Kompostiasiaa

Kesän aikana monet puutarhavieraat ovat kyselleet, miten meillä kasvimaan sato on niin rehevää. Ei siihen oikein muuta syytä osaa keksiä, kuin että kompostin voimin. Näin se meillä menee:

Sumuisena syyskuun lopun aamuna, pikkurengin auringon loisteessa,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

isäntä lähti tyhjentämään vihreää kompostikehikkoa. Kun se nostettiin pois paikoiltaan, alta paljastui upea, kolmisen vuotta eri lokeroissa maatunut muheva multapaakku.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kasvimaa oli jo tyhjennetty sadosta ja nyt se sai kauttaaltaan uuden, tumman peiton. Sopivasti riittikin ihan koko maalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keittiön ikkunasta ihailen nyt tällaista  maisemaa:

14446024_633197200182204_1662125145160514758_n-1

Mutta isännän raskas työ ei loppunut tähän, vaan hänen piti vielä lapioida keskimmäinen komposti juuri tyhjentämäänsä osioon. Keväällä se oli koottu edellisen kesän tuotteista ja mahtui silloin juuri ja juuri seiniensä sisään, mutta oli nyt jo palanut alle puoleen koostaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myös lämpökompostorin keittiöjäte, joka sekin oli jo aika hyvää tavaraa, lapioitiin sekaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt tämä keskimmäinen lokero jäi tyhjänä odottamaan tulevaa kevättä, jolloin leikkaan pihan angervoista ja hanhikeista sinne risuisen salaojapohjan. Ensimmäiseen osaan kerätään ennen talvea vielä monta kottikärryllistä kasvijätettä, ennen kuin lumi sen peittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyhjään lokeroon isäntä kääntää varhain keväällä tämän kesän puutarhajätteen sitä mukaa kun se sulaa talven jäljiltä, kanalan kakka-anti sekoitetaan samalla myös joukkoon. Ensimmäinen, suurin lokero, on jälleen vapaa odottamaan uutta täyttymistään. Tämä kuva on viime toukokuulta: Näin multaiseksi yläkuvan kukkakumpu on jo vajaan vuoden aikana ehtinyt muuttua!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ympyrä on sulkeutunut, mutta kierto jatkuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: | Kommentoi

Kanalan väki tihutöissä

Olen edelleenkin aivan hullaantunut noihin uusiin tehotyttöihin! Se, että ne ovat niin kesyjä, on sulattanut sydämeni ja myös isännän sydämen. Nyt meillä saa tehdä sellaista, mikä aiemmin on ollut kiellettyä, nimittäin, tuota noin, hmh…

Kanalasta on meille matkaa yli 200 ihmisaskelta. Montako kanan askelta se mahtaa olla? Joka tapauksessa uusi kolmikko ei enää viihdy yksinäisessä navettapihassa, vaan heti ulos päästyään viipottaa – muu sakki perässään – ne tuhannet askeleet suoraan meille. Siis Riitan Puutarhaan. Ja minä en henno kieltää niitä mistään…

No, onhan tuo kasvimaa jo aika tyhjä. Mutta vielä sieltä matojen lisäksi jotain löytyy, esimerkiksi salaattia. Tai löytyi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Enkä minä sitäkään ollut suunnitellut, että nämä kauniit laattapolut olisivat tämän näköisiä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun joriinit oli kaivettu pois kuunliljojen vierestä, voi mitä aarteita kanalan väki sieltä bongasikaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska kotikanalaan olisi pitkä juomamatka, tarjosin ystäville ”avoimen puutarhan” retkijuomat. Kylläpäs jo janottikin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kalleakin, kunhan ensin muut olivat saaneet tarpeekseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja mitä kummaa tuolla väliterassilla on?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuolla korissa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Venyisikö kaula vielä sentin pidemmäksi, niin voisi lukea kissan ajatukset?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolukoiden perkauksessa apujoukot olivat tietenkin aina paikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta voi Kalle-parkaa. Sen on mahdotonta paimentaa haaremiaan. Vaikka tekisi mieli nauraa, niin en kehtaa, kun Kallen työsarka on niin laaja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhtenä päivänä kyllä nauroin hiljaa keittiön ikkunassa, sillä seurasin, kuinka toivotonta kukkona ja lauman koossapitäjänä joskus voi olla. Nimittäin kun Kalle ruopi antaumuksella wanhojen rouwien kanssa kukkapenkissä,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

uudet livistivät talon toiselle puolelle. Sen huomattuaan Kalle alkoi kiekua vimmatusti – ei vastausta. Sitten se juoksi lujaa etupihalle ja kiekui ja kiekui rakkaitaan etsien, kunnes lopulta palasi onnellisena keittiön ikkunan alle karkulaiset mukanaan. Vain huomatakseen, että wanhat rouwat olivat vuorostaan livistäneet! Turhautuneena Kalle vei uuden trion navetalle kanatarhaan ja meikämummo etsi kadonneet wanhat kotipihalta. Näppärästi nekin ruokakupin perässä tarhaan minua seurasivat ja varsinkin, kun edeltä mennyt joukko tuli riemuissaan jo vastaan.

Ei ole yksitoikkoista kanojen kanssa, ei tosiaan. Rakas pieni lauma, olette niin suloisia! Mutta nyt minun täytyy lopettaa pehmoilu, sillä aivan lähellä on nähty kanahaukka varis-aterialla. Onkohan loppusyksy sitten vain kanatarha-ulkoilua, nyyh…

Kategoria(t): Sekalaista | 6 kommenttia

Puolukkamehua

Syksyn puolukkasato on ollut aivan mahtava. Marjat ovat niin isojakin, melkein kuin karpaloita! Vaikka pariin otteeseen olimme jo isännän kanssa päättäneet, että nyt riittää hamstraus tältä syksyltä, innostuin kuitenkin vielä, vuosien tauon jälkeen, tekemään tuoremehua puolukoista. Siitä kiitos Hannelelle, jolta maistiaispullon saimme!

Päätimme siis pikaisesti käydä keräämässä tupla-annokseen tarvittavat kuusi litraa puolukoita, sinne vanhaan paikkaan kun jäi vaikka millä mitalla. Mutta hups, thaimaalaiset poimijat olivatkin sillä välin saapuneet niille alueille… No hyvä, kun metsät kerätään tyhjiksi. Paljonhan noita marjoja hukkaan menisi ilman heitä.  Niin sitten etsimme iltahämärissä uuden paikan ja saimme tarvitsemamme puolukat, paljon ylikin. Kotiin lähdettäessä metsästä kuului vielä rapinaa ahkerien marjastajien poimiessa – miten lie näkivätkin siinä hämärässä.

14088452_1143383975700221_344799388163435529_n

Mutta se puolukkamehu, ohjeita on netti pullollaan. Viinihappo on joidenkin tietojen mukaan epäterveellisempää käyttää kuin sitruunahappo ja voisihan senkin korvata sitruunamehulla ja -kuoriraasteella. Tällä ohjeella kuitenkin tehtiin meillä:

Tuoremehua puolukoista

  • 3 kg puolukoita
  • 2 l kylmää vettä
  • ½ tl sitruunahappoa
  • 400 g sokeria/mehulitra tai halutessasi enemmänkin

Survo marjat, kaada joukkoon kylmä vesi. Liuota sitruunahappo pieneen vesimäärään ja lisää seokseen. Anna seistä kevyesti peitettynä viileässä pari – kolme päivää, sekoita välillä. Siivilöi marjat eroon kaksinkertaisen sideharsoliinan läpi, lisää mehuun sokeria haluamasi määrä ja pullota. Säilytä viileässä.

Suurin homma on juurikin siinä siivilöinnissä. Meillä erottelin aluksi Mehu-Maijan siivilällä enimmät mäskit, joista  olen nyt tehnyt mehukeittoja ohra-uunipuuron kaaveriksi. Jatkosiivilöinnissä käytin tätä näppärää laitetta, kahteen kertaan sitäkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopuksi vielä kaksinkertaisen, tiiviimmän viininvalmistuspussin läpi.  Ja sitten vasta sokeri. Raikasta ja kaunista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harsoliinaan kerääntyi vellimäistä mehua ja otin senkin erikseen talteen – haa! Tulipas siitä herkkuhyytelöä sinisen Melatin-pussin kanssa! Aivan erinomaista! Tämä sivutuote saattaa jatkossa jalostua vaikka päätuotteeksi… hmh…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kategoria(t): Kokataan - Jälkiruuat ja muuta makeaa | Avainsanat: , , | Kommentoi

Mietteitä

Eilisellä kauppareissulla huomasimme kaukaa iäkkään tutun, joka harhaili vähän ymmällään olevan näköisenä ruokaosaston leikkele- ja leipähyllyjen välissä. Ajattelimme ensin, että hän ehkä yksinäisenä ihmisenä kuluttaa siellä aikaansa ja tutustuu uusiin tuotteisiin. Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt menevän ohi, joten käännyimme kassajonosta takaisin häntä tervehtimään, jos kuitenkin olisikin apu tarpeen. Ja olihan se. Heti tämä ihminen otti laukustaan tyhjän tuotepaketin ja sanoi, että ei millään löydä uutta vastaavaa eikä edes tiedä, onko se entinen ostettu siitä kaupasta.  Vilkaisin Pirkka-merkkiä ja sanoin, että eiköhän se löydy, talouspaperiosaston läheltä. Niin sitten kävelimme kaupan läpi ihan toiseen suuntaan ja sieltä se etsitty tuote huomattiinkin. Tuttavamme oli todella iloinen, että oli tavannut meidät ja että osasimme etsiä oikeasta paikasta. Totesin siihen vain, että ei se niin helppoa olekaan, kun ”aina toisinaan tavaroiden paikkoja kuitenkin vaihdellaankin”. Moneen kertaan hän kiitteli ja lähti sitten helpottuneena kohti yksinäistä kotiaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kyllä tuo tapahtuma sai taas mietteliääksi. Aika, jolloin muisti alkaa pettää tai peräti kadota – kuka tietää kuinka lähellä se minullakin jo on. Kuinka kamalalta tuntuisi mennä tuttuun kauppaan, etsiä ja etsiä, eikä kehtaisi eksyksissään edes kysyä apua. Voin vaan kuvitella, miten huvittuneelta joku ventovieras nuorempi neuvoja näyttäisi tajutessaan, että kylmäkaapista maksalaatikoiden seasta  yrittäisin löytää intiimituotteita.  Ja miten noloksi tuntisin itseni sen huvittuneen katseen huomatessani.

Te nuoret lukijani, toivottavasti teillä on voimia ja halua auttaa ja tukea omaisianne ja jopa ihan vieraita avun tarvitsijoita. Alle nelikymppisenä minäkin tunsin, että maailma on nuorten, meissä on voima, me kyllä pärjäämme ja jaksamme, maailman ääriin saakka. Ja miten nopeasti ne vuodet sitten kuluivatkaan. Nyt pelottaa kaikki se, mitä vanhuus voi tuoda tullessaan ja usein muistan äidin sanat: ”Vanheneminen ei ole kivaa!”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta: ”Älä murehdi huomispäivän murheita, älä sure sitä, minkä taaksesi olet jo jättänyt. Elä ystäväni, elä nyt!”

20150912_134241

Kesän viimeisiä muuttolintuja sirkuttelee vielä pihapiirissä, päivittäin yksinäinen tiltaltti laulaa omenapuun kellastuneiden lehtien piilossa ja västäräkki hyppelee kuistin kaiteella. Tämä laulu, se on aina ajankohtainen. Oi katsopa lintua oksalla puun…

Kategoria(t): Surusydämellä | Kommentoi

Daalioiden kauneutta

On ollut todella mielenkiintoista nähdä, millaisia kukkia myöhään keväällä saaduista juurakoista on kasvanut. Kaikkien taustoja en tiedä ja ikäkin on epäselvä, vanhoja pitäisi kuitenkin kaikkien olla. Tässä ne nyt astelevat sinunkin eteesi yksitellen, daalioiden kauneuskilpailussa:

Aluksi  se ihan ensimmäinen, Toivakasta saatu yksinkertainen, josta koko harrastus sitten sai alkunsa. Tästä tein viisi vuotta sitten blogijutun (klik) ja mainitsin sattumalta Tuuma-lehden kirjoituksen. Myöhemmin sitten tutustuin ilokseni artikkelin  Pasiin sekä toiseen daaliaharrastajaan, Sinikkaan, kummatkin Paraislita. Minulla oli hyvä tuuri!

OLYMPUS DIGITAL CAMERATämän sain Kolhosta vuosi sitten. Hiukan kerrotumpi kuin edellinen, terälehtien reunat kääntyvät kivasti suipoiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASitten Toivakasta,

OLYMPUS DIGITAL CAMERAnäitä minulla onkin paljon, koko kasvimaan ja kuunliljojen väli samaa punaista. (Vasemmalla zinniaa ja piiankieltä)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä on Lahden läheltä, Pennalasta. Tarjalle kiitos! Lajiketta kutsutaan meillä nimellä Tuupovaara. Kivan matala, tykkään kovasti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näistä kahdesta kiitän Pasia Paraisilta. Korkea Korppoon daalia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja Turun tori. Jälkimmäistä myytiin Turun torilla 50-60-luvulla leikkokukiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKiitän Sinikkaa Paraisilta näistä, ihania! Valkoinen on tämän kesän tuttavuus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vanha vaaleanpunainen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAnneli, kiitos tästä jättiläisestä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän vanhan lajikkeen sain viime syksynä ihan tuosta parin kilometrin päästä Isoaholta. Upea!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJa nämä ovat Kolhon tuliaisa tältä keväältä. Eivät ole ihan samaa väriä, kuten yhteiskuvasta näkee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näistä kirjavista myös kiitos Kolhoon!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vihonviimeisenä alkoivat kukkia nämä Pasilta saadut ihanuudet. Niitäkään ei oltu esikasvatettu, mutta onneksi edes muutama kukka ehti avautua. Keltainen on iso ja mahtava! Ihan paras. Mielestäni tämän kesän ”kilpailun” voittaja! Kiitos!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Airin keltainen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Savon lila

Siinä ne kaikki nyt ovat, itsellenikin muistissa. Isännälle on vielä tänä syksynä edessä kaivaustöitä, sillä uutta tilaa olisi saatava ensi vuotta varten. Kesällä totesin harmistuneena, että liian tiukkaan oli juurakot istutettu, kun yritin ahtaa niitä parhaalle paikalle nähtäviksi. Mutta uusi paikka on jo kuitenkin mietitty, joten onhan se sitten jo puoliksi tehtykin, ainakin sananlaskun mukaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Täysikuun aikaan

Lauantaina oli täysikuu ja kun pilviäkään ei juuri ollut, päätimme odotella oikein urakalla tuota kaunista näkyä. Kahdeksan jälkeen se sitten alkoi kurkistella järven toisella puolen, metsän korkeimpien puiden takana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuun nouseminen on aina yhtä upeaa katseltavaa ja varsinkin, kun on kyse täysikuusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyskuinen täysikuu tekee oman sydämeni kuitenkin aina yhtä ahdistuneeksi. Se tulvahtaa silloin, joka vuosi, liian  täyteen muistoja, kaipausta, surua. En saa mielestäni pois sitä näkyä, kun seitsemän vuotta sitten, juuri tähän aikaan,  työnsimme isää pyörätuolissa naapuritalosta meille saattohoitoon. Tuo sama kuu loisti järven takana valaisten hämäriä pihapolkuja. Rakas, surullinen isä, hentona ja hauraana, surullisia me kaikki. Isä oli juuri soittanut minulle ja pyytänyt tulemaan heti apuun. Ruoka ei maistunut, mieli oli paha haavoittavista sanoista ja äiti oli pakottanut kuitenkin syömään raskasta lihakeittoa. Äidin lähtösanat kaikuivat  matkalla korvissani: ”Vai oikein aiot mannapuuroa sille vielä keittää!” Silloin emme lainkaan tienneet, että Alzheimerin tauti oli muuttamassa äidin persoonallisuutta: Ystävällisestä ihmisestä tuli epäilevä ja ilkeä meitä läheisimpiä kohtaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Isän elämä jatkui silloin vielä muutaman viikon, äidin kolme vuotta. Nyt molemmat lepäävät rauhassa nurmen alla. Syyskuun täysikuu loi katseensa sinnekin, pihakuusista leikattujen oksien, kanervien ja kynttilänliekin ylle.

20151030_092728Toivottavasti aika joskus kultaa tämänkin surullisen muiston.

Kategoria(t): Surusydämellä | Avainsanat: , | 4 kommenttia

Viimeinen kesäinen päivä?

Keskiviikko oli mahtavan upea ja lämmin syyspäivä. Yöllä oli pientä hallaa, auton lasitkin jäässä. Mutta kun sumu haihtui,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

aurinko alkoi lämmittää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

1959-vuoden Porche-vanhusta oli yritetty edellisenä päivänä ladata ja käynnistää, mutta eihän se onnistunut ennen kuin oli hommattu uusi akku. Käytetty tietenkin, sekin. Niin se hörähti vihdoin käyntiin ja pääsimme suunnitellusti perunoiden nostoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä vuonna lajikkeina ovat olleet varhaisperunat ”Tammiston aikainen” ja ”Siikli”, talviperunat ”Opera”, ”Mozart”, ”Velox” ja päälaji ”Nicola”. Lisäksi on hiukan vanhaa lajiketta, ”Mantelia”. Kasvatusrivit oli merkitty tarkasti muistiin ja kellariin vietävissä laatikoissa on tietenkin nimilaput.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saamme olla kiitollisia tämän vuoden melko runsaasta sadosta. Koska maata oli parannettu hiekalla, laatukin oli moitteetonta. Nyt riittää perunoita itselle sekä lasten perheille ja vanhassa kellarissa ne säilyvät ensi kesään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Illalla meille tuli vielä yksi ryhmä puutarhavieraita, tällä kertaa paikallinen reipas Martta-joukko. Kesäisessä säässä kahvikin nautittiin ulkona ja kesäiseltähän nuo kukkamaatkin vielä näyttivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olikohan tuo päivä kuitenkin se viimeinen kesäinen päivä tänä vuonna?

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 4 kommenttia

Nuo ihanat kanat!

Olen NIIN tykästynyt noihin meidän uusiin Hy-Line Brown -kanoihin, joita Kouvolasta haimme!  Kyllähän netissä luki, että ne ovat rauhallisia, mutta että noin kesyjä! Jos ne ovat vapaina pihalla ja menen navetan suuntaan, juoksevat ne oikopäätä vastaan tervehtimään.

14191967_622017884633469_8667086081487543087_n Saa suorastaan varoa askeleitaan, ettei tallaisi niiden päälle, kun seuraavat minua kuin ankanpojat emoaan.

14102611_622017891300135_3568410766707591551_n

 

Kerran olimme isännän kanssa lähdössä kauppaan ja poikkesin autosta mennessä viemään kanalaan jotain ruokaa. No eikös nämä söpöliinit juosseet perässäni niin, että piti minunkin juosta harhautuslenkki sireenipuskan ympäri ja kipaista nopsaan autoon, etteivät lähtisi mukaan ostosmatkalle!

Tämä tyttönen on erikois-ihana, se kun on kesyin ja juttelee koko ajan touhutessaan. Tunnistan sen valkoisemmasta pyrstönpäästä ja kauluksesta ja siitä, että sen saa nostettua syliin paijattavaksi oikeastaan ihan missä vaan.

14183766_1150881338283818_4044725354119872495_n

Tänään teimme isännän kanssa puutarhan syysvalmisteluja ja yks kaks ilmestyivät apujoukot paikalle. Aluksi en huomannut mitään erikoista…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta sitten Kalle paljasti porukat kukkapenkistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Metrotytöt bongasivat kasvimaan…

14355154_1155904267781525_6601464986673667305_n

…ja aikoivat sitten tulla miltei keittiöön saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitihän niille jotain herkkua etsiä. Nam nam… kaurakeksin muruja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän ihanan luonteen lisäksi kolmikko munii joka päivä. Ei ihme, että niitä kutsutaan tehotytöiksi. Ihania, ruskeita, kovakuorisia munia, vanhempien rouvien munat erottuvat pienemmän koon ja vaaleamman värin johdosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja jotta olisin vieläkin tyytyväisempi uuteen trioon, voin lisätä, että vanhasta kolmikosta on oikeastaan koko kesän muninut vain yksi, sillä koko ajan joku hautoo tai on toipumassa hautomakuumeesta eikä ole vielä alkanut munia. Vuorotellen, peräkkäin, samassa järjestyksessä. Nyt ruskea Siiri istuu pesässä ja tumman kirjava Saimi alkoi juuri munia. Vaalea Lahja sen sijaan odottelee vielä ehkä viikon, kun juuri tätä ennen yritti hautoa. Eli seuraava hautoja on tämä nykyinen munija – huh. Mahtavaa, että tehotytöt eivät halua hautoa!!!

Mutta nyt on talviherkkujen keräämisen aika. Ihan kaikille kanalan kaakattajille ja vielä pihan linnuillekin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja koko iltapäivän taivaalta kuului haikea huuto: Isot kurkiparvet lensivät peräkkäin upeassa säässä kohti etelää. Kesää hyvästellen. Kun yhden auran äänet häipyivät, niin jo kuului seuraavan huuto. Toistakymmentä suurta parvea, joissa kussakin oli useampi aura.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

14324368_1155972917774660_8711267788657474285_oOli mykistyttävän upea syksyinen päivä. Sen me onnelliset saimme yhdessä kokea. Yhdessä isännän kanssa, yhdessä kanalan väen ja Katti-Rontin kanssa.

14212029_1152675961437689_6268036061267476346_n

Kiitos tästä päivästä.

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , , , | 4 kommenttia

Mansikan astiataimia

Tänä syksynä aurataan koko iso mansikkamaa muuhun käyttöön, sillä kuten aiemmin keroin, olen tosi kyllästynyt tuohon tuottamattomaan ja punkkien valtaamaan mansikkamaahan. Kasvimaan reunaan jäi kuitenkin vielä pieni kasvusto, jota sitäkin uusin keväällä kolmenkymmenen taimen voimin. Nekään eivät riittäneet kun talven viottamia kasvustoja näkyi olevan vielä loppukesästäkin. Koska oli kyse vain korkeintaan kymmenestä taimesta, tein rönsylisäyksen kuten aina ennenkin olen tehnyt:

Ensin kaksi vastakkaista viiltoa jugurttipurkin molemmin puolin ja reikä pohjaan liian sadeveden poistoon. Sitten hyvä, lähinnä emotainta oleva rönsy tiukasti purkin multapintaan kiinni ja varsien pujotus molemmista halkioista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pysyy napakasti paikoillaan eikä aikaakaan, kun voit katkaista rönsyjen varret ja sinulla on valmis astiataimi istutettavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä tämä tapa on ollut jo pitkään käytössä. Jopa niin, että kerään samat, valmiiksi leikatut ja reikäiset purkit varastoon seuraavia istutuksia odottamaan!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | 2 kommenttia

Tyrnihyytelökakku

Tällä viikolla meillä oli puutarhavieraita, joille ajattelin tarjota jotain hyvää oman pihan tuotteista. Niin syntyi ajatus tyrnikakusta, juurihan olimme niitä poimineet ja mehustaneet. Koska koko perheen suosikkijälkkäriä on aina ollut tyrnirahka, lisäsin vain liivatteet ja kakkuun tarvittava seos syntyi sitten siitä. Eli näin:

Tyrnihyytelökakku

Pohjaksi leikkasin ympyrän ohuesta, gluteenittomasta kääretorttulevystä. Laitoin irtopohjavuokaan ensin leivinpaperin, sitten kakkulevyn ja lopuksi täytteen:

  • 2 purkkia rahkaa
  • 4 dl kuohukermaa vaahtona
  • noin 1 dl puristettua tyrnimehua
  • sokeria maun mukaan
  • 1 rkl vaniljasokeria
  • 8 liivatelehteä liotettuna ja kiehuvaan vesitilkkaan liuotettuna

Kakku hyytyi jääkaapissa muutaman tunnin. Irroitin veitsellä ulkoreunat ja nostin reunuksen pois. Siirsin tarjottavan paperineen kauniille tarjoilulautaselle ja koristelin tyrnioksilla.

14222332_1150226601682625_3019578995137825221_n-1

Oli tosi hyvää!

Kategoria(t): Kokataan - gluteenitonta leivontaa, Kokataan - Jälkiruuat ja muuta makeaa, Kokataan - Makeat leivonnaiset | Avainsanat: , , | Kommentoi

Viimeaikojen syksyisiä puuhia

Syksy on kuin juhla-aikaa: Metsä ja puutarha notkuvat herkkujen paljoudesta. Se on myös kiireistä aikaa niille, jotka haluavat kerätä talvivarastoihinsa näitä kaikkia.

Kurkkuja riittää vieläkin kasvihuoneessa, vaikka ensimmäiset valmistuivat jo kesäkuun alussa. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avomaallakin kasvusto on edelleen rehevää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA14055117_618855081616416_7212006289088778297_nNiitä on säilötty runsaasti eri tavoin, ei pitäisi talviaikaankaan oma tuotos loppua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tomaatteja on syöty juhannuksesta saakka. Nyt kasvusto on aika avointa, sillä kaiken aikaa olen leikannut lehtiä aina kypsymässä olevan tertun yläpuolelta. Ja kun viides kukkaterttu on jo meneillään, niin paljaalta näyttää. Tomaattihan tykkää itsestään, joten nuo poistetut lehdet ovat  saaneet jäädä juuristolle katteeksi ja lannoitteeksi ruohosilpun lisäksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mangoldimuhennos on ollut monen savukalan lisäke.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Purjot on pilkottu pieniin rasioihin pakasteeseen,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kesäkurpitsoitakin näkyy vielä tulevan, vaikka ahkerasti niitäkin on käytetty. Osa on myös pakasteessa talven kasviskeittoja varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pensasmustikoita kypsyy edelleen

14183850_621597158008875_4208839666080310133_n

mutta navetan seinustalla ensimmäistä vuotta kasvava karhunvatukka tuotti vain pikkuisen  sadon. Herkullisia olivat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puolukka-aika on mahtavaa. Marjoja on ilo kerätä lähisuvun vanhemmalliken emännille. Kaikille ei ole enää niin helppoa tuo metsässä rämpiminen ja kumartelu, meiltä se onneksi vielä käy. Ja on mieluistakin!

14088452_1143383975700221_344799388163435529_n

Kanttarelleja on löytynyt tänä syksynä yllättävän mukavasti, minä kun en juurikaan niitä oikeita kasvupaikkoja ole osannut etsiä. Mutta että vieraassa metsässä kulkiessa eteen tupsahtaa sattumalta tällainen aarre, sitä ihmettelen. Kaikista niistä tuhansista askeleista ja sadoista vaihtoehtoisista reiteistä satun juuri sen kuusen juurelle, missä nämä itse täydellisyydet kasvoivat! Olin niin onnellinen, että hetken vain ihailin näkymää ja sitten jatkoin fiilistelyä miettimällä, minkä keräisin ensin…

14199522_1147668885271730_8044223923624259945_n

Osa omenista tehtiin jo mehuksi Ruovedellä, mutta vieläkin niitä taitaa olla liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hilloa voisi tehdä vielä lisää,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

seuraavaksi aronian kanssa. Oksat kun ihan kaatuvat maahan marjojen painosta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi Multialla avautui kahden vuoden tauon jälkeen mehuasema, sinne onkin lyhyt matka.

Ensimmäinen hallayö on kuitenkin jo koettu. 1,6 miinusastetta takasi sen, että arimmat kukat menetettiin. Daaliat oli toki suojattu, mutta harson allakin ne hiukan kärsivät.

14232437_623825817786009_185963700474051911_n

Mikaelin kasvimaalla ei auringonkukka taida ehtiä kukkimaan, mutta ruis- ja kehäkukat kyllä loistavat mummonkin silmien iloksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja leikkimökin nurkalla on koko kesän kukkinut pikkurengin valitsema ja istuttama orvokkikasvusto. Edes kesähelteiset päivät eivät sitä lannistaneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyshortensia on kuitenkin kauneimmillaan. En voi lakata ihailemasta näitä jättimäisiä kukkia!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Iloisia syyspäiviä sinullekin, lukijani. Nautitaan luonnosta ja ihaillaan syksyn värejä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Tyrnipäivä

Olemme keräilleet pikkuhiljaa tyrnejä, mutta hidastahan se on. Pitkään onkin mielessä pyörinyt ajatus tyrnipuristimesta ja kun marjoja tänä vuonna oli ylen määrin, päätin vihdoin tilata tällaisen – kalliista hinnasta huolimatta. Jospa se olisi likimain ikuinen, jälkipolvienkin käyttöön sopiva. Tuo, että se loppuvaiheessa lukkiutuu, on kyllä tosi hyvä. Puristusvoimaa tarvitaan muutenkin ja varsinkin lopussa, mutta nythän puristin hoitaa sen itsekseen.

Tyrnipuristin

Painoa on yli kaksi kiloa, joten aika raskas se on käyttää. Selvästikin isännän hommia. Laitoimme kuormaliinasta ”valjaat” tueksi ja se kuulemma auttoi mukavasti.

Tyrnipuristin

Kääntelin marjaisia oksia sopivasti työn helpottamiseksi eikä aikaakaan, kun letkun päässä oleva pullo alkoi täyttyä lupaavasti. Tyhjensimme sen toiseen astiaan ja kun kaikki viisi pensasta oli litistelty, meillä oli yli neljä litraa ihanaa tyrnimehua, vain loppusiilaaminen puuttui. Ja nyt ne on jo pussitettu pakasteeseen, kerta-annoksiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi pensaistamme on matala, tiivis ja erityisen piikkinen. Myös erityisen marjainen, mutta marjat ovat tiukasti lähellä runkoa. Sen kerääminen oli aiemmin yhtä tuskaa, eräänä vuonna kädet suorastaan tulehtuivat haavoista. Siksi olemmekin jättäneet sen viime vuosina suosiolla linnuille. Nyt se puristettiin ja tuosta yhdestä pensaasta tuli reilusti yli litra mehua!

Joku on sitä mieltä, että marjapensaat kärsivät puristelusta. Oman kokemukseni mukaan se ei lainkaan pidä paikkaansa, ei todellakaan.  Yhtään oksaa ei katkennut. Painuvathan ne lehdet teitenkin puristettaessa mutta oikenivat jo seuraavana päivänä entiseen malliin. Vain ruttuiset marjat ovat muistona mehustamisesta, kuten kuvasta näkyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaoimme siis tyrnisadon lintujen kanssa: Osa marjoista meille marjoina, osa mehuna ja osa litistyneinä vitamiinipommeina linnuille. Siinä  työn edetessä katkaisimme korkeiksi venähtäneitä pensaita matalammiksi, marjoja ei pysty hyödyntämään kahden – kolmen metrin korkeudelta! Ja sitten se uusi kokeilu: Leikatut versot marjoineen pusseissa pakkaseen:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koviksi jäätyneitä oksia paukuteltiin pussissa työpöytään ja elleivät marjat vielä siinä vaiheessa irronneet, ne oli helppo rapsauttaa sormin irti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sitten marjasiivilään

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja hetken päästä pyöreät, täydelliset, lutistumattomat tyrnimarjat ovat valmiita pussitettaviksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eivät ehdi sulaa, kun tekee pienen määrän kerrallan. Tästä kikasta on tänä syksynä ollut monessa paikassa juttua ja todellakin, se on hurjan kätevä tapa. Nuo lehdet voisi varmaan hyötykäyttää muutenkin, mutta meillä ne kuivattiin kanalan väen joulunaposteltaviksi. Toivottavasti maistuu niillekin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | 5 kommenttia

Myrskyn jälkeen

Aikamoinen myräkkä oli tuo Rauli-myrsky! Meillä, peltoaukean keskellä, ujelsi melkoisesti.

14100472_619696041532320_7738916161224314948_n

Koko ajan pelkäsin sähköjen katkeamista, mutta niin  vain säästyimme siltä. Kiitos taitaa kuulua sähköfirmalle, joka syksyllä kaivoi johtokaapelit maahan. Rannasta katkesi pari koivua mutta mökkimaisemista puita kaatui muutama enemmän.

14068104_1142619365776682_5098572952192121068_n

Laituri meinasi tulla rannalle

14089242_1142619322443353_6545778709065027548_n

ja keinu hajota.

14117922_1142619329110019_7579190461210777406_n

Muovinen pöytä lensi tuolien kera puroon, mutta ei se ollut niin paha kuin että se olisi lentänyt päin ikkunaa. Pöytä tosin hajosi, talven aikana mietitään uusia ratkaisuja.

14192801_1142619362443349_306858633008046726_n

Tälläkin kertaa selvittiin melko lailla vain säikähdyksellä!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: | Kommentoi

Sireeniaita sai nuorennusleikkauksen

Kun talo 25 vuotta sitten rakennettiin, tien puolelle suojaksi istutettiin sireeniaita. Kaivinkone sen teki, sillä naapurissa, lapsuuskotini pihalla, oli ja on sireenejä vaikka millä mitalla. Vuosien kuluessa aidanne on kasvanut korkeutta ja leveyttä ja vaikka olemme vähitellen sitä uusineetkin, nyt näytti siltä, että suurempi remontti olisi aiheellinen.

Vanhalle sireeniaidalle ei suositella alasleikkausta, vaikka sellaistakin on näkynyt. Lapsuuskodin pihalla yksi alue kerran leikattiin niin, ja kyllä se takaisin kasvoi, mutta läpitunkemattomaksi, ohuiden versojen viidakoksi. Kanojen lempipusikoksi…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kaikki sammaloituneet, vanhat  ja korkeat yksilöt katkaistiin muitta mutkitta aivan lyhyeksi. Samalla huomasimme, että aidanteen keskelle oli valon puutteeseen jo kuollutkin joitakin kasvustoja, joten oli tosiaan aiheellista uurastaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monen tunnin jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

pihalta lähti kaksi suurta traktorikuormallista sireenejä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja aita näytti tältä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leikkimökin takana on jo sen verran harvaa, että aurinko lämmittää länsiseinääkin.

14202694_621225054712752_4429227205009814669_nSuuri urakka on tehty. Enkä vielä edes ajattele sitä jatkourakkaa, mikä odottaa lapsuuskodin pihapiirissä, Huh.

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | Kommentoi

Kanatarhan kaksi leiriä

Koville ottaa yhteiselo kanatarhassa. Uudet tehotytöt eivät pidä Kallen lähentelyistä edelleenkään ja vanhat kotkottimet antavat niille aika ajoin melkoista kyytiä. Hankalinta oli se, että vaikka tulokkaat osasivatkin kävellä tikkaita ulos navetasta, niin ne eivät menneet takaisin sisälle. Ei vaikka vanhat jo kerran näyttivät malliakin: Ne nimittäin ovat nyt vihdoin unohtaneet sen kauhuillan, kun joku tunnistamaton juttu säikäytti yhden hengiltä juurikin sisätiloissa. Isäntä nikkaroi uudet, leveämmät portaatkin,

IMG_1605[1]

mutta sisälle meno oli edelleen avun varassa. On kuitenkin aika helppoa saada uudet ladyt kiinni, sillä ne ovat ihanan kesyjä ja rauhallisia. Kun hitaasti ahdistamme ne nurkkaan, ne vain lyyhistyvät paikoilleen ja siitä sitten nostelen kaikki vaikka yhtä aikaa syliin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen oli kaksi kainalossa ja yksi olkapäällä, kun asettelimme niitä tikkaiden puoliväliin ja opetimme ja ohjasimme kulkua kohti avointa ikkunaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Munat ovat kyllä jo tulleet oikeisiin paikkoihin eli pesiin, sillä olen päästänyt nämä kanat tarhaan vasta muninnan jälkeen. Tänään kuitenkin kävi niin, että aamulla ikkunaa avatessa uudet olivat ensimmäisinä ja rohkaistuin laskemaan nekin heti ulos. Mielessä kävi, että varmaan illalla etsimme hiekkaisia munia ympäri tarhaa mutta mitä vielä: Kaikki kolme kävivät omia aikojaan sisällä munimassa!!! Jippii! Siitä riemastuin niin, että jätin oven auki pihaan ihan kaikkien kuljettavaksi. Siitäkös ilo syntyi, ihanaa ruohoa heti siinä aidan takana. Oli takuulla vihreämpääkin. Mutta Kalle vei oman leirinsä heti pois navettapihasta, toisilta näkymättömiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksinäiset tehotytöt vaeltelivat talon ja navetan välisessä pihapiirissä yhtenä laumana, kuitenkin ilman kukon suojelua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaksi leiriä siis edelleen. Mutta äsken, kun hiippailimme isännän kanssa vakituiselle kanatarhakeikallemme iltahämärissä,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

siellä odotti yllätys: Vain kaksi tehotyttöä oli enää ulkona. Ja kun autoimme nämä viimeiset arkajalat sisätiloihin, oli tilanne hetken kuluttua tämä:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koko sakki orsilla! Tietenkin vanhat tuolla ylimmällä, arvokkaimmalla paikalla ja uudet alemmilla, mutta silti. Wau! Viikon kesti opettelu, hyvä me!

 

Kategoria(t): Kanala | 6 kommenttia