Nurmikkoalue pihapiirissä rajoittuu etelän puolella marja-aronia-aitaan. Pensaat ovat kuivassa ja aurinkoisessa paikassa, mutta silti pärjänneet hienosti jo parikymmentä vuotta. Olen todella ihastunut tähän pensaslajiin! Se on terve, ei tarvitse tukea, kukkii kauniisti keväällä, tuottaa runsaasti terveellisiä marjoja ja lopulta syksyllä lehdistö loistaa tulenpunaisena syysväreissään. Joskus jänikset kevättalvella käyvät leikkuuhommissa, silloin olemme ripotelleet tuhkaa aidanteen reunoille. Puput eivät kuulemma tykkää liata tassujaan…Muutama vuosi sitten levitimme juuristoalueelle entiseltä mansikkamaalta poistetun mansikkakankaan uusiokäyttöön, joten nurmikonleikkuukin on nyt helppoa, kun ei tarvitse koukata jokaiseen pensasväliin erikseen. Katteen päällä on kerros kuoriketta, jota ostimme edullisesti suoraan sahalta traktorin peräkärryllisen.
Joka vuosi sato on ollut runsas. Viereisestä kuvasta huomaa, että oksisto aivan kaatuu maahan marjojen painosta!
Mihin sitten käytämme marjat? Yksi pensas tuottaa nimittäin helposti ämpärillisen. Yleensä mehustan niitä Mehu-Maijalla ja teen siitä sitten hyytelöä, jota meillä käytetään ruuan lisäkkeenä, erityisesti broiler-ruokien. Tavallista mehuakin tehdään ja viinihän tulee aronioista myös erinomaista ja upean väristä. Moni tuttu käy keräilemässä marjoja, pensaitahan on aidanteessa yli 20! Ja linnut voivatkin sitten popsia ihan rauhassa loput, kunhan ensin malttavat odottaa vuoroaan. Suosittelen lämpimästi!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Marja-aronia on suosikkipensaani! Pihassamme kasvoi sellainen jo, kun muutimme tänne 80-luvun lopussa. Tämä yksinäinen tuotti nuorena sankokaupalla marjoja, mutta nyt vanhempana enää vähän. Sitä saattaa selittää myös se, että sitä oli leikattava muutamia vuosia sitten. Leikkaamisesta se ei selvästikään pitänyt ja seuraavina vuosina marjoja ei juurikaan tullut. Istutin muutaman taimen aidanteeksi toissa syksynä ja odottelen niiden satoa.
Hyvä tietää, että se ei pidä leikkaamisesta! Meillä aidasta on poistettu vain huonoja ja maahan kaatuvia oksia. Jos marjoja kaipaat, niin meille vaan syksyllä sangon kanssa!
Marja-aroniaviinià en olekaan koskaan maistanut! Se puute tàytyy korjata. Marjat olivat viime kesànà todella hyvàn makuisia. Namskis!
Tein viiniä monen monta vuotta useammankin satsin vuodessa. Nyt se on jäänyt vähän kuin unohduksiin, pitäisiköhän ensi syksynä taas…Panin sekaan rusinoita ja puolukkakin teki hyvän säväyksen.
Hei,
minua kiinnostaa aronian juuristoalueelle levittämänne mansikkakangas. Poistitteko nurmikon kankaan alta vai kuoliko kasvusto kankaan ja katteen alle? Pensaiden kiertäminen ruohonleikkurilla kyllästyttää ja siihen pitäisi joku ratkaisu meilläkin löytyä. Onko kangas toiminut hyvin? Kuvassa aidanne ainakin näyttää oikein siistiltä. 🙂
Emme tosiaankaan poistaneet nurmikkoa, se kuoli mansikkakankaan ja katteen alla. Levitimme kankaan kummaltakin suunnalta, keskelle siis osin päällekkäin. Pensaiden kohdille leikkelimme viiltoja, joita taittelimme mahdollisimman lähelle runkoja. Tästä kaikesta on nyt kolme vuotta, hyvin on toiminut. Jossakin vaiheessa katetta on tietenkin levitettävä lisää. Nykyiset mansikkakankaat taitavat olla huonompaa laatua kuin tämä meidän vanha, uusiokäytetty, joten ehkä panisin sitä kaksinkertaisena tai sitten jotakin halvempaa mansikkamuovia ensin alle. Levitimme nimittäin samaan aikaan marjapensaille tästä uudesta laadusta ”kaulukset”, ja yksinkertaisesta kankaasta tulee jo nyt ruohoa läpi, vaikka päällä onkin kuorikatetta!
Mielestäni aroniat ovat puuhistuneet kovasti tänä aikana. Syy on ehkä siinä, että kosteus pysyy paremmin maassa, paikka kun on tosi paahteinen!