Viimeinen kesäpäivä?

Tänään sunnuntaina loppuu kesä, ainakin sääennusteiden mukaan. Pitkään olemmekin saaneet nauttia sen lämmöstä ja syksyn pihapuuhat ovat jääneet, kuin huomaamatta, viimetippaan. Vähän kuin talvirenkaiden vaihtokin toisinaan! Nyt, kun kattoremontti on valmistunut ja minäkin ehdin hellan äärestä ulos, on isännän kanssa yhdessä pantu töpinäksi.

Tarvitseekohan nurmikkoa tämän kerran jälkeen enää leikata?

Perunat ovat kellarissa. Niitä tuli runsaasti ja isokokoisia. Lajikkeina talviperunassa olivat Suvi, Opera, Van Gogh, Mozart, Manteli ja Velox. Kaikkiin muihin olen tyytyväinen, mutta Suvi-lajike oli aivan mahdottoman rupista. Ensi vuonna se saa jäädä pois listoilta – noissa viidessä on kyllä ihan tarpeeksi lajeja erillään pidettäväksi. Mistä se ylenmääräinen rupisuus muuten johtuu? Maan laadusta? Vanhasta siemenstä? Säästä? Kertokaapa viisaammat!

Joriineihinkin otti jo halla ja koska sää oli niin aurinkoinen, päätimme nostaa ne ylös. Multa miltei pöllysi – jatkossa syksyn sateet eivät ainakaan parantaisi säilyvyyttä. Lajeja on nyt kolme kerrottua: keltainen, punainen ja tumma lila, yksinkertainen punainen ja pari kaupasta keväällä ostettua daalia. Nyt kuivimmat ovat jo kellarin hyllyllä omissa, nimilapuilla varustetuissa astioissaan, osa odottelee kuivahtamista autotallissa.

Multialla ei tänä syksynä avattu tuoremehuasemaa vähäisen tarpeen vuoksi lainkaan. Meillekään ei kovin paljoa omppoja tullut, mutta sen verran liikaa, että vaikka säilöimme osan laatikoihin, niin mehuomenoitakin vielä riittää. Täytyy pikkuhiljaa itse valmistaa sitä  mehulingolla – hidas mutta muuten toimiva tapa.

Kasvimaa alkaa olla tyhjä ja sato on tallessa. Maissit

ja juurekset.

Yli-isot porkkanat keitän valmiiksi laatikoita varten tai pakastan raasteena. Se työ vielä odottaa – niitä kylmiä ja sateisia päiviä!

Sieniä en enää etsi – kaikki tarpeellinen on jo varastoitu. Tässä osa karvarouskusaaliista.

Puolukatkin oikeastaan riittävät, mutta jos kauniita päivä tulee, saatetaan toki metsäretkelle vielä lähteäkin. Ihan silkasta ilosta!

Kesän viimeiset perennat alkavat avautua: Tästä lilasta syysasterista tykkään kovasti. Kiitos Pirkko, jolta aikoinaan juurakon sain! Nyt sitä kukkii muuallakin kuin tässä keltaisten hanhikkien vierellä.

Eilen illalla oli ihana käydä uimassa saunan jälkeen. Jotenkin se tunne, että tämä suvi on loppumassa kohta – se juuri herkistää kaikki aistit vastaanottamaan tuoksuja, ääniä, värejä. Auringon laskiessa järven taakse hämärä lisääntyy huomaamatta. On aika sytytellä kynttilöitä.

Kiitos ihanasta, lämpöisestä kesästä! Joko se hyvästellään? Kurkiaurojen kera?