Hyvästi, mansikkamaa!

Nyt minulle riittää mansikanviljely! Mistä kummasta se johtuu, että meillä ei kaksi edellistä mansikkamaata onnistunut lainkaan? Maa on liian savista, juu juu, mutta nyt tähän viimeiseen oli lisätty hiekkaakin. Parina vuonna saimme jotain satoa, sitten mansikkapunkki valtasi koko kasvuston. Lumeton talvi viimeisteli tuhon ja kypsytti meikämummon. Tästä lähtien pakastettavat mansikat ostetaan ja meillä kasvatetaan vain ihan pienimuotoisesti muutamaa kymmentä tainta. Näin on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska taimet kuolivat, aukkoihin levisi tietenkin rikkaruohoja. Ei edes rönsyjä jaksaneet nämä kolmevuotiaat enää kasvattaa. Koko kesän ne olivat oman onnensa nojassa, mutta viime viikolla päätimme isännän kanssa lähteä poistamaan mansikkakankaan. Sehän olisi helppoa, kun niitä rönsyjäkään ei ollut. No oliko? Ei todellakaan. Ulkoreunat olivat niin tiukasti mullassa ja heinäjuurakoissa, että meidän voimillamme ne eivät irronneet. Halusin kuitenkin säästää edes osan kalliista mansikkakankaasta vaikka jonnekin katteeksi, niinpä leikkasin keskustan pois. Sen jälkeen kangas olikin helppo poistaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta ne reunat, niiden kanssa isäntä teki töitä hartiavoimin. Olisi melkein tarvittu traktoria tai hevosta tuohon kiskomiseen, mutta lähtivät ne lopulta kuitenkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten ihmeessä muut poistavat vanhan mansikkakankaan? Onneksi: Meillä tätä ei tarvitse enää tehdä, sillä ei ikinä jne. Piste.

 

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Sopeutumisongelmia

Ei sujunutkaan niin helposti kuin odotin, kanojen kanssa nimittäin. Uudet tulokkaat ovat melkoisen kömpelöitä entisiin verrattuina ja selvästikin tottumattomia kiipeilemään ja kulkemaan tikapuilla. Ensimmäisenä iltana vanha joukko päätti jäädä ulko-orrelle yöksi, mutta uudet, juuri pahvilaatikosta kuoriutuneet ja ensi kertaa elämässään kosteassa ruohossa ja hiekalla kävelevät uudisasukkaat olivat ihmeissään. Yö saapuu, mitä tehdään? Talitiaisen tirskahduskin tuntui kummalliselta. Kaulat ojossa ne sitä ihmettelivät.

14051743_617664098402181_8361280112136814550_n

Niinhän siinä sitten kävi, että emäntä joutui nostamaan tulokkaat vuorotellen ensin sisälle ja lopuksi vielä orrellekin.

Aamulla yksi oli uskaltanut tulla itse alas ja käynyt munimassakin…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA… rehuastiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisen pystyin nostamaan alas,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta kolmas istua nökötti aina vaan ylimmällä orrella meikäläisen ulottumattomissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun isännän kanssa myöhemmin menimme sitä auttamaan, oli numero kaksi käynyt myös munimassa – kylpylaatikkoon. Tuli jo mieleen, että ovatko nämä niin tehokkaita, että olisi pitänyt panna näytille munakenno. Jos ne vaikka olisivat munineet suoraan siihen🙂

Myöhemmin päivällä ulkona oleva Siiri ilmoitti suljetun ikkunan takana haluavansa munimaan (se ainoa, joka tällä hetkellä  maatiaisista sitä harrastaa) ja niin avasin ikkunan. Kyllä Siirinkin kaakatus loppui kuin veitsellä leikaten, kun se huomasi lattiapehkuissa hiljaisen Metrotyttöjen kuoron. Se kulki edestakaisin sisään ja ulos ja pohti, lähteäkö munimaan vai ei. Lopulta se päätti mennä kolmikon ohi pesään ja näyttää uusille mallia. Kyllä ne kovasti sitäkin toimitusta tuijottivat, toivottavasti pieniin kanan aivoihin jäi joku muisto itämään. Munat kun ovat niin tummanruskeita, että niitä on aika vaikea etsiä, elleivät ole siellä mihin kuuluvatkin.

