Koska omenat olivat tänä vuonna melko huonolaatuisia, niistä oli parasta tehdä tuoremehua. Sadon määrällä omat, pienehköt puut yllättivät: kun niitä ravisti, niin alas tippui aina vain lisää ja lisää. Monenmonta sangollista. Mikael keräsi pienellä korilla…
…joka välillä pääsi rinteessä kaatumaankin.
Tässä on kuva pienestä pojasta, joka ensimmäisen kerran elämässään nakertaa itse poimimaansa omenaa. Nam!
Tilasin ajan tuoremehuasemalle, joka meitä lähimpänä on Multialla, noin 13 km päässä. Mukaan piti muistaa ottaa omenoiden ja pestyjen pullojen sekä korkkien lisäksi muovihanskat. Kuumat korkit on paljon mukavampi lopsauttaa kuumasta vesikattilasta paikoilleen hankskat kädessä! Kumpparit on myös hyvä valinta ainakin tällä, omakotitalon autohallista tilapäisesti mehuasemaksi muuntautuvalla työpisteellä. Koneet ovat iäkkäitä, mutta varaosia on onneksi ollut vielä saatavilla. Yritämme itse aina auttaa mahdollisimman paljon kiireisiä kausityöntekijöitä.
Mitä mehuasemalla sitten tapahtui? Ensin isäntä kaatoi puhtaita omenoita korkealle tuuttiin, josta ne sitten mahtavalla murinalla jauhaantuivat ja pursusivat alas metallilevyjen päälle levitetyille siiviläkankaille.
Uusi levy ja omenamössökerros seurasivat toisiaan. Yhteen puristukseen mahtui noin 60 kg omenia – ämpärillinen painaa noin viisi kiloa. Sitten laite käännettiin ja toinen puoli koneesta alkoi puristuksen. Mehu lirisi alas sankoihin…
…jotka tyhjennettiin pastörointilaitteeseen. Kymmenestä kilosta omenia tulee mehua 5-6 litraa. Ellei halua kuumennusta ja pullotusta, mukana täytyy olla myös kannellisia sankoja tai kanistereita, joihin mehu siivilöidään kotimatkaa varten.
Meillä on hyvä varasto vanhoja, lasisia litran limsapulloja sekä niihin kuuluvia koreja. Kerätty ja säästetty ihan vain tätä tarkoitusta varten. Nyt niihin valutettiin ihanaa, noin 80-asteista mehua. Ensin melkein täyteen ja sitten, juuri ennen korkitusta, ihan piripintaan.
Lopuksi isäntä huuhteli kuumalla vedellä sekä korit että pullot – kotimatka saattoi alkaa.
Kaikista omppolaaduista voi hyvin tehdä tuoremehua. Sekaan voi panna lisäksi vaikka aroniaa, tosin en ole koskaan kokeillut muuta kuin vain omenaa. Valkea kuulas siltään on niin pehmeää, että se helpommin tukkii siiviläkankaat. Muutenkin eri laatuja kannattaa sekoittaa keskenään, maku on aina parempi. Kerran päätimme tehdä oikein erityisen hyvää mehua, ainoastaan kesäomenista. Aluksi se olikin hyvää, mutta säilytyksen aikana muuttui ihan pahvin makuiseksi. Eli pitäisi olla aina myös hapanta talvilaatua seassa! Maku tekeentyy kuukausien kuluessa, sillä pastöroitu mehu kyllä säilyy viileässä kevääseen asti. Pakasteessa sitä voi tietenkin myös säilyttää, mutta meille ei mahdu, sattuneesta marja-hamstraussyystä… Multialla pastöroidun mehun litrahinta oli 1,10 € ja pastöroimattoman 90 senttiä. Joku varmaan toteaa nyt, että kaupasta saa tölkin halvemmalla. Niin saa, mutta… No, tiedätte kyllä. Ja se maku, niitähän ei voi edes verrata!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kiitos! Nytpäs sitten tietää tuonkin homman! Täälläkin päin on olemassa mehustamo.
Ole hyvä, Metsätonttu! Ajattelinkin, että joku ehkä voisi saada vinkkiä, jos ei ole ennen käynyt mehustamassa.
Missä Multian mehustamo on ja onko yhteistietoja?
Tuo blogiteksti on aika venha, sillä Multian mehuasema on ollut poissa käytöstä jo useamman vuoden. Olemme nykyisin käyneet Ruovedellä, mutta tänä syksynä pitäisi Tarhapäälle avautua joku hirviseurueeseen liittyvä mehustamo.. Ainakin sitä rakennettiin, en tiedä saivatko valmiiksi!