Pikkuväki tuli juuri sopivasti lomalle näkemään kanalan perhetapahtumaa. Pikkupiiasta oli illalla ihmeellistä kuunnella sirkuttavaa munaa, josta pian kuoriutuisi pieni tipu, pikkurenki muisti tapahtuman jo parin vuoden takaa. Aamulla sitten pesässä sirkutti ihan oikea pieni kananpoika,
ja päivän mittaan tuli esiin toinenkin.
Nyt oli pikkuväelle kummallekin oma nimikko.
Kaksi munista meni hautomisvaiheessa rikki ja yksi ei ehkä ollut hedelmöittynyt, joten viidestä munasta saimme vain kaksi tipua. Toivottavasti ne ovat kanoja eikä kukkoja! Mutta suuri juhlapäivä tämä lapsukaisille tietenkin oli. Sattumalta meille tuli samana päivänä vieraitakin, yksi jopa Sveitsistä saakka, joten saimme juhlia pikkutipujen syntymäpäivää lohikeitolla ja mansikkakakulla suuremman joukon kanssa, kun pöytään katettiin toistakymmentä lautasta.
Mutta vielä säilyy jännitys, sillä vaikka Hy-Line Brown -rodun kanat eivät haudo, niin meilläpä alkoi hautoa. Se on pontevasti puolustanut pesäänsä nokkimalla ja on sulat karheana kököttänyt neljän merkityn munan päällä jo toista viikkoa.
Vielä en uskalla toivoa lisää tipuja, sillä homma voi aivan hyvin jäädä keskenkin. Tässä vaiheessa kuitenkin näyttää hyvältä ja siltä, että tulossa olisi jymy-yllätys Kööpenhaminasta tuleville lomalaisillekin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kas kas, joskus olen kuullut Hy-linejen hautovan kuitenkin. Meillä maatiainen hautoo, ja iloista kuoriutumista odotellaan täälläkin. Enempää kanoja ei tarvisi, mutta sanopa se hautovalle kanalle…
Siinäpä se,
Aina eivät tiputkaan ole toivottuja. Meilläkin on mietinnässä talvi ja tilojen ahtaus, jotain on tehtävä sen suhteen.