Sitten Kallekin tuli sisään ja huomasi uudet ladyt viereisen karsinan puolella. Oli huvittavaa seurata, miten antaumuksella se nokki jyväkuppia ja kutsui tulokkaita luokseen. Mutta kutsuun ei vastattu eikä Kallen lähentely niistä muutenkaan innostavalta näytä tuntuvan. Itse asiassa Kalle on saanut rukkaset jo kymmeniä kertoja.

Myöhemmin päivällä rohkein katseli haikeana ulos avoimesta ikkunasta. Autoin hiukan ja niin se kävellä köpötteli varovasti tikapuusiltaa ulos. Sama apu piti antaa muillekin, joten toinen maalaispäivä kului rattoisasti ulkosalla kaikkia luonnonihmeitä kummastellen.  Onpas kiva ruopsutella täällä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraava päivä sitten sujuikin jo paremmin. Kaksi munaa ilmestyi ihan oikeaan paikkaan, kolmatta ei ole näkynyt. Saattaa olla, että yksi ei munikaan, ainakin sen harja on vähän vaaleampi kuin muilla. Ja uloskin uskallettiin ihan itse, mutta takaisin meno on vielä nosteluavun varassa. Mutta jospa se tästä, nyt on onneksi hyvä sää ja vanha joukko viettää yöt ulkona. Sopu säilyy paremmin ja tulokkaat ehtivät tutustua kanalan jokaiseen nurkkaan rauhassa.

 

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Kolme kärpästä yhdellä iskulla

Sunnuntaiaamuna suuntasimme auton kohti Iittiä. Tiedossa oli mukava tapaaminen Raijan ja Martin kanssa – ystävät kaukaa nuoruudesta. Oli meillä mielessä muukin hieno juttu, nimittäin lähdimme nauttimaan joukolla Kustaan sota -kansanoopperasta Anjalan kartanon jokinäyttämölle, suurin piirtein aidoille tapahtumapaikoille.

IMG_1592
20160821_161302 20160821_174915 20160821_180713Ooperakuorossa oli laulamassa myös Raija sekä hänen kaksi suloista tyttärentytärtään. Voi että nautimme isännän kanssa! Laulut olivat kauniita, mieleenjääviä, koskettavia. Ja koko esitys mukaansa tempaava. Valitettavasti se taisi olla ihan viimeinen lajissaan. Tällä FB-sivulla voit nähdä lisää kuvia, joista yhden kopioin tähän teidän ihasteltavaksenne. Edellisenä kesänä kuvattu traileri löytyy täältä, klik. Tälle kaudelle näyttämöä oli uusittu ja laulu kaikui aivan toisella tavalla kuin trailerissa, paljon upeammin. Aivan lopussa, kohdassa 6.10,  esittettävä laulu ”Kuin joen virta”, on todella kaunis. Harmi kun sitä ei vielä ole kokonaisuudessaan You Tubessa ja tässäkin vain ensimmäinen säkeistö.

13886475_1730469477203812_3465670085002090071_n

Seuraavana aamuna jatkoimme kohti Kouvolaa, iskemään sitä toista kärpästä. Suuntasimme Puurin kanalaan.

IMG_1565 Olen aiemminkin kertonut, kuinka kyllästynyt olen maatiaisten jatkuvaan hautomiseen, nyt sekin asia saataisiin kuntoon. Pahvilaatikossa lähti Keuruuta kohti kolme Hy-Line Brownia, jotka eivät hautomista harrasta. Toivottavasti!

IMG_1566

Kun nappasimme vielä paluumatkalla Lahdesta Imatran taidenäyttelyssä tyttäreltä taiteilija-ystävälleen säilytykseen jääneet näyttelytaulut, oli kolmaskin kärpänen isketty samalla reissulla. Kiitos Annukka!

IMG_1568

Kotona jännitimme entisten ja uusien kanojen tapaamista, mutta aivan turhaan. Tuleehan sitä nahistelua, kun selvitetään nokkimisjärjestystä, mutta vähällä päästiin ainakin tällä kertaa. Kalle seikkaili välimaastossa tuomarina ja äkillinen sadekuuro viilensi tunteita.

IMG_1583

Hieno kesämatka, kiitos teille kaikille, jotka olitte siihen osallisina!

Kategoria(t): Kanala, Matkat | Avainsanat: , , | Kommentoi

Puut poikki ja pinoon

Esikoinen ahkeroi isännän kanssa jo keväällä mökin saunapuiden kimpussa.

puutalkoot

Sitten mukaan tuli myös Murunen ja puukasa kasvoi kasvamistaan. Kaikki eivät edes mahtuneet niille varattuun betoniverkkokehikkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime viikolla me vanhat sitten kannoimme ne ylimääräiset puut seinustalle, räystään alle suojaan kuivumaan. Kyllä olivatkin märkiä ja painavia, sadetta on riittänyt.

IMG_1535

Kehikossa oleva kasa täytyy vielä peittää ennen talvea.

IMG_1537

Sauna lämpiämään,

IMG_1538

pieni puolukkaretki vispipuuroaineita varten.

IMG_1533

Järvivesi oli vielä 18-asteista. Ihanaa! Ensimmäisen kerran tänä kesänä olimme kahdestaan yötä mökillä. Istuimme ulkona seuraamassa, kuinka aurinko alkoi painua metsän taakse.

IMG_1556

Taivaalla, päämme yläpuolella, oli pilvihattaroita.

IMG_1554

Maltoimme lähteä sisälle vasta sitten, kun alkoi hämärtyä ja viiletä.  Tuikkujen liekit lepattivat pöydällä ja kuikka huuteli järvellä. Hauki molskahteli rantavedessä, mutta nyt ei ollut kalastus mielessä kuten pikkurengin kanssa viime kerralla. Oli vain rauha, kesälämpö, kiireettömyys.

IMG_1542

Kun vihdoin oikaisin puiden kantamisesta kangistunutta selkääni  vuoteeseen, katse viipyi yhä vain järvellä. Voi tätä Suomen kesää, ihanaa kesää. Onhan sitä vielä jäljellä?

IMG_1563

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Tuoremehua omenista

Pirja-omena alkoi jo mennä ylikypsäksi ja Huvituskin pudotella satoaan maahan, joten oli aika tilata käynti tuoremehuasemalle. Keräsimme tietenkin myös talvilajikkeita ja yleensäkin suuren osan kaikista omenista tähän mehustuskeikkaan, sillä paras mehu tulee, kun yhdistää makeat ja happamat omenat. Maku tekeytyy talven mittaan, kun talvilajikkeet kuitenkin kypsyvät vielä mehussakin. Koska Jämsän mehuasema jouduttiin lopettamaan, lähdimme Ruovedelle. Hienosti hoitui homma sielläkin, kiitos ystävällisille omistajille! Puhtaat omenat, liotetut ja puhtaat pullot sekä korkit jätettiin heidän huomaansa ja me isännän kanssa lähdimme tutustumaan paikkakuntaan tarkemmin.

IMG_1522

Laivaranta oli ilmeisesti aika uusi. Kaunis ja viihtyisä ravintoa, jossa mekin ruokailimme. Yllättävästi lounastajia oli jokaisessa pöydässä, osa jopa ulkotiloissa. Suosittu paikka!

IMG_1523

Pari kirpputoriakin bongattiin, aina jotain tarttuu mukaan pikkuväelle.

Kun mehut olivat reilun parin tunnin kuluttua pulloissa, lähdimme paluumatkalle, joka sopivasti kulki Himmaanmäen näköalatornin ohi.

14054239_1134604856578133_5201123994669088687_n

Kiipesimme katselemaan maisemia, yläilmoihin.

IMG_1526

Aivan lähellä näköalapaikkaa sijaitsee Vaissin kaalikääryletehdas ja sen tehtaanmyymälä. Mukaan lähti tasarahalla iso laatikko kääryleitä ja pari pientä kaalilaatikkoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukava päivä, kaikenlaista nähtävää. Toistakymmentä vuotta vanhat, suurella vaivalla haalitut pullot koreineen odottavat jälleen vitamiineineen talven tuiskuja.

IMG_1564

Kaksi kuukautta olimme ilman tuttua, aamuista omenatuoremehulasillista, mutta nyt sitä jälleen riittää ensi kesään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Sieniaika on alkamassa

Taitaa tullakin oikea sienisyksy, eikä ihme. Sadetta riittää, ainakin täällä keskeisessä Suomessa.

Eräänä aamuna lähdimme sumun sekaan sieniretkelle.

13895189_1130593990312553_4825068546806448049_n

Emme oikein tiedä kanttarellipaikkoja, mutta tänä vuonna olemme ihmeeksemme niitäkin löytäneet ja helppoa tuo etsiminen onkin, kun ei ole vielä keltaisia syksyn lehtiä etsimistä hämäämässä. Kaatosade teki lisä-efektin retkeen, mutta kanttarellit olivat isoja.

13906818_614349472066977_8546658917387821974_n (1)

Vadelmiakin riittää marjatarhassa, yhä vaan.

13906895_1130923176946301_6148710013630342868_n

Vaaleaorakkaat kasvoivat mökkitien varrella sillä samalla, tutulla paikalla, josta niitä on voinut  jo toistakymmentä vuotta etsiä. Eikä madon matoa! Tarvittiin vain kevyt harjaus sieniveitsen toisella päällä.

13903175_614349475400310_6130230211706030294_n

Orakkaita olikin niin paljon, että haudutin osan omassa liemessään pakkaseen,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

vaan eipä ollut vielä rouskujen aika. Niitä olisi kyllä sienisalaatteja varten jatakossa etsittävä, sillä viime kesän jäljiltä en yhtäkään löytänyt. Eiköhän suppilovahveroitakin vielä ilmesty, kunhan syksy etenee. Mutta sitä ennen on ihana puolukka-aika!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , , | 2 kommenttia

Marjoja, mehuja ja vaikka mitä hyvää,

kaikkea sitä  tuo puutarhurin syksy tullessaan. Puutarhapäivän jälkeen keräsin sipulit kuivumaan, ne oli aiemmin jo taitettu ”nukkumaan” tuleentumisen nopeuttamiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi ne ovat nyt suojassa,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sillä näitä kaunistuksia on nähty päivittäin. Sade on herkässä.

13921094_1128420060529946_4280179597774293692_n



Loput raparperit lähtivät myös kohti mehustinta,

13891887_612527885582469_1822242490822072556_n

osa pavuistakin pääsi kiehautuksen jälkeen pakkaseen. Härkäpapuja maistoin ensimmäisen kerran viime viikolla: Pehmeät, nuoret palot keitettiin pilkottuina suolavedessä ja syötiin voisulan kera. Uusi makututtavuus sekin.

13668982_612620748906516_4138394321841463802_n

Kaikki herukat on nyt kerätty ja jatkokäsitelty. Vielä viimeiseksi tein runsaasta karviaissadosta yhden maijallisen mehua, joka tuntui aika virkistävältä tavanomaisten jälkeen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mehumaijan käyttöön liittyvistä vinkeistä olen saanut paljon iloista palautetta, alkuperäinen postaus löytyy täältä, klik.

Vadelmia on poimittu puutarhasta miltei päivittäin ja niitä näyttää riittävän edelleenkin. Maku ei enää ole yhtä hyvä kuin aurinkoiseen aikaan, mutta ei noita herkkumarjoja voi pensaisiinkaan jättää! Pakasterasiat ovat loppuneet jo useaan kertaan…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja sitten tämä ihana pensasmustikka, joka vasta alkaa kypsytellä satoaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pihan marjoista suurin työ on jäljellä tyrneissä, joita tulee todella runsaasti. Sen huomasivat variksetkin, eipä auttanut muu kuin verkkojen viritys.

13886513_612033798965211_4368542788445735863_n

Omenasato on osin hyvä, osassa puista ei ole yhtään omenaa. Päätimme kuitenkin lähteä niitäkin mehustamaan, sillä Pirja on jo viikon verran pudottanut satoaan maahan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensi viikolla on varattu aika Ruovedelle, klik, sillä Jämsän mehuasema jouduttiin valitettavasti sulkemaan vuokrasuhteen päätyttyä. Meiltä on suurin piirtein sama tunnin matka tänne toiseenkin paikkaan.

13879314_606934812808443_8280345368828103477_n

Sää viileni reippaasti ja sateessa alkaa tuntua jo aivan syksyltä. On kuitenkin vielä elokuu, toivotaan viljojen kypsymiselle kauniita aurinkopäiviä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi linkki vanhaan omenapostaukseen, klik. Mistähän tulivatkin taas mieleen nämä ihanat ja helpot omenaleivokset…

13938402_612959508872640_2667499365559201469_n (1)

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , , , | 2 kommenttia

Oopperamatka

Jokunen viikko sitten sain kokea jotain sellaista, josta olen haaveillut jo pitkään: Pääsin mukaan Savonlinnan oopperajuhlille. Keuruulta lähti puolen päivän jälkeen Matka-Mäkelän bussi mukanaan iso joukko iloisia ihmisiä. Mennessä poikkesimme ruokailemassa varsin erikoisessa paikassa: Rantasalmella Järvisydämessä. Olipa mahtava rakennuskompleksi keskellä aika lailla ”ei mitään”. Yrittäjien rohkea veto, jota kyllä kannattaa lähteä katsomaan ja sen palveluista nauttimaan.

IMG_1350Ruoka oli kerrassaan ihanaa ja näkemistä riitti vaikka muille jakaa.

IMG_1352 IMG_1351

Mutta matkanpää oli Olavinlinna, jossa seitsemältä alkoi Don Giovanni, pääroolissa Valtteri Torikka. Olen toki muutaman kerran käynyt linnassa matkailumielessä, mutta nyt sitten ensimmäisen (ja liekö viimeisen?) kerran olin – MINÄ siis – ihan oikeasti, todellisuudessa, tässä ja nyt, istumassa oopperajuhlien katsomossa. Uskomatonta! Sääkin oli mukava ja esitys totta kai nautinnollinen.

20160720_222444

Mutta se tungos! Huh heijaa, olihan väkeä. Jos ahtaille käytäville ja pieneen lämpiöön tai suht pieniin vessatiloihin lähtevät väliajalla ne kaikki yli 2000 ihmistä, niin… Niinpä niin. Olisi kyllä ollut kiva siemaista kuppi kahvia, mutta kun puolen tunnin väliajasta meni ensin 15 minuuttia siihen, että meidän kohdaltamme ihmismassa alkoi edes hiukan liikkua ovea kohti, niin mitäs teet.

20160720_204440

Siinä vaiheessa, kun isäntä uhkarohkeasti vihdoin seisoi takimmaisena vessajonossa, ilmoitettiin näytöksen alkavan kymmenen minuutin kuluttua ja meikäläisen pulssi alkoi kohota. Ehdittiin kuin ehdittiinkin istumaan ennen toisen näytöksen alkua, mutta tiukalle meni. Olisipa tullut vesipullo mukaan… Osa katsojista jäi suosiolla paikoilleen koko ajaksi, varsinkin ne kepin kanssa liikkuvat. Poistuessamme mietin, kuinka ihmeessä he selviävät tungoksessa epätasaisilla kiviportailla.

20160720_224942

Kotona olimme aamulla kello neljä. Auringon kajo kultasi pilviä, kukko kiekui.

IMG_1354

Katti-Rontti juoksi naukuen vastaan navetalta, aamun värit ja viileys tuntuivat maagisilta.

IMG_1355

Oli mahtava reissu. Upea linna, hieno esitys, ikimuistoinen kokemus. Mutta ei yhtään tunnu siltä, että sinne joka vuosi pitäisi päästä. Olen suunnattoman iloinen, että Haapamäen elokuvat näyttää kerran kuussa jossain päin maailmaa oopperassa kuvatun filmin, jossa saa nauttia musiikista täysin rinnoin ja vielä kiireettömästi väliaikakahvit leivoksineen. Ei lainkaan huono vaihtoehto!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Puutarhapäivän lämpöä

Sunnuntaiaamu valkeni kostean sumuisena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esikoinen oli lauantaina lanannut tiet upeaan kuntoon

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja kaikki suunniteltu oli ehditty muutenkin tehdä valmiiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pian päivä kuitenkin kirkastui ja pihalla vieraita odottivat  vieraskirja ja alkuinfo-moniste,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

opasteet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mehutarjoilu,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fiskars-tuotepöytä,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kasvien nimikyltit

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja istuimet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

sekä parkkipaikkojen P-merkit, niin puutarhavieraita alkoi tulla.

Maisteltiin kaikkia marjoja,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ihasteltiin daalioita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuljettiin raparperijuoman kanssa siellä ja täällä,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

istuskeltiin ja seurusteltiin,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tutkittiin kasvimaan tuotteita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja pikkurengin omaa kylvötilkkua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun sunnuntai kääntyi illan puolelle, vieraskirjaan oli tullut toista sataa nimeä ja isäntä sekä emäntä olivat iloisia ja onnellisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos teille, puutarhasta kiinnostuneet ystävät, tuttavat ja tutuiksi tulleet. Päivä oli meille jälleen kaiken sen valmistelutyön arvoinen. Jospa joskus taas tavataan näissä merkeissä!

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: | 4 kommenttia

Tervetuloa puutarhapäivään!

Kesä on ehtinyt siihen pisteeseen, että on enää yksi vuorokausi aikaa avoimeen puutarhapäivään.  Eniten on jännittänyt, missä välissä nurmikon ehtii ajaa, kun sadekuuroja ropisee aivan liian helposti. Mutta siitäkin isäntä on selvinnyt ja kaikki muukin valmistelu alkaa olla loppusuoralla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkurenki maalasi viime viikolla lautaa, josta tänään teemme tienviittoja eri kohteisiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tarjolla on raparperimehua, tuoleja sekä penkkejä on riittävästi. Tässä niitä on kuivumassa painepesun jäljiltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fiskars osallistui valtakunnalliseen tapahtumaan lahjoittamalla viidellekymmenelle ensimmäiselle tuotteen, jota vieraatkin voivat testata puutarhassa. Minua onnisti! Meillä on kyllä muitakin Fiskarsin tuotteita, joten laitan kaikkea esille, jospa joku haluaa jotain kokeillakin.

Kaikki joriinit eivät ehtineet kukkaan, mutta taitaa olla kuitenkin 12 erilaista ihasteltavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isäntä asettelee vielä muutamia P-merkkejä paikoilleen, naapurin piha-alueelle voi autoja myös viedä. Ja kasvimaa on NIIN kaunis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siispä: Tervetuloa huomenna Riitan puutarhaan!

 

Kategoria(t): Sekalaista | 6 kommenttia

Kotitiellä

Meille on keskustasta vajaa kolme kilometriä matkaa. Ensin on tiheämpää asutusta katuvaloineen, mutta loppuvaiheessa, taajama-alueen päätyttyä, alkaa peltomaisema ja ”Suolahen aukee”. Se on rakas sydämeni maisema, jota olen lapsuudesta saakka saanut katsella. Koulutieni, kotitieni. Välillä kauempaa tullen, välillä lähempää, mutta aina se kotitieltä on tuntunut. Ja nyt varsinkin, 25 viimeistä vuottani, se on ollut paluumuuttajan ihana, rauhoittava, rakas kotimaisema.

Pari viikkoa sitten kävelin kameran kanssa tien varsia tutkien. Paljon erilaisia perinnemaiseman kasveja, lapsuuteni kukkia.


IMG_1293

IMG_1300

Oli vaihe, jolloin itse levitin – äidin ehdotuksesta – kaunista lupiinia sinne, mutta se vaihe on nyt ohi. Lupiinit on vuosia sitten kitketty, tilalle on ilmestynyt vanhoja, tuttuja lapsuusystäviä:

Kissankelloja, koiranputkia,

IMG_1296

apiloita,

IMG_1294

pietaryrttiä,IMG_1292

kärsämöitä.
IMG_1290

Järvi on rauhoittava, sen takana oleva metsä on rauhoittava,

IMG_1295

kaurapelto on rauhoittava.

IMG_1297

Ja tuolta pilkistääkin jo koti, rakas, kypsän viljan värinen koti.

IMG_1298-001

Haluaisin muuttua osaksi tätä maisemaa, hävitä sen värikirjoon, sulautua siihen. Vaikka tuonne heinikkoon. Sinne voisin kadota.

IMG_1147

Voi kesä… ihana kesä.

IMG_1347

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kala-Eemeli Mikael

Viime viikolla meillä oli ilo saada pikkurenki mummolavieraaksi. Ja mikä parasta, se oli ainakin Keuruulla kesän parhaita viikkoja lämmön kannalta, joten kesän riemuista sai nauttia ihan rauhassa, vaikka Jaakon piti muka heittää kylmä kivi järveen.

13781733_1117117504993535_501943111353421996_n 13872942_1119159991455953_1145857581342058854_n

Kaikkein mukavinta oli kuitenkin kalastus. Verkkojen laskeminen ja varsinkin niiden aamuvarhainen nosto

IMG_1452

sekä onkiminen. Sitäkin heti aamusta

13886260_1118627371509215_3323189617548360575_n

mielellään vaikka iltaan saakka.

IMG_1417

Kun soudimme mökkirannasta läheiselle luodolle, Kellokarille,

13658976_1117995961572356_479668256983567538_n

pikkurenki seurasi mielenkiinnolla mukaan otettua kaikuluotainta. Varsinkin sitä, näkyikö siinä kaloja. Onkipaikka oli valittava sen mukaan!

13619837_1117996034905682_8677481375486490287_n

Ja sitten pappa heitti ankkurin. Niin, heitti… hups… köyttä ei oltukaan sidottu… Sinne meni. Kalojen ihmeteltäväksi. Ei hätää, onneksi varastossa oli toinenkin, vanhoja ja epäkäytännöllisiä molemmat. Mutta kyllä se hetkeksi kaikkien silmät räväytti auki🙂

13627101_1118627391509213_4382394345766285805_n

Kun Maire-tädin syntymäpäiväkin oli juhlittu upeasti,  oli vuorossa enää kesäloman viimeinen retki. Yllätys, joka sai pikkumiehen silmät loistamaan.

Keuruulla liikennöi 30-vuotias siipirataslaiva Elias Lönnrot, joka rakennettiin aikoinaan 1800-luvulla toimineen saman nimisen laivan kopioksi.

IMG_1480

Nyt kolme sukupolvea lähti tunnin miniristeilylle.

13906894_1120471317991487_6070864345919362058_n

Laivan ohjaamoonkin sai tutustua, se oli upeaa.

13907012_1120566041315348_6343514845067829642_n

Ja siipirattaan pyörimistä voi seurata pienestä ikkunasta.

IMG_1479

Kapteeni henkillökuntineen osasi suhtautua loistavasti pienen miehen tiedusteluihin ja tutkimuksiin. Kiitos heille siitä!

13906705_1120566054648680_5389178850681629205_n

Viimeisenä lomapäivänä laskettiin viikon kalasaalista. Mikaelin paras päivä: 25 kalaa mato-ongella. Yhteensä lähes 70 koko viikon aikana. Pappa sai rökäletappion, mutta puolustukseksi se, että eihän hän ehtinyt juurikaan onkia, kun laittoi kaiken aikaa uutta matoa Mikaelille tai otti häneltä irti jotain pikku-sinttiä.

13654316_1117373414967944_8128920303832753042_n

Mitä kaloille tapahtui? No, se suurin ahven tietenkin putosi järveen, tämä seuraavaksi suurin paistettiin voissa ruuaksi ja ne muut – ne laskettiin takaisin uimaan ja kasvamaan. Elleivät olleet vioittuneet, jolloin pääsivät lokkien ruuaksi.

IMG_1432

Loppuviikosta pikkurenki sitten laulelikin tätä leppoisaa kalastaja Eemelin  valssia, jota hänelle laiturilla opetin. ”Verkot vetehen, näin lasken laulellen ja luodolle käyn onkimaan…” Ihan kuin suoraan elämästä. Pikkuinen, ihana Kala-Eemeli. Enkeleitä esikoulutiellesi.

IMG_1441

 

 

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , | Yksi kommentti

Pääskysten terveiset

Haarapääskyt ovat olleet minulle aina erikoisen rakkaita ja tunteita herättäviä lintuja liidellessään talon ympärillä ja livertäessään tikapuilla. Meillä on ollut niitä niin kauan kuin muistan, liittyy varmaan maatilaan ja lehmien pitoonkin. Isä pelkäsi, että ne häviäisivät silloin kuin viimeinen lehmä 1980-luvun puolivälissä lähti navetasta, mutta onneksi pelko oli aiheeton. Joka vuosi ne tulevat, uskoisin että jopa samat yksilöt, sillä niin tottuneesti ne viilettävät läpi talon avoimesta välitilasta heti saapuessaan.

Eräänä iltana, helteisen päivän jälkeen, istuimme isännän kanssa ulkona illan viileydestä nauttien ja maiseman kauneutta ihaillen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASamalla parvi nuoria pääskysiä pelmahti katolle ja alkoi sen iki-ihanan liverryksensä. Silloin vasta tajusin. Tajusin sen sanoman. Sehän on ihan kuin jutustelua, kerrontaa. Alkaa pulputtaen, iloisesti, ystävällisesti. Ja päättyy aina mataliin ääniin, ihan kuin pisteeseen: Tämä lause loppui tähän, mutta pian alkaa uusi.

Tuli niin lämmin, onnellinen olo. Kiitollinen olo. Minulla on ystäviä, tuolla ylhäällä, kertomassa omaa tarinaansa. Kaukaisista maistako? Vai tästä hetkestä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt ymmärrän puhettanne paremmin, mutta näin kauan se kesti. Monta kymmentä vuotta. Hyvää muuttomatkaa, tervetuloa takaisin jälleen keväällä. Rakastan teitä.

Liverrystä voit kuunnella täältä ja Itävallan kyläpääskysistä kertovan Straussin valssin täältä,  klik.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Satoaika alkaa

Vaikka lumeton talvi tuhosi pihassa paljon perennoja ja pensaita, marjasato ei ole kärsinyt.

Herukkapensaat notkuvat. Punaherukka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

ja mustaherukat. Ihmettelen jälleen tätä Pohjan jättiä, jonka marjat ovat todella suuria. Lehdistö on niukkaa,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta voi näitä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vertaapa tähän tavalliseen lajikkeeseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Latvian matala -kirsikka on mahtavan makuinen. Söimme aluksi niitä liian raakoina, mutta vasta tummina ne ovat parhaimmillaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nam!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustikkametsä kutsuu,

13770489_1111892392182713_8028651952507495128_n

sieniäkin jo löytyy.

13770455_1114987271873225_3195867289666463860_n

Suuri ja laadukas sato on saatu villivadelmista, joita meillä kasvaa kellarin rinteessä,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA ja nyt sitten, hieman myöhemmin, kyspyvät puutarhavadelmat Ottawa ja Maurin makea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Vuosi sitten emme saaneet yhtäkään tyrnimarjaa, sillä jo kukat paleltuivat. Nyt on tiedossa monen tunnin urakka näiden piikkisten pensaiden kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saskatooneja on syöty jo pari viikkoa, mutta satoa riittää. Meille ja linnuille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varapakastin alkaa uhkaavasti täyttyä myös nuorison keräämästä sadosta. On aivan ihanaa, että he ovat innostuneet poimimaan marjoja ja sieniä, kaikilla ei siihen halua riitä. Usein nuorilla on ongelmana myös pakastetilan vähyys, siksipä marjat odottelevatkin meillä koteihin kuljetuksia. Yleensä olen saanut helmikuussa tuon pakastimen pois käytöstä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

On ilo opettaa lapset jo pieninä tuntemaan luontoa ja keräämään puutarhan satoa. Kun pikkupiika löysi perunoita, hän aivan kirkui innosta ja onnesta.

13775416_1114252101946742_69802762728151178_n

Ja nyt hänkin jo tietää – alle kaksivuotiaana – että porkkanat kasvavat kasvimaalla.

13782105_604511819717409_4032700426688168620_n

Kiitollisena kuljen päivästä toiseen – nauttien siitä kaikesta hyvästä, mitä meille on annettu. Tähän päivään ja tähän hetkeen voisin jäädä kiinni pidemmäksikin aikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 7 kommenttia

Avoin puutarhapäivä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolme kesää sitten osallistuin ensimmäisen kerran Avoin puutarha -teemapäivään. Silloinkin oli elokuu, mutta seuraavina vuosina tuo päivä oli jo juhannuksen jälkeisellä viikolla eikä se meille ajallisesti sopinut – kukkaloistosta puhumattakaan. Nyt, kun innostus vanhan ajan daalioihin on saanut aikaan upeita yksilöitä, päätin sitten, että lähden puutarhapäivään uudelleen mukaan. Tokihan meillä pitkin kesää piipahtelee tuttuja ja vieraitakin, mutta kun edellisestä kerrasta jäi niin mukava muisto, tuollainen suurempi hässäkkä tuntui virkistävältä taas järjestää.

Puutarhaliiton materiaalikirjekin ehti tulla jo ennen juhannusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joriinit, joiksi näitä vanhoja daalia-lajikkeita edelleen mieluummin kutsun, ovat valtavan kauniita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin mielelläni niitä teille näyttäisin! Toivottavasti ei tule mitään hurjaa raesadetta, joka katkoisi kukinnot ennen puutarhapäivää. En ole oikein selvillä, montako erilaista meillä nyt kasvaa, mutta ei se paljoa heitä, jos sanon, että kuusitoista. Tänä keväänäkin sain eri puolilta Suomea seitsemän uutta. On niin mukavaa, kun on muutama joriiniystävä, joita en edes ole tavannut livenä, mutta joiden kanssa olen lajikkeita vaihdellut.

joriini 1

Vieraskirjana toimineeseen vihkoon tuli viimeksi toista sataa nimeä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lapsiperheillekin käynti sopii, sillä meillä on monenlaista mukavaa pihalla – omasta pikkurengistä ja -piiasta johtuen. Ja onhan tuolla kanalan puolella Kalle-kukon lisäksi vielä jäljellä kolme kanaa, vaikka tuo kukon takana oleva raukka säikähtikin itsensä kuoliaaksi sitä salaperäistä vaaraa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siispä te kaikki, joiden aikatauluun ja elämään retki Keuruulle 7.8 käy, tämän vanhan kuvan myötä: Tulkaapas sunnuntaina kahden viikon kuluttua piipahtamaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpimästi tervetuloa klo 12 – 18 ! Linkki löytyy täältä, klik.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: | 4 kommenttia