Isäntä on huhkinut useita viikkoja metsässä raivaussahan kanssa ja minulla on ollut mitä parhaat mahdollisuudet touhuta yksin kotosalla. Jouluinen musiikki soi ja kynttilätkin tuikkivat, sillä olen mielestäni aika vahvasti jouluihminen. Tykkään laittaa joulua (mutta pakata sen sitten kyllä reippaasti pois loppiaisen jälkeen!)
Museotalon jouluilmettä on ihana viritellä.
Valoköynnöksen
ja kynttilälyhtyjen lisäksi
vein jälleen led-kynttilät ikkunoille. Niissä on kuuden tunnin ajastin,
joten tämä mykistävä näky syttyy itsestään joka ilta niin kauan kuin patterit riittävät.
Yhdessä pikkiriikkisessä yläkamarissa, jossa yli sata vuotta taakse päin asusti talon rakentanut Aapo-vaari, on suurempi joulutähti, jonka jo oma isäni sinne eläessään – yli kymmenen vuotta sitten – vei.
Samaan ikkunaan laitoin lisäksi pitkät, kruunukynttilän tapaiset led-kynttilät jo itsenäisyyspäiväksi.
Niitä oli silloin myös lapsuuskodin ikkunoilla.
Navetan ikkunalle laitoimme vanhan lumihiutalevalon,
ohikulkijoiden iloksi.
Ja tonttua varten vanhan talon pihapiirin kuuseeenkin, aivan maantien varteen,
on piilotettu lyhty.
Eihän täällä haja-asutusaluella katuvaloja ole, joten jokainen elävä tuikahdus pimeydessä tuo lämpimän liekin myös sydämeen.
Koska lapsuuskodin piano on nyt vireessä,
olen leivinuunin syttymistä odotellessani usein soitellut siellä joululauluja. Kummitusten iloksi ja omaksikin.
Yhtenä iltana vietimme tuvassa jopa pikkujouluiltaa ystävien kanssa
Noiden ihanien naapureiden, jotka aina ovat valmiita auttamaan ja joille myös itse yritämme olla avuksi tarvittaessa. Kiitos teille vielä kerran!
Joulupullaa,
ja muita joulun tarjottavia olen ehtinyt yksin ollessani hyvin valmistaa. Monet laatikotkin odottavat jo pussukoissaan pakkasessa.
Piparit leivoin kuten aina ennenkin
”piparinpaistajan laulujen” saattelemana, sillä tätä Cd:tä kuuntelen silloin ja vain silloin. Perinne sekin!
Kun isäntä malttaa tulla pois metsästä, olemme käyneet iltasella paitsi tarvittaessa ruokakaupassa niin myös joissakin jouluajan musiikkitilaisuuksissa. Mieskuoro Sirkkojen konsertissa Keuruun kirkossa
tai tietenkin myös adventtikirkossa.
Tänä jouluna meillä on joulupöydässä kymmenen lautasta ja koska pikkuväki on paikalla, joulun tuntua on vähän joka puolella. Jopa saunatiloissa.
Ulkona sitä sen sijaan on vaikea löytää, sillä sää on ollut aika kurja eikä lumipeitettä ole vesisateiden jälkeen enää lainkaan.
Mutta kun tonttuovikin on jo raollaan, ei jouluun voi olla enää pitkä matka.
Tuolla museotalon portaikossa taisin jo kuullakin tontun askelia!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kyllä sillä on todella jouluista. ja tuo teidäm museotalo on niin kaunis. Pimeällä nuo valot loistavatkin niin kauniisti. ei ne niin kauniilta näyttäisi valoisessa kaupungissa, mutta siellä maalla on todella tunnelmallista. Kuulen ihan ne lasten äänet korvissa kun jouluna täyttävät tuvan iloisilla äänillä.
Ihanaa joulun-aikaa teille.
Kiitos Sylvi, iloista jouluaikaa teillekin!