Haaveilen jo ajasta, jolloin pääsemme hakemaan kanat talvihoidosta. Monta kertaa tulee mieleen, että tämänkin voisi antaa niille ruuaksi, esimerkiksi perunankuoret. Olen säästänyt koko talven ajan munankuoria, ne ovat suurta herkkua jota Mikael innoissaan tipusille heittelee. Mutta nyt on kotosalla vain kissarontti, joka pian alkaa pudotella vahvaa talvikarvaansa, pfufh, ja kun Jamppa haluaa aina maata sylissä! Karvoja lentelee suuhun ja nenään….
Tintit ovat jälleen tyhjentäneet kookospähkinän kuoriin sulattamani rasva-siemenseoksen, joten tein vielä uuden satsin vanhoihin muotteihin. Kaikki ei mahtunut, siispä maitotölkissä on jähmettymässä yksi rasvakuutio, naru tietenkin keskellä.
On meillä talvilintujen lisäksi muutakin seurattavaa. Muutama orava…
…mutta myös nämä sirot ilmestykset.
En ole oikein varma, olenko ihastuksissani vai en, sillä mietin jo kesää. Jos metsäkauriit ovat näin kesyjä, niin mitenkähän käy Riitan puutarhalle? Ne tulivat syömään lintujen kauroja aivan talon seinustalle, mutta viime viikolla ne keksivät alapihan kukkamaat. Kun ei ole lunta, niin mikäpä on popsiessa perennanlehtiä… keskellä kukkapenkkiä. Hmmm…
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kauriit ovat kaunista katseltavaa, tosi söpöjä, mutta ei pihalla.
Kovasti ne täälläkin kiertelevät.
Sen jälkeen kun teimme ympärille aidan niin ollaan saat olla rauhassa, paitsi kun oli paljon lunta niin silloin kävelevät hankea pitkin pihalle.
On niistä tosiaan ongelmia, kuuden kauriin lauma oli eilenkin lähipellolla. Ehkä meidänkin on ainakin kasvimaa aidattava!