Kevät ja kukat

Enpä ole moneen vuoteen vaihtanut multaa sisäkasveille. Ei niitä kovin montaa olekaan, ehkä kymmenkunta, nekin lähinnä kaktuksia. Jotenkin minua ei enää kiinnosta kasvattaa sisällä pelargonioita tai muita runsaasti kukkivia, ulkona olevat laajat perennapenkit riittävät. Vanhuus tulee!

Nyt pyysin isäntää avuksi, että amppeleissa roikkuvat ja rönsyilevät kaktukset saataisiin turvallisesti ruukuista pois ja mullat vaihtoon. Hyvin se apurin kanssa onnistuikin!

Tämä kaktus oli aivan liian iso ja niin sen kasvatus aloitettiin kaktusmullassa jälleen alusta. Näin ronskisti meillä toimitaan.

Yönkuningatarkin pieneni amppelissaan puolella,

sillä suurempi on vanhan talon kamarissa. Sinnekin  vaihdettiin mullat.

Hankala oli myös tuonenkielo tiiviissä ruukussaan. Tykkään siitä kuitenkin kovasti, sillä se pärjää vähäisellä valolla. Vaikka portaikossa!

Morsiusmyrttiä elättelen edelleen mummon muistoksi. Se ei ole helppo kasvatettava, mutta viileällä lasikuistilla menestyy hyvin talviajat. Sisätiloissa se varmaan kuolisi.

Nyt ruukut ovat täynnä uutta kasvuvoimaa.

Parin viikon kuluttua on jo siemenpussien vuoro, ensimmäisenä tomaatit ja pian sen jälkeen lobeliat.

Mutta kun vihdoin  päästiin kunnon aiheeseen, esittelen vielä tarkemmin mitä kukansiemeniä tuli hankittua:

Nukenkaulus

Iso auringonkukka pikkuväelle ja krasseja mummulle

Ehdoton MUST: Cambridge blue -lobelia ja zinnia. Lobelialla pitkä esikasvatus.

Vakio kesäkukat

Pellavaa museoon

Sininen piiankieli kuten aina ennenkin ja muutama muu yksivuotinen kasvimaalle iloa antamaan

Kaksivuotisia pensaiden juurelle ja pihan reunamille

Mitä olisi kesä ilman pieniä samettikukkia?

Näillä mennään kohti kesää.

Mainokset
Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Lumi saa kyytiä,

turhan paljon sitä on ollutkin. Korkeat penkat madaltuvat vauhdilla. Terassin lumipehmusteet olivat hiukan vähentyneet,

ja hävisivät miltei kokonaan, kun esikoinen tarttui lapion varteen.

Navetan katolta lirisee vesi iloisesti

ja viime syksynä korjatun ja uusitun peltikaton päältä lumet hupsahtivat alas. Onneksi lumiesteet pitivät suunnitellusti oven edustan vapaana.

Mutta kun sulamisvauhti on liian nopeaa ja maa jäässä, vesi on karannut ladon puolelle. Siinä onkin pakkasella vaarallinen luistinrata, kun tuolla touhutaan! Ja lautapinot ovat vain kasvaneet syksystä, sillä myrskyn kaatamia puita on käytetty sahalla ensi kesän työrupeamiin.

Museotalon katto on tiiltä eikä sieltä lumi putoakaan, mutta lapsuuskodin peltikattokin on vielä pitänyt taakkansa. Taitavat nuo pellit olla jo niin karheita, että lumi ei helposti lähde liukumaan. Viime kesänä asennetut lumiesteet ovat onneksi pysyneet paikoillaan, eikä pikkukuistin irtirepeäminen ole ollut vaarana, niin kuin kerran kävi.

Jänikset ovat tuhonneet norjanangervorivistöä olikein kunnolla, lumen päällä näkyy vain piiskoja. Onneksi hanki peittää alemmat oksat.

Maantien takaa tulee suoranainen jänispolku meidän pihaamme.

Aronia-aidan takaa

se kiertyy seuraavaksi taloa ja pihan pensaita kohti. Kauempana erottuu kaarena suksenlatu.

Kuinkahan tästä mennään eteen päin, ei kai kevät vielä voi koittaa? Miten selittäisi pihan marjapensaille ja muille kasveille, että ei ole kiirettä, nukkukaa rauhassa talviunta!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Ystävät kanalassa

Talven selkä on jo taittumassa ja valo lisääntyy kanalan väellekin. Kylmimpinä aikoina piti tilaa lämmittää mutta nyt on onneksi jo lauhempaa ja aurinkokin kurkistelee aika ajoin.

Yksi rouvista, vanhin ja viisain, on jälleen aloittanut tekomunan hautomisen. Pyrstö vain kurkistaa, kun päivittäin tarkistan, onko joku muu käynyt munimassa samaan pesään. Voi voi, ei tästä touhusta mitään ole odotettavissa, mutta eihän se usko. Vuosi sitten annoin sille oikeita munia, mutta ei niistäkään talviaikaan mitään tullut, taisivat kylmettyä. Jos kesällä kokeiltaisiin uudestaan!

Mutta toisista pesistä voi päivittäin käydä keräämässä ihania lahjoja. Viisi tai kuusi kerrallaan.

Isäntä taisi kerran – ilman silmälaseja – kerätä jopa yhden pesämunista, joka sitten onnistuneesti lähti nuorison mukana ihan Tampereelle asti. 🙂 Tuo, jossa on reikä ja tussilla merkattu ympyräkin, mutta eihän sitä hämärässä huomaa. Tämän kuvan lähettivät takaisin meille höppänöille…

On se kyllä upeaa, kun on ympäri vuoden omasta kanalasta tuoreet munat. Tässä on kuivumassa kuoria, jotka murskaan ja vien takaisin nokittavaksi.

 

Laitoimme syksyllä pehkuksi pelkkää turvetta ja se oli kyllä oikea päätös. Vaikka se pöllyää, niin kuitenkin ilma on raikas eikä rikin hajua ole nimeksikään, kuten olki-purupehkussa on kevätpuolella vuosikaudet ollut. Nämä rakkaat kotkottajat ovat kyllä sellaisia ystäviä, että on ilo käydä niitä hoitamassa!


Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Mustikka-juustokakku

YPirkassa oli joulun alla ihana ohje, klik. Tätä herkkua meillä on tarjottu jo kolmelle vierasjoukolle, sillä mustikoita on pakasteessa vielä runsaasti.

Käytän hyytelökakkujen pohjana usein kääretortulevystä leikattua pyöreää palaa, mutta nyt muutaman kerran olen tehnyt nopeamman, suurin piirtein alkuperäisen keksimurupohjan: Puoli pakettia digestive-keksejä tai koko paketti Semperin gluteenittomia sekä sen verran (muutama loraus)  juoksevaa Oivariinia, että muruseos pysyy suurin piirtein koossa. Kun murupohjassa on juoksevaa rasvasekoitetta kiinteästä sulatetun sijaan, kakku on helpompi leikata. Voisula kun jähmetyy tosi kovaksi kylmetessään.

Mustikkajuustokakku

Täyte:

  • 100 g mustikoita (enemmänkin mahtuu!)
  • 2 rasiaa vaniljatuorejuustoa
  • 3/4 dl sokeria (tai maun mukaan)
  • ½ tl kaardemummaa
  • 2 dl vispikermaa
  • 5 liivatelehteä
  • 2 rkl sitruunamehua (meillä omenamehua)

Sulata ja soseuta mustikat, vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi. Sekoita se mausteiden, mustikoiden ja tuorejuuston kanssa. Sulata liotetut liivatelehdet kiehuvaan mehutilkkaan, sekoita lopuksi massaan. Kaada seos irtopohjavuokaan asetetun leivinpaperin ja murupohjan päälle, anna jähmettyä muutama tunti tai yön yli kylmässä.

Saimme tätä herkkua ensimmäisen kerran Jyväskylässä Ritva-ystävän luona. Kitos! Hänen mielestään tumma kiille päällä teki kakusta liian synkän näköisen ja oli jättänyt sen pois. Eikä sitä todellakaan tarvita. Viimeisimmällä kerralla ripottelin pinnalle sokerisydämiä, joka kyllä toimii jos kakku syödään samana päivänä. Muussa tapauksessa nuo koristeet sulavat vähän oudon näköisiksi. Herkullinen kakku vaikkapa ystävänpäiväksi!

 

 

 

Kategoria(t): Kokataan - gluteenitonta leivontaa, Kokataan - Makeat leivonnaiset | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Lennä, Nykäsen Matti

Alkuviikolla ilmoitettiin, että mäkihypyistään kuuluisaksi tullut Matti Nykänen kuoli äkillisesti. Lehdet riepottelivat mäkikotkaa ja jokainen, jolla vain oli mahdollisuus, yritti ottaa vielä kerran pienen siivun julkisuudesta Matin rinnalla: ”Oliko tämä viimeinen kuva Matista?” tai ” Olin kerran samassa tilaisuudessa Matin kanssa ja….”

Itse en ole lainkaan kiinnostunut urheilusta, mutta silloin, kun Matti oli parhaimmillaan, muistelen, että istuimme usein TV:n ääressä, minäkin, hänen voittojaan seuraamassa. Ihailen toki menestystä, mutta en koe sitä niin voimallisesti, että jyräisin sitten urheilijan huonompien tulosten jälkeen. Minulla kun ei ole nimeksikään kilpailuviettiä ja suorastaan ahdistun, jos kuulen, että vaikkapa Kaisa Mäkäräinen epäonnistui jossain kilpailussa. Se tekee vain surulliseksi, urheilijan puolesta. Olenkin sanonut usein isännälle, että samoin kuin sotafilmien katsominen, myös urheilu on minulle liian jännittävää seurattavaa. Olen liian empaattinen.

Luin Iltalehden nettisivulta mielenkiintoisen kolumnin, klik. Tuomas Enbuske kertoo siinä monta asiaa, joissa olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä. Matti valittiin kolme kertaa Suomen turhimmaksi julkkikseksi, mutta Enbuske ilmoittaa, että he, jotka nostavat itseään turhien julkkisten avulla, ovat itse paljon turhempia.

Suomen media on tehnyt Matti Nykäsellä rahaa väliamerikkalaisen valtion bruttokansantuotteen verran ja siksi media on nyt ruoskinut itseään sillä, että aiheuttiko se kaiken tämän tragedian”. Enbuske kertoo, kuinka hän haastatteli humalaista Nykästä vuonna 2013 talk showssaan. Tiesi, että tämä ei ole oikein, mutta kun ohjelmalle haluttiin suuret katsojaluvut, niin homma hoidettiin.

”Haastattelijalle Nykänen ei sinänsä ole mielenkiintoinen, koska hän näyttelee roolihahmoa nimeltä Matti Nykänen. Kuin stand up -koomikko, joka vetää joka kerta saman setin. Samalla meidän haastattelijoiden piti aina jotenkin muka perustella, että tällä kaikella olisi journalistista merkitystä. Vaikka valetta se oli. Meitä kiinnostivat klikit ja luvut. Myös minua.”

Minä olen käyttänyt Matti Nykästä hyväksi. Olen yksi hänen tappajistaan. Minä olen hyötynyt hänestä taloudellisesti. Minä olen yksi syistä, jotka johtivat siihen, että Matti Nykänen meni syvemmälle ja syvemmälle rooliin, jonka näytteleminen oli raskasta.”

”Mitä itsekriittisemmin toimittaja mediaa ruoskii Nykäsellä rahastamisella, sen enemmän siitä nettoaa. Iltalehtikin tekee siis vielä tänään rahaa Matilla. Edes kuolema ei katkaise Matin marionettinaruja.”

”Oli tv-ohjelma mikä tahansa, katsojaluvut ovat kovat. Ei ole sattumaa, että Nykäsen kuolemasta oli Hesarissakin enemmän sivuja kuin vaikka presidentti Mauno Koiviston kuolemasta.”

”Liikutuin, kun Nykäsen kuoltua häntä muisteltiin ulkomaan lehtiä myöten maailman parhaana mäkihyppääjänä. Se ura on loistava. Mutta ei siitä viime vuosina juuri puhuttu. Nykäsen sekoilu kiinnosti meitä enemmän.  Uran jälkeen tarina nimeltä Matti Nykänen vasta alkoi. Matti Nykäsestä tuli camp-hahmo, yleinen vitsi. Sellainen, jota ihmiset eivät näe oikeana ihmisenä, jonka kanssa otetaan ironisia selfieitä ja esitetään siinä tilanteessa vakavaa, mutta jälkikäteen nauretaan.”

”Tarvitsemme pilkattavia julkkiksia, jotta voisimme itse edes hetken kokea ylemmyydentunnetta johonkin. Koska oma elämämme on tylsää, tarvitsemme toiset pelleilemään puolestamme.

Kun nauramme tauskeille tai johannatukiaisille, unohdamme, että kyse on oikeista ihmisistä, joilla on sukulaisia ja lapsia. Heille nauraminen kertoo enemmän meistä muista. Ja se, mitä se kertoo minusta, ei ole kaunista.”

”…vajavainen oli myös Nykänen. Ja rikollinen. Matti Nykänen on tuomittu myös monesta pahoinpitelystä. Aivan oikein moni muistutti, ettei Nykästä olisi saanut edes muistella tämän takia.

Juu, totta. Mutta hän on istunut vankilatuomionsa. Länsimaisen oikeuskäytännön ystävänä ihminen ei tekonsa sovitettuaan ole ikuisesti paha. Enkä jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin. Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.

Kahden kesken Nykänen oli todella empaattinen ja kiva. Ja joka kerta olisin halunnut tehdä hänestä erilaisen haastattelun. Mutta pellen rooliin juuttunutta hahmoa on hankala haastatella.”

Häntä usein haastatelleena olin vahvistamassa sitä, että Nykänen kelpasi vain sinä hassuna sirkuseläimenä, jota hän sitten myös esitti enemmän ja enemmän. Olin siis mukana hyväksikäyttämässä ja murhaamassa Nykästä.

Inhoan Matti Nykäsen sutkautuksia. Tai siis sitä, että Matista tehtiin julkisuudessa pelle, joka ihmisiä miellyttääkseen alkoi esittää niitä. Matti halusi saada ihmiset nauramaan. Ja kun yleisö ei suostunut nauramaan Nykäsen kanssa, niin hänelle riitti, että yleisö nauroi edes hänelle.”

Nuo olivat suoria lainauksia kolumnista. Osallistuin itsekin median rahoitukseen noin neljällä eurolla ostamalla poikkeuksellisesti lehden, jonka ajattelin säästää museoarkistoon.

Minulle tuli jälleen niin surullinen olo. Juuri noin se meni, tuohon näytelmään media hänet pakotti. Ja nyt, kuoleman jälkeen, monella on huono omatunto menneistä vuosikymmenistä,  Matille jopa esitettiin valtiollisia hautajaisia. Siihen hän tuskin itse olisi ollut halukas kaiken ikävän mediamyllytyksen jälkeen ja omaiset päättivätkin toisin.

Valtio voisi mielestäni osallistua vaikkapa perustamalla rahaston tai säätiön, josta jaettaisiin vuosittain stipendejä nuorille urheilijoille. Siihen voisivat ehkä lahjoittaa varoja myös kaikki urheilusta kiinnostuneet tai ne, joilla nyt on huono omatunto siitä, että rahastivat median luomalla Matti Nykänen -nimisellä ilmiöllä.

”Elämä on ihmisen parasta aikaa”. (Matti Nykänen)

Lennä Nykäsen Matti.

 

R.i.p.  Suomen suurin mäkikotka.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Kommentoi

Lunta, lunta ja jälleen lunta

Suomessa on nyt kaikkialla lunta, paljon. Meilläkin sitä on satanut lähes päivittäin ja lumitöitä on riittänyt. Isäntä tekee ne enimmäkseen traktorilla, sillä onhan tässä laajat pihamaat kahdessa talossa. Siltikin vielä jää kolattavaksi.

Kattojen lumikuormat ovat myös suuret, joskin tuo kaikki on höttöistä pakkaslunta. Suojasäätä ei ole ollut aikoihin.

Jänikset saattavat pian ulottua verkoista huolimatta omenapuihin ja sitä ne toiveikkaina tutkivatkin joka yö.

Kasvihuoneen katolta on jo kerran pudotettu lunta, suuret kivet joriinipenkin  luona ovat aivan piilossa

ja kompostin luona lumi valuu kauniisti laitoja pitkin.

Takapihalla pikkuväen kelkat ovat käytön puutteessa hautautuneet lumeen

ja keittiön ikkunasta katseltava lintujen ruokintapaikka on upean lumikuorrutuksen alla.

 

Ostin ämpärillisen rasvapalloja eikä niissä ollutkaan verkkoa mukana, joten otin esiin kasvihuoneessa käyttämäni narun

ja virkkasin siitä kunnon kokoisen pussukan.

Nyt riittää kaikille eikä tarvitse riidellä ruuasta. Tämä ruokintapaikka on hiukan kauempana.

Oman kodin polku on kapea ja sen oikealla puolella olevat norjanangervot ovat aivan piilossa. Hyvä niin, sillä jänikset ehtivät jo tehdä aikamoista tuhoa siinä silloin, kun ne vielä olivat näkyvissä. Täytyy varmaan leikata keväällä matalaksi.

Mutta kun tänään vihdoin näimme auringon nousun, sen paikka oli siirtynyt jo hurjasti kohti itää.

Kevättähän se tietää,

 

tästä pakkasesta ja lumesta huolimatta. Ei tarvitse enää odottaa kauaa, kun voimme kuulla lintujen kevätlauluja tuolta koivun latvasta!

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Perunapuristin

Vuosikaudet meillä on tehty perunasose ihan vain survomalla ja lopuksi sähkövatkaimella. Kelpaa hyvin kaikille, mutta kun on kysymys lanttu- tai imelletystä perunalaatikosta, pienetkin kokkareet tuntuvat epämiellyttäviltä lopputuloksessa. Kauan sitten ostin Ikeasta perunapuristimen, mutta kun sormien nivelrikkovaivat ovat lisääntyneet, puristusvoima on heikentynyt. Jokin aika sitten vastaan tuli puristin, jossa voimaa tarvitaan vähemmän, klik. Sisäosa on helppo nostaa pois pesua varten, tuote jopa kestää konepesun. Vaikka hinta oli kalliimpi, olen käytössä tosi tyytyväinen uuteen hankintaani!

Ehdin kokeilla sitä joulun toiseen lanttulaatikkosatsiin ja kätevä oli. Nyt minäkin pystyn ilman isännän apua saamaan silkinhienoa imellettyä perunalaatikkoa. Oli hyvä löytö! Mutta ne tavalliset perunamuusit taidetaan kuitenkin jatkossakin tehdä tällä nopeimmalla, perinteisellä mallilla.

Kategoria(t): Niksit | Avainsanat: , , | Kommentoi

Pakkasta ja lunta

Viikonloppuna pihalla oli kaunista mutta kylmää. Auringonnousukin oli kaunis

ja kuu metsän päällä oli sykähdyttävä sekin.

Isäntä teki pellolle ja metsään traktorilla ja pienellä latuhöylällä ladun,

jota pikkuväki

ja isommatkin viikonloppuna, paukkupakkasesta huolimatta, hiihtelivät.

 

Ulkona ei kuitenkaan voinut kovin kauaa olla, joten kaikenlaista kivaa tehtiin sisälläkin. Muumi-pelikortit olivat ahkerassa käytössä ja pikkupiika ja -renki melkein tikahtuivat nauruun, kun pariton pikku-Myy jäi loppujen lopuksi papan kouraan. Että voikin olla jännää ja hauskaa!

Maanantaina taisi olla tähän mennessä talven kylmin päivä,

ja kun ei ulos päässyt, tutkin juuri tulleita siementilauksia tarkemmin. Nämä hyötysiemenet kyllä löytävät paikkansa,

mutta miten ihmeessä näitä kukkapusseja tuli näin paljon tilattua? Niitä on tuossa vahvassa kerroksessa. Taitaa jäädä osa ensi vuoteen!

Nyt on pilvistä ja lunta tulee lisää, katot ovat kovilla painavan taakan alla. Onneksi korjasimme syksyllä navetan päädyn katon, ensi kesä olisi voinut olla jo liian myöhäistä. Tässä vanhan talon pihapiiriä,

jossa mustakuusi on saanut oman lumikuorrutuksensa.

Postikorttimaisema kätkee paljon vaaroja, lumitaakka on liian raskas metsissäkin.  Ajelimme naapurikuntaan, Multialle, hammaslääkäriin ja seuraavat kuvat ovat maantien varrelta: Tältä kohdalta oli isolle tielle katkennut suuri kuusi ja toinen näkyy olevan jo tulossa.

 

Vielä on odotettava ennen kuin metsätuhojen määrä on lopullisesti selvillä, sillä puita kaatuu ja katkeaa päivittäin.

Metsässä on nyt vaarallista liikkua, joten ihaillaan kauneutta vain kaukaa!

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha, Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , , | 5 kommenttia

Ananas-kookostorttu

Katselin ikivanhaa reseptikirjaani ja löysin sieltä ohjeen neljänkymmenen vuoden takaa. Miten onkaan taas päässyt unohtumaan hyvä resepti!

Ananas-kookoskakku

  • 2 munaa
  • 1½ dl sokeria
  • ½ dl voisulaa tai juoksevaa Oivariinia
  • 1 dl ananaslientä purkista
  • 2,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoa
  • 1 tl leivinjauhetta

Pinnalle tökillinen ananaspaloja sekä kuorrutus:

  • 50 g voita
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • ½ dl sokeria

Vaahdota munat ja sokeri, lisää muut aineet ja levitä taikina voideltuun ja  jauhotettuun piirakkavuokaan. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Sulata voi, lisää siihen sokeri ja kookoshiutaleet ja levitä täyte kuumalle tortulle. Jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Voi paistaa myös uunipellillä leivoksiksi, jos tekee isomman annoksen.

Ennen muinoin tämä popsittiin ihan näin, ilman lisäkkeitä. Nyt ajattelin, että tarjolla voisi varmaan olla vaikka vaniljakastiketta tai kermavaahtoa. Nuoriso tykkäsi!

Kategoria(t): Kokataan - gluteenitonta leivontaa, Kokataan - Makeat leivonnaiset | Avainsanat: , | Kommentoi

Gluteenittomat Runebergintortut

Meillä on usein tehty Runebergintorttuja tällä koulun kotitalouskirjan ohjeella, klik, mutta nyt sain pikkuväkeä ja isompiakin viikonloppukylään, joten ajattelin aikaistaa tuota päivää ja tarjota heille torttuja kahvipöydässä. Mukavan oloinen ohje löytyi täältä, klik.

Gluteenittomat Runebergintortut

  • 150 g sulatettua voita
  • 1 dl fariinisokeria
  • ½ dl hienoa sokeria
  • 1 dl mantelijauhetta
  • 1½ dl gluteenitonta jauhoseosta (meillä Jytteä, hiukan vähemmän)
  • 1 dl gluteenitonta korppujauhoa (jauhoin itse tehtyä, kuivatettua, vaaleaa leipää)
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 munaa
  • 3-4 tippaa manteliaromia
  • pinnalle vadelmahilloa ja valmista sokerikuorrutusta tuubista

Sekoita rasvan joukkoon kaikki aineet ohjeen järjestyksessä. Ole varovainen manteliaromin kanssa!

Jaa taikina paperisiin muffins-vuokiin ja laita ne sitten muffins-pellille tai käytä kaksinkertaisia tai tukevampia vuokia. Muuten ne leviävät.  Sopivasti 12 kappaletta! Uuni 200 astetta, 10-15 minuuttia. Laitoin jo taikinan pinnalle hiukan omaa vadelmahilloa.

Se painui paiston aikana kivasti piiloon jättäen valmiiksi kuopan hillolle, jonka lisäsin paistettujen torttujen päälle.

Ja sitten vielä sokerikuorrutustuubi hetkeksi kuumaan veteen, niin pursotus on helpompaa.

Näistä tuli mukavan kosteita, pinta on karamellisoituneen rapea. Alkuperäisessä ohjeessa sokeria on 1 dl, pienensin sitä tähän ohjeeseen, kun olivat vähän liiankin makeita. Mutta muuten erinomainen ohje. Mielestäni torttujen ei tarvitse olla alkuperäisen mallin mukaisia, eli kapeita ja korkeita, sillä syömistä tulee melkoinen määrä. Isännän kanssa panemme aina sellaisen puoliksi. Jos haluat tehdä korkeita eikä sinulla ole sopivia vuokia, apu siihen löytyy kivasta niksistä täältä, klik.

Kategoria(t): Kokataan - gluteenitonta leivontaa | Avainsanat: , , | Kommentoi

Pakkanen paukkuu nurkissa,

eikä tee mieli lähteä ulos. Aivan henki salpautuu, kun mittari näyttää tältä:

Kaunista mutta kylmää.

Tilasin siemeniä Korpikankaalta ja Hyötykasviyhdistykseltä

ja ne saapuivat eilen, mutta vielä ei tämän puutarhamummun ole aika aloittaa kylvöjä. Vasta helmikuun lopussa meillä tuodaan multapussit sisään.

Olen yrittänyt vajentaa pakastimia ja ehkäistä flunssaa ahkeralla marjojen syömisellä ja samalla löysin vielä kaljamäskipussukoitakin, joita joulujuomaa valmistaessani laitoin talteen. Hiivaleipä- tai sämpylätaikinassa ne ovat oikein maukas lisä ja leipominen on sopivaa puuhaa paukkupakkasilla.

Koska taikina on melko pehmeää, ei sämpylöistä voi millään leipoa siistejä ja pyöreitä. Mutta ei  haittaa, lastalla vain pätkiksi ja pellille kohoamaan.

Hyviä, vaikka eivät Eu-direktiivejä täytäkään!

Kategoria(t): Kokataan - Suolaiset leivonnaiset, leivät | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Vielä yksi kasviskokeilu

Ruusukaalit olivat tarjouksessa ja siitä se sitten lähti. Keksisinkö jotain muuta kuin vaan höyrytetyt? Entä paistos? Katselin mitä kaapeista löytyi ja tällaista tuli tehtyä:

Ruusukaalipaistos

  • pussillinen tuoreita ruusukaaleja
  • keittämiseen vettä ja suolaa
  • muutama siivu pekonia silputtuna
  • timjamiruukun jämät
  • 2 dl ruokakermaa
  • pari rkl sinappia tuubista
  • juustoraastetta

Leikkaa ruusukaaleista huono kanta ja ulommaisia lehtiä pois, keitä sitten suolalla maustetussa vedessä noin viisi minuuttia. Laita kaalit tämän jälkeen voideltuun uunivuokaan, johon lisäät ruskistetut pekonit  ja yrttisilpun. Kaada päälle sinapilla maustettu ruokakerma, johon olet sekoittanut juustoraastetta. Varmaan tähän sopisi myös joku maustettu kerma!

Lopuksi pinnalle vielä hieman juustoa.

Sitten uuniin, 220 astetta ja noin 40 minuuttia. Kannatti kokeilla! Seuraavalla kerralla jätän pekonin pois, oli oikeastaan ihan turha lisäys jo muutenkin  maukkaaseen kasvisruokaan.

 

 

 

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat, Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | Avainsanat: , , , | 3 kommenttia

Kevennystä

Vuoden vaihduttua tuntui siltä, että nyt on aika ottaa keveämmin. Koska pihalla ei ole muuta puuhaa kuin lumitöitä, isännän kanssa nautimme hiihdosta ja muusta liikkumisesta mikäli sää sen sallii. Sisäliikunnassa maanantaisin olen käynyt edelleen jumpassa, mikä tuntuu oikein mukavalta, keskiviikko on isännän kanssa yhteinen kuntosali/vesijumppapäivä. Joskus käydään vielä toisenkin päivän vesijumpassa, Keuruulla siihen on monta mahdollisuutta. Ja uimahallista ei voi antaa muuta kuin kiitettävän arvosanan.

Myös ruokailussa tekee mieli keventää: Pari viikkoa on kulunut miltei pelkästi kalan ja kasvisten kanssa, niin kuin edellisistä postauksista voi päätellä. Tänäänkin ruokana on vain kasvisgratinia ja kaali-puolukkasalaattia, joka on talven edullinen vitamiinipommi. Voi että on hyvää ja helppoa! Nyt tein kaaliraasteen koneella, kipeät sormet eivät oikein tykkää veitsistä.

Kasvisgratiinin ohje löytyi aiemmin pussin kyljestä, nyt siinä on jo uusi resepti.

 

Juusto-vihannespaistos

  • 2 pussillista kruunusekoitusta
  • 2 dl ruoka- tai kuohukermaa
  • ½ pakettia Koskenlaskija-sulatejuustoa
  • hiukan suolaa
  • pinnalle halutessasi juustoraastetta

Kuumenna kerma, lisää sulatejuusto pieninä paloina ja hämmennä, kunnes palat ovat kokonaan sulaneet. Lisää hiukan suolaa ja kaada seos voideltuun uunivuokaan levitettyjen jäisten kasvisten päälle. Lopuksi lisäsin ohjeesta poiketen vielä juustoraastetta ja paistoin noin 225 asteessa reilun puoli tuntia.  Nyt tein kaksinkertaisen annoksen, johon käytin yhden kruunuvihannespussin lisäksi pari pussillista suosikkejani,  pelkkiä pakastettuja kukka- ja parsakaaleja. Tämä ruoka on hyvää vielä huomennakin.

Kuvittelenkohan vain, mutta ihan kuin tuntisin oloni hiukan kevätpirteämmäksi! Kipuilevista sormista huolimatta.

Kategoria(t): Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | Avainsanat: , , | Yksi kommentti

Lämmin vuohenjuusto-tomaattisalaatti

K-kaupassa on usein mukavia, helppoja ruokaohjeita, jotka innostavat vanhempaakin väkeä kokeiluihin. Edellisen postauksen myskikurpitsa oli yksi tällainen ja toinen on nyt sitten tuo otsikon salaatti. Alkuperäinen ohje löytyy täältä, klik.

Tein kerrankin ihan niin kuin ohjeessa sanotaan, eli halkaisin voideltuun uunivuokaan isoja kirsikka-terttutomaatteja, palastelin pieniksi monta valkosipulin kynttä ja paketin vuohenjuustoa. Lisäsin puolet tuoreesta timjamiruukusta, öljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä. Öljynä oli rypsiöljy, kun sitä muutenkin käytän. Ja sitten koko komeus 200 asteen uuniin puoleksi tunniksi, mielestäni 20 minuuttia oli liian vähän.

Nyt kävi niin, että tykästyttiin isännän kanssa oikein kunnolla tähän! Paahdettujen patonkipalojen kanssa se oli herkullinen päivällinen eikä muuta tarvittu. Täytyy kokeilla nuorisollekin, kunhan tavataan.

 

Kategoria(t): Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | Avainsanat: , , | Kommentoi

Myskikurpitsa

Kauppareissuilla olen katsonut myskikurpitsoita, mutta vain katsonut. Vasta nyt päätin kokeilla ensimmästä kertaa, mistä oikein on kysymys, vaikka nuo kasvikset ovat olleet myynnissä ja suosittuja jo pari vuotta.

Pesin ja halkaisin,

koversin lusikalla siemenet ja säikeet pois.

Ripottelin pinnalle öljyä, suolaa ja yrttimaustetta ja panin uuniin. Luin vasta sitten netistä ohjeita,

eli otin kiireesti ne takaisin pöydälle: Viipaloin, öljysin ja maustoin lisää ja sitten uudestaan uuniin. Viipaloituina ne valmistuisivat jo puolessa tunnissa, 200 asteessa.

Koska tämä oli ensimmäinen kokeiluni, halusin tutustua makuun aika lailla naturellina. Höyrytin kaveriksi parsakaalia, johon kypsänä valutin hiukan voisulaa. Kaunista ja värikästä!

Lopputuloksena sanoisin, että kyllä parsakaali vei voiton. Myskikurpitsa näin valmistettuna on toki hyvää mutta ei mitään maata järisyttävää. Jotain muuta täytyy kokeilla, jos tätä jatkossa ostan. Onko sinulla joku herkullinen ohje?

 

Kategoria(t): Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | Avainsanat: , | Kommentoi