Syreenien leikkauksesta

Ajattelin, että vaikka nyt ei olekaan oikea aika kirjoitella pensaiden leikkauksesta, laitan tähän hiukan vinkkiä. Asia kun on meillä hyvinkin tapetilla.

Pihasyreeni on innokas leviämään juuristollaan. Leikkaamatta olleet pensasaidat maantien varressa, vanhan talon pihapiirissä, olivat jo yli viisi metriä leveitä. Kuritimme niitä keväällä reilusti molemmilta sivuilta ja katkoimme vanhoja, kuivuneita varsia pensaiden keskeltä. Nyt näyttää aika harvalta, mutta suojaa kuitenkin löytyy tielle päin ja pian kasvusto versoo keskelläkin, kun saa hyvin valoa.

Vanhan talon keittiön ikkunan alla syreenipensas oli myös vallanut liikaa tilaa. Järvelle ei näkynyt enää lainkaan. Pöheikkö oli leikattu kauttaaltaan maata myöten monta vuotta sitten, nyt se oli nuorta ja tasamittaista. Mutta kun molempia sivuja kavennettiin, kuinkas kävi?

Leveän pensaikon alasleikkaus oli saanut aikaan valtavan versokasvun, joka lopulta muodosti läpipääsemättömän, ohutrunkoisen viidakon. Tässä  siellä keväällä seikkailivat kanatuiset, jotka juuri ja juuri mahtuivat sekaan.

Kaikki rungot kilpailivat valosta ja kun reunoilla olleet pensaat poistettiin, lopputuloksena oli, että vain tupsut olivat pitkien, honteloiden runkojen latvoissa.  Jatkossa nuokin hujopit on leikaattava alas. Nyt kuitenkin pensas on kapeampi ja saa valoa tasaisesti, eiköhän siitäkin vielä kehity kaunis ja tuoksuva pihasyreeni.

Yhteenveto: Ei voi suositella vanhan syreeniaidan alasleikkausta. Parempi on poistaa huonokuntoisia runkoja pikkuhiljaa, vaikkapa niin, että koko aita uusiintuu muutaman vuoden aikana.