisätöihin. Taitava timpurimme Timo tuli mestariksi, kun alkoi pölyinen ja raskas urakka lattiavaurioiden tutkimiseksi. Kun perähuoneen lattia purettiin, paljastui yllätys: eristeenä oli hiekkaa ja sammalta. Tasoja oli suoristettu jo aiemmin kiilarimoilla, mutta varsinaiseen ongelmaan tästä ei päässyt käsiksi.

Koska eriste oli kuivaa, laudat laitettiin takaisin numeroituun järjestykseensä

ja tutkimista jatkettiin toisen huoneen puolelta.

Sieltä olikin hiekka poistettu

parikymmentä vuotta sitten, mikä paljastui lattian alle jätetyistä sanomalehdistä. Äitini teki aina  näitä yllätyksiä seuraaville remontoijille ja hyvä niin!

 

Seinää saatiin nostettua tunkilla ja harkoilla ja lankuilla tuettuna  se suoristui oikein mukavasti. Lattialankut olivat toisissaan kiinni puutapeilla, joten oli tärkeää latoa ne takaisin samassa järjestyksessä.

 

Pahin oli tilanne eteisessä, josta noustaan yläkertaan. Timo laskeutui lattian alle vaurioita tutkimaan,

vain aavemainen valo loisti huoneeseen. Ovi narisi oikein kunnolla, täällä olisi jännittävää kertoa kummitusjuttuja. Tuota ihanaa narinaa en haluakaan pois!

Tämä oli loppujen lopuksi tärkein työkohde, sillä pohjaparru oli totaalisesti lahonnut ja katkennutkin. Ennenvanhaan tällaisia lankkulattioita pestiin hulasvedellä, joka poistui lattiaan tehdystä reiästä talon alle. Lattia suunniteltiin siksi vähän vinoksi. Nyt oli käynyt niin, että reikiä oli aivan tukiparrun päällä, joten ahkera pesu oli vuosikymmenien aikana saanut vauriot alulle. Jos olisimme odottaneet muutaman vuoden, koko huone olisi romahtanut vielä paljon lisää.

Huokaisimme tyytyväisinä, kun kaikki oli taas kohdallaan. Yläkerrasta kannettu ikivanha, kulunut ja uurteinen penkki saa nyt uuden, näyttävän paikan. Seinältä täytyy vielä järjestellä nuo vaaralliset sirpit ja sahat toiseen paikkaan.

Ja niin, vaikka olinkin herännyt aamulla jo viideltä, virtaa riitti fiilistelyyn: Kannoimme vanhoja kalusteita uusille paikoilleen ja kun mattoja oli levitelty kostealla pyyhkäistyille lattioille, oli aika hakea kamera.

Vielä olisi kalusteiden siirtoa, mutta sitä varten tarvitaan lisää kantajia.Tämän kaapin haluaisin siirtää perähuoneeseen, valoon ja näkyville. Nykyisellä, pimeällä paikallaan sitä ei oikein pääse ihastelemaan.

Lopuksi julkisivun maalaustelineet purettiin ja kasattiin etelän päätyyn, sillä tämän kesän urakkaan kuuluisi vielä sen maalaus. Itä ja pohjoinen saavat jäädä odottamaan ensi vuotta, näin luulisin.

Mutta nyt järjestetään aikaa kesälle. Sunnuntaina on Murtomäen sukuyhdistyksen 70-vuotisjuhla, on todella mukava lähteä vapaalle viikon ahkeroinnin päätteeksi!

Kategoria(t): Sekalaista, Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: , , | Kommentoi

Maalausurakkaa

Kevät ja alkukesä ovat olleet viileitä ja sateisia. Niin meidänkin maalausurakkamme on jämähtänyt paikoilleen, mutta viime viikolla oli vihdoin sopiva sää ja aikaa sen aloittamiseen. Isäntä on vähän epävarma korkeissa paikoissa, joten tuo ylin kerros jäi suosiolla minulle. Ei se herkkua meikämummollekaan ollut, mutta pahin on nyt takana päin.

Kolme pitkää päivää, aamusta iltaan, me heiluimme ahkerina pensselien ja maalipurkkien kanssa ja nyt on meneillään vaihe, jolloin olisi aika purkaa osa telineistä pois, jotta voisimme viritellä lankkuja vielä viimeiseen julkisivuvaiheeseen, kuistin yläpuolelle.

Huomenna aloitamme kuitenkin alakerran kahdesta huoneesta lattian purkamisen, sillä perustusten tuet ovat jossain vaiheessa romahtaneet. Saapa nähdä mitä sieltä alta sitten löytyy!

Kategoria(t): Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: | Kommentoi

Iloinen pilkahdus leikkimökin takaa

Meillä on aurinkoinen, suorastaan paahteinen pihamaa. Siksi on ollut haasteellista löytää paikkaa rhodolle, jonka kukkia kuitenkin haluaisin meilläkin ihailla. Kaksi kertaa olen vuosien mittaan epäonnistunut istutuksissa ja kasvit ovat kuolleet eikä kukkiakaan ole näkynyt. Kaksi vuotta sitten laitoin runsaasti rhodomultaa kuoppaan leikkimökin taakse, tuijien katveeseen,  ja istutin jälleen kokeeksi uuden alppiruusun.

Ensimmäisen talven se selvisi hengissä, teki nuputkin vaan ei avannut niitä. Ajattelin taas jonkun asian menneen pieleen, vaan eipäs! Tänä keväänä sain vihdoin palkkioni:

Että sitä voikin olla iloinen ja onnellinen pienen pensaan kukkaloistosta!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: | Kommentoi

Tipusia odotellen

Meillä on jo vuosia ollut kanalassa vain maatiaiskanoja. Ne ovat kyllä kauniita ja suloisia kaikin puolin paitsi siitä syystä, että hautomisvietti on niin voimakas. Jos kolmesta kanasta yksi istuu pesässä pari kuukautta, toisen elimistö vielä odottelee muninnan alkamista ja ehkä vain yksi munii, niin ei hyvä. Ja sama jatkuu koko ajan, alusta loppuun ja lopusta alkuun. Siksi olenkin ollut tosi iloinen kolmesta Hy-Line Brown -rouvastani, jotka tehotyttöinä munivat päivittäin. Niiden elämä kuitenkin on aika lyhyt ja muninta-aikakin vain korkeintaan pari vuotta, että harmit on kummallakin rodulla.

Nyt 3-vuotias Siiri, ahkerin ja varmin hautoja, alkoi (tänä vuonna) toisen kerran urakkansa, eikä tainnut arvatakaan, että tällä kerralla onnistuu. Neljä merkattua tehotyttöjen munaa ja yksi maatiainen, siinä pienelle kanalle tehtävää kylliksi. Merkkaus siitä syystä, että kun emo lähtee kerran päivässä pesästä syömään, joku toinen voi käydä munimassa samaan pesään.

Kun isänä on sekarotuinen Kalle ja äitinä tehotyttö, haudontavietti ei ehkä periydy. Yllätykseksi panin joukkoon kuitenkin yhden maatiaisenkin, sillä olisihan se tipujen saanti jatkossakin mukava juttu kun nuo entiset vanhenevat.  Noh, sitähän ei tietenkään tiedä, tuleeko kanoja vai kukkoja, mutta pieniä, suloisia, piipittäviä palleroita kuitenkin. Ja laskettu aika on tällä kertaa laskettu niin tarkasti, että kolmen viikon kuluttua hautomisen aloittamisesta poikasia ihailemassa (ja sirkuttavia munia kuuntelemassa) ovat myös omat lapsenlapset. Taitaakin olla parin viikon päästä kesän huippuhetki tulossa!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Juhannusta ja jäätelöä

Viileähkö juhannus on takana päin. Pikkuväki nauttii aina tästä vanhasta perinteestämme: Juhannuskoivujen hausta. Pikkukoivuja tuodaan sisällekin tuoksua antamaan.

Liput nostettiin molempiin lippusalkoihin,

vanhan talon pihapiirin uuteen lippusalkoonkin ihan ensimmäisen kerran.

Kokko poltettiin ja rosvopaistinkin saimme valmiiksi, vaikka sateen uhka oli kaiken aikaa päällä.

Meillä on tehty jäätelöä parikymmentä vuotta Philips-jätskikoneella, joka kuitenkin, ahkeran uurastuksen jälkeen, sanoi työsopimuksen keväällä irti eikä uutta vastaavaa ei ole enää saatavissa. Kauan harkitsimme ostoa, sillä kondensoidulla maidollahan voi tehdä jäätelöä ilman konettakin. Silti päädyimme, saatuamme läheisestä Veikon koneesta hyvän tarjouksen, tähän uuteen Wilfa-jätskikoneeseen. (Koska meillä on kanoja, jotka on tutkittu salmonellan varalta, haluamme käyttää niiden maukkaita munia jäätelön teossa.)

 

Tässä mallissa on entiseen verrattuna se ero, että aineet voi laittaa suoraan koneeseen, joka jäähdyttää ja jäädyttää kaiken alle tunnissa. Pakastimessa ei tarvitse enää säilyttää mitään jäädytysosaa. Pitää vain vatkata kevyesti munat ja sokeri, lisätä kerma ja maito sekä vanilja tai muut mausteet. Kermaakaan ei siis enää vatkata etukäteen.

Siinä!

Tässä vaiheessa aikaa oli jäljellä 24 minuuttia, pakkasta 15 astetta. Lopuksi oli yli 23 miinusta!

Saimme mukana neljä lasikulhoa, kauniita nekin.

Tällainen lisäaineeton jäätelö sulaa kyllä nopeasti, mutta nopsaan se myös hävisi herkuttelijoiden suihin. Taidan olla oikein tyytyväinen tähän ostopäätökseen!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Juhannustomaatit?

Kesän yksi odotettu hetki on se, kun puutarhuri saa ensimmäisen kerran napsia itse kylvettyjen ja kasvatettuen tomaattien satoa. Olen monesti hehkuttanut, että Matina on varhaisin runkotomaatti eikä tänäkään vuonna pettänyt. Siemenet kylvettiin maaliskuun ensimmäisellä viikolla ja nyt näyttää näin lupaavalta.

Että eiköhän tuolta saada juhannukseksi ensimmäiset herkut! Etualalla on gladiooluksia, jotka sain keväällä tuliaislahjaksi. Terveiset vaan Kelloniemen suuntaan, ja kiitos!

Ei kurkkukaan jää kasvussa tomaatteja huonommaksi.

Laitan pitkää kurkkua kasvuun hiukan eri aikoihin, sillä jostain syystä alun jälkeen tulee joka vuosi jonkin mittainen katko. Helteestäkö johtuu vai mistä, mutta tällä tavalla menetellen satoa on ollut koko kesän ajan.

Kasvimaalla toinen hernerivi ei itänyt lainkaan, taisi olla jokin vanha siemenpussi. Onneksi uusiakin oli vielä jäljellä, joten tuleepa sinnekin sitten tuoreempaa satoa loppusyksystä. Vielä on jokunen tulppaani kukassa ja narsissejakin, vaikka on jo juhannusviikko!

Kategoria(t): Kasvihuoneessa, Kasvimaa | Avainsanat: , , | 6 kommenttia

Tallinnassa

Pikkurenki oli toivonut laivamatkaa, sillä edellisestä kerrasta on jo monen monta vuotta. Kesäloman alkuun sattui sopivasti Matka-Mäkelän matka, joka lähti Keuruulta Tallinnaan kahden yön reissuun. Niin sitten saimme innokkaan seuralaisen pienelle irtiotolle arkeen.

Mukana oli oma kamera, jolla kuvattiin ahkerasti. Bussissa saimme paikat heti kuljettajan takaa, joten mittareita ja kaikkea autoon liittyvää oli mielenkiintoista ikuistaa.

Merimatka kesti vain kaksi tuntia, mutta sillä ajalla ehti kyllä seikkailla eri kansilla

ja syödä hienosti

kaikenmoisia herkkuja.

Hotellista oli mukava näköala merelle.

 

Seuraavana päivänä lähdimme seikkailemaan vanhaan kaupunkiin, josta löytyi monenlaista näkemistä. Kartanlukukin oli hauskaa puuhaa.

Torilla oli esiintymässä australialaisia sirkustaiteilijoita

ja kiivetessämme

Toombean mäelle

näimme toisenlaisia taiteilijoita työnsä ääressä.

Pienessä taiteilijakahvilassa oli vielä illalla savitaiteilija dreijansa ääressä. Hänen työtään seurattiin pitkään

ennen kuin maltettiin istahtaa mansikkakakun ääreen.

Peppersack on tuttu ruokapaikka kaikilta Tallinnan matkoiltamme.

Sinne nytkin suuntasimme ihanien grilliherkkujen ääreen.

Sattumalta viereisessä huoneesa esiintyi myös kansantanssiryhmä, joka sai ahkeran paparazzin heti liikkeelle.

Kun lähdimme paluumatkalle, seurasimme kulkuneuvojen siirtämistä MegaStarin autokansille. Sekin mielenkiintoista!

Matkalla pelattiin paljon Maijaa pelikorteilla. Se oli pikkurengille uusi juttu, joka ”osui ja upposi” heti. Kun kaiken lisäksi ihana kuljettajamme Simokin tuli korttipöytään mukaan ja näimme korttitaikaa, sai Matka-Mäkelä hetkessä uuden fanittajan.

Kolme päivää kuluivat täysin pikkurengin ehdoilla. Se oli päätös esikoululle, se oli alku tulevalle koulutielle. Meidän oli helppo lähteä tälle reissulle, sillä kotimieheksi jäi äiti pikkupiikojen kanssa. Kiitos luottamuksesta, oli ihana matka ja matkaseuralainen. Nyt on Talllinna valloitettu!

 

 

 

 

Kategoria(t): Matkat, Pikkuväen kanssa | Avainsanat: | 4 kommenttia

Ensimmäinen siivousetappi on saavutettu

Olemme isännän kanssa ahkeroineet pitkiä, pölyisiä ja sotkuisia päiviä vanhan talon huoneissa. Nyt voimme huokaista, sillä yläkerta on saatu kuntoon, ainakin jonkinmoiseen. Kun levitin liinan pölystä puhtaaksi jynssätylle pöydälle ja kuluneen räsymaton nihkeällä pyyhitylle lattialle, oli juhlallinen hetki. Isä halusi tehdä aikoinaan pienen kotimuseon, mutta voimat ja elonpäivät eivät riittäneet – nyt olemme saattaneet hänen työnsä päätökseen.

 

Siirsimme museohuoneeseen alakerrasta hyllykön, joka oli tehty painavista, entisistä lattialankuista. Juuri ja juuri jaksoin kantaa niitä toisesta päästä kapeita portaita yläkertaan. Hyllykkö oli tarpeen, sillä isä oli kerännyt tavarat vain pöydälle röykkiöksi. Nyt yritimme jaotella niitä puutyökaluihin, keittiössä tarvittaviin tavaroihin, maidon tuotantoon, kankaan kutomiseen tai kehräämiseen ja moniin muihin ryhmiin.

Tämä toinen huone, yläsaliksi kutsuttu, on ollutkin aika siistinä, sillä isä laittoi Topi-ystävän kanssa katon ja seinät uusiksi parikymmentä vuotta sitten. Nyt etsimme yhteen kuuluvia ja sopivia huonekaluja eri puolilta ja järjestimme ne jälleen kokonaisuuksiksi.

Kolmella seinällä on yhteensä neljä ikkunaa, valoa riittää!

Tuo alussa oleva hirsiseinäinen huone on siitä harmillinen, että sinne pääsevät jostain katon rajasta myös oravat ja linnut. Ne saavat aikaan melkoisen sotkun, jatkossakin. On sitä yritetty estää, mutta turhaan. Kuitenkin tuo mellastus tapahtuu lähinnä talviaikaan, joten tämän kesän voimme nauttia siivotusta vintistä ihan rauhassa! Alakerrassa onkin sitten suurempi urakka, sillä lattia on sen verran vino, että melkein huimaa. Myöhemmin kesällä tutkitaan, miten se korjataan. Kunhan saamme tuonkin työn tehtyä, pääsemme pohtimaan  kalustusta. Sinne eivät sitten linnut enää pääsekään, joten voimme viedä tavaroita hyvillä mielin paikoilleen.


Kun lähdin juuri siivotusta yläkerrasta – iltamyöhään  – viimeisen kerran alas, takaani kuului kilahdus. Ja voitteko uskoa, taas kummitteli. Olin pannut yläsalin oven hakaan, mutta niinpä metalli vaan ponnahti pois kolostaan ja  heilui nyt iloisesti pitkin oviseinää. Säikähdinkö? En tietenkään. Talon entiset asukkaat vain ilmoittivat, että olivat tyytyväisiä saavutettuun siivousetappiin.

Kategoria(t): Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: | 2 kommenttia

Ilmajoella

Eilen olimme jälleen Matka-Mäkelän mukavalla matkalla, tällä kertaa Ilmajoen musiikkijuhlien Mannerheim-oopperassa. Näyttömö on joen varressa, todella kauniilla paikalla.

Esityksen aikana ei saanut kuvata, mutta kuten tästä ennen alkua otetusta kuvasta näkyy, korkeat kulissit loivat mahtavat puitteet esitykselle, joka on jo pitkään ollut loppuunmyyty kaikkien näytösten osalta. Presidentti oli kuulemma edellisenä iltana ollut myös mukana ensiesityksessä, jonka rankka sadekuuro oli joksikin aikaa keskeyttänyt. Meillä oli kuitenkin kaunis kesäsää.

Waltteri Torikka lauloi Mannerheimin osuuden. Esitys seurasi melko tarkoin hänen elämänvaiheitaan, ainoa fiktiivinen henkilö oli taloutta hoitava, läheinen naisystävä Ida, jota esitti Johanna Rusanen-Kartano. Valtava joukko muita musiikin taitajia ja opiskelijoita sekä kaksi kuoroa – kyllä kelpasi kuunnella. Meitäkin oli suurin mahdollinen bussilasti, 69 innokasta.

Oopperan oli säveltänyt Tuomas Kantelinen, joka on yksi tunnetuimmista suomalaisista elokuvamusiikin säveltäjistä.

Upea esitys, liikuttava loppukohtaus. Tällainen päivä on taas yksi niistä, joka katkaisee arkisen aherruksen. Se oli täydellistä nautintoa ja lomaa herkullisine pohjalaispitopöytineen Koskenkorvalla. Nyt taas jaksaa lähteä vanhaan taloon pölypilvien keskelle.

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Salaattia luonnosta

Tytär innostui taannoin keräämään salaattiaineita luonnosta. Ei tietenkään maantien varresta vaan peltojen pientareilta. Horsman versoja, vuohenputkea, voikukan lehtiä ja kukintoja, suolaheinää ja taisi olla vielä jotain muutakin.  Kaunis salaatti ja herkullinenkin vielä!

Kyllähän tähän joku ruokailijoista suhtautui hiukan epäilevästi, mutta maistui lopulta kaikille.

Ruohosipuli on aina se kevään ensimmäinen vihreä, ainakin meillä. Kasvihuoneessa se on viheriöinyt jo huhtikuun lopusta lähtien. Tuon sisälle muutaman varren kerrallaan ja pilkon ne nipussa leivän päälle. On NIIN hyvää!

Mutta eipä aikaakaan, kun pehko alkaa työntää kovia kukkavarsia. Sitten onkin jo hankalampaa ottaa väleistä niitä meheviä versoja.

Tähän keksin vuosia sitten sattumoisin hyvän avun: Leikkaan koko puskan kerralla matalaksi,

ja kohta  se on jo kasvattanut uudet, herkulliset varret. Ja mikä ihmeellisintä: Silloin ei enää muodostu kukkavarsia lainkaan! Jos sinulla on vain yksi ruohosipulitupsu, et varmaankaan henno sitä leikata. Mutta jos niitä on useammassa paikassa niin kuin meillä, uskallat  jo lähteä kokeilemaan. Kasvihuoneen sipulitupsu leikattiin jokin aika sitten ja nyt se kasvaa jo mukavasti uutta,

 

 

yrttimaalla   vasta aloitellaan kukintaa.

Ja jos on intoa, niin tuon leikatun tupsun voi tietenkin selvitellä hyötykäyttöön: Pehmeät varret saksilla paloiksi ja kuivatukseen, loput kompostiin.

Niin tai näin, kaikenlaista syötävää tuolta ulkoa jo voi löytää!

 

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | Kommentoi