Viestejä rajan takaa?

Luin sattumoisin eilen tämän artikkelin, jossa Kaisa Liski kertoo saavansa viestejä kuolleelta isoäidiltään. Minusta tarina tuntui uskottavalta ja mikä ettei, kun itsekin koen toisinaan samanoloisia tunteita. Viimeksi toissapäivänä.

Mummon ja isän suhde oli hyvin läheinen ja lämmin, sillä esikoinen pysyi esikoisena kuusitoista vuotta ennen pikkusiskon syntymää. Se, että poika täytti rintamalla ollessaan vasta 18 vuotta, oli äidille raskasta. Varmaankin juuri siitä syystä mummo oli säästänyt sota-aikana tulleen kirjeenvaihdon ja säilönyt sen ikivanhaan arkkuun. Nyt tuo arkku on tallessa meillä. Puhdistimme ja korjailimme sitä varovasti, parafiiniin kastetulla rievulla pinta tuli kauniiksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lajittelin kirjeitä, mutta en vielä alkanut tarkemmin tutkia himmeitä, lyijykynällä kirjoitettuja tekstejä – se jääköön myöhempään aikaan. Pääasia, että kirjeet ovat tallessa. Mutta sitten – yllättäen – paperien joukosta silmiini osui erilaisella käsialalla kirjoitettu arkki. Luulisin, että se on isän siskon kirjoittama, ehkä keskikouluajoilta 1950-luvulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olimme juuri pari viikkoa sitten kuulleet naapurin Leenalta, että hänen tietojensa mukaan lähipelloilla, Peltoranta-nimisen tilan paikkeilla,  on muinoin, hyvin kauan sitten, ollut Keuruun pitäjän hautausmaa. Asia kiinnosti minua kovasti, totta kai.Tuolla kauempana  jossain?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta keneltä kysyisin – ketään asiasta tietävää ei enää ole elossa. Sitten tuli esiin tuo sotakirjeiden joukkoon säilötty koulupaperi. Täti oli koonnut siihen tarinoita kotitalonsa lähellä olevasta luonnosta ja sen historiasta. Monen muun mielenkiintoisen tiedon joukossa oli teksti:

”Taru kertoo, että aiemmin on nykyisen Peltorannan talon hallussa olevalla pellolla ollut Keuruun pitäjän hautausmaa ja Pekkalan talo on ollut pappilana ja rannassa Pekkalan lato on saanut toimia ruumishuoneena.”

Minua värisytti, olin tunnekuohun vallassa. Siinähän se vastaus oli! Kuka sen minulle lähetti, mummo vai isä? Onko olemassa Liskin mainitsema ns. rinnakkaisulottuvuus? Haluan uskoa, että on. Ei voi olla sattumaa, että paperi tuli eteeni juuri nyt, juuri oikeaan aikaan.

Haikein mielin solmin silkkinauhat isän kirjeiden ja korttien ympärille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kenttäpostia sieltä jostain, yli kahden vuoden reissulta. Rakkaalle äidille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Viell uusi päivä koittaa”, lukee tässä kotiväelle lähetetyssä kortissa. Isällekin koitti tuo toivottu uusi päivä kotitilan viljelijänä, kuten hän varmaankin  monta kertaa, kranaattien paukkuessa, rukoili.

OLYMPUS DIGITAL CAMERANämä aarteet odottivat uutta löytäjäänsä  seitsemänkymmentä vuotta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA Kaipaavin mutta kiitollisin huokauksin laitoin ne vanhalle paikalleen arkun sisällä olevaan lokeroon ja suljin kannen.

Mainokset
Kategoria(t): Aaveita ja jännitystä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s