Sain Jarmo-serkultani iloiset museoyllätykset:
Ihana rasia,
Vänrikki Stoolin tarinat vuodelta 1934
ja sitten tämä upein juttu: Laulukirja,
jonka ensimmäinen painos on peräti vuodelta 1909! Minulla on nyt seitsemäs painos, vuosi on 1915:
Istuin koko illan tutkimassa mahtavaa kirjaani. Lapsuuden tuttuja, vaikkapa” Mirri sairastaa”, ”Aa aa allin lasta” tai ” Sorsa se Saimaan aalloilla sousi”, joita kaikkia minäkin omille lapsillemme lauloin. Tuttu oli myös tämä kaunis kehtolaulu:
Tälle joululaululle on tainnut tulla tekijävirhe. Ainakin Wikipedian mukaan maailman tunnetuin joululaulu on sävelletty vuonna 1818 ( Franz Gruber) , jolloin Michael Haydn oli jo kuollut. Mutta eipä tuo kirja enää käytössä olekaan, että ei haittaa.
Titanic-hymni oli omalla nimellään, surullisesta haaksirikosta vuonna 1912 oli tätä seitsemättä painosta tehtäessä kulunut vain kolme vuotta. Se ei siis ole voinut olla ainakaan tuolla nimellä mukana aiemmissa painoksissa.
Vuosisadan vaihteessa suomen kieli alkoi voimakkaan nousun ja ruotsalaisia sukunimiä vaihdettiin suomalaisiksi. Omankin sukuni nimi muuttui Andelinista Aaltioksi. Myös laulu kannusti käyttämään suomen kieltä. Huomaatko, pitää laulaa pontevasti ja jopa fortissimossa!
Aika ennen ensimmäistä maailmansotaa: Nyt tiedämme historian järkyttävistä tapahtumista muutama vuosi myöhemmin, mutta laulukirjassa on vielä mukana Venäjän keisarihymni:
Esipuheen mukaan kirjaan on valittu sellaisia lauluja, joita oppilaat halulla laulavat. Millainen mieli mahtoi olla lapsella, joka lauloi ”Orpotytön laulua”:
”…Mä olen orvoks äidistäin nyt jäänyt maailmaan, siks ompi ilo mielestäin jo mennyt ainiaan. On itku iltalauluni ja aamuvirteni, ah jospa kohta koittaisi jo viimehetkeni.”
Ja näin suree ”Hyljätty äiti”:
”Köyh´asuu akkanen töllissään, leipäänsä kyynelin kastaa, hän istuu siin´ypö yksinään, häll´eikö heimoa, lasta? Näin istuiss´aikahan menneeseen pois kauas miettehet lentää, pois kauas aikahan kultaiseen ja vedet poskille entää”.
Mutta muistetaan, että tuosta ajasta on kulunut jo yli sata vuotta. Oli jälleen mielenkiintoinen matka historian havinaan. Kiitos siitä!