Viime syksynä kirjoitin mustikkalikööristä ja prinsessojen keittokirjan mustaviinimarjalikööristä. Jälkimmäistä en ole aiemmin kokeillut, mutta nyt on valmistumassa pieni annos. (Resepti löytyy prinsessa-linkistä.) Prinsessojen ja muiden kuninkaallisten likööriä, ihan vaan menneiden aikojen kunniaksi.
Se, mitä useimmin olen tehnyt, on karviaislikööri. Karviaisesta kerrotaan Liköörikirjassa näin:
”Aikoja sitten karviaiset olivat jotain erikoista. Jokainen herraskartano näki vaivaa voidakseen tarjota niin hyviä ja komeita marjoja kuin mahdollista. Lajikkeet olivat nimeltään Cottage Girl, Smiling Beauty, Bloodhound… Jokainen ei tietenkään käyttänyt englantilaisia nimiä, vaan marjoja kutsuttiin rubiineiksi, melonimarjoiksi. Ne olivat hapanimeliä, ohutkuorisia ja niin kookkaita, että ne eivät olleet mahtua suuhun. Vuosisadan vaihteesta Amerikasta tuli karviaishome, jo torppien ja kartanoiden pensaat saivat tartunnan. Nykyisissä puutarhoissa on vain kestäviä lajikkeita, kuten Hinnonmäen keltainen ja Hinnonmäen punainen. Ne ovat paksukuorisen epäromanttisia ja voimme enää vain uneksia 1800-luvun herkuista. Kenties vanhoissa, hylätyissä puutarhoissa voi vielä olla jäljellä vanhoja lajikkeita. Ota verso, toivotaan, että karviaishome pysyy poissa! Pensaita on helppo lisätä: Paina oksa pitkin maata ja se alkaa juurtua.”
Ja sitten se karviaisliköörin ohje:
- 1 l kypsiä karviaisia
- n. 35 cl viinaa
- 3 dl vaaleaa siirappia
Perkaa karviaiset ja pane pulloon (tai purkkiin). Lisää alkoholi, katso, että se peittää marjat. Anna tekeytyä pimeässä 4-5 viikkoa, siivilöi. Lisää vaalea siirappi, se on parasta sokerilientä. (Sitä on kaupassa tavallisen siirapin vieressä, keltainen, samanlainen purkki.) Pane pullo syrjään muutamaksi kuukaudeksi. Likööristä tulee sakeaa ja kauniin väristä, teitpä sen punaisista tai vihreistä karviaisista. Todellinen kahvikutsulikööri!
Tässä kuvassa on molempia liköörejä tölkeissään juuri alulle pantuina. Nyt ne ovat pimeässä kaapissa. Keväällä vasta maistetaan, kuninkaallisissa tai kartanollisissa tunnelmissa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kuulostaa hyvältä. