Taimi-anoppi neuvoi minulle aikoinaan hyvän niksin: Hän raastoi yleiskoneella ämpärillisen porkkanoita ja pakasti sitten sen annospusseihin. Ihmettelin tapaa silloin, mutta en enää vuosiin. Nimittäin raaste mehevöityy ja makeutuu pakastuessaan, tuntuu miltei siltä, kuin siihen olisi lisätty sokerilientä. Jo vuosia olen raastanut ja pakastanut syksyisin kaikki nostossa vaurioituneet tai epämuotoiset porkkanaat ja toinen pakastusvaihe on näin kevätpuolella ennen sadon nahistumista.
Onpa helppoa napata aterialle pussillinen sulamaan.
Ystävänpäiväterveset Riitan puutarhasta!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Hienoa.
Niin olemme mekin joskus tehneet.
Hyvää ystävänpäivää Sinulle ja perheellesi.
Kiitos samoin!
Olipa kiva vinkki, joka ei olisi itselleni tullut edes mieleen. Hyvää ystävän päivää sinullekin, vaikken sinua tunne pidän sinua ystävänäni. Jotain samankaltaisuutta sinussa on kuin edesmenneessä äidissäni. Sain tänään viestin, jonka välitän myös sinulle. Uskon enkeleihin. Kaikilla niillä ei ole siipiä. Heitä kutsutaan ystäviksi.
Kiitos, Talvikki, kauniista sanoistasi! Tuli niin iloinen mieli!
Olen tehnyt itsekin muutamia vuosia samoin, raasteesta tulee todella mehevää ja makeaa, parempaa kuin tuoreena tehty. Ihmettelen aina itsekin mistä se makeus tulee.
Juuri niin, Jaana. Anoppi ei koskaan syönyt sitä tekemäänsä raastetta seuraavalla aterialla vaan pakasti kaiken ja käytti sitten sulatettuna. Viikonloppuna panin Mikaelin iloiksi rusinoita sekaan ja hyvin maistui!
Huomenta ! Sanoisin jo että olet NERO. Kokeilen heti ! t Sinikka
No huomenta! Ja nero oli muuten se ihana anoppi…