Muutama viikko sitten katsoin kummissani aitan luona kasvavaa tammea: Siihen oli ilmestynyt huomaamatta valtavasti terhoja. Ei koskaan ennen näiden 20 vuoden aikana!
Keräsin muutaman talteen Mikaelin ihmeteltäväksi – Tikun ja Takun herkkuja, niitähän ne lapsen mielestä olivat.
Viime viikonloppuna esikoinen päätti lähteä hamstraamaan niitä myös, mielessä kai siinteli upea tammilehto 🙂 , mutta voi. Oravat olivat ehtineet ensin. Viimeisiä herkkuja kuljetettiin juuri talvivarastoihin puunrunkoa pitkin ja tammen alus oli täynnä kantoja, joista terhot oli irroitettu.
Kolme terhoa on enää jäljellä.
Se sitten siitä tammimetsästä!
Meidän tontilla kasvaa vanha ryhmyinen tammi, on varmasti peruja vaivaistalon ajalta 1800-luvun lopulta. Olemme asuneet talossamme 8 vuotta ja viime vuoden keväänä tammen alusta iti täyteen tammenalkuja. Niitä on varmasti tuhat, joten tervetuloa hakemaan tammentaimia. Tosin olen huomannut semmoisen asian, että taimien siirtäminen ei tahdo onnistua, ne näyttävät viihtyvän parhaiten emokasvin vieressä.
Teillä ei sitten taida olla oravia! Mutta tosiaan, vanha tammi on pihan kaunistus. Meillä se on liian lähellä aittaa – puhuttiinkin jo, että onko rakennusta siirrettävä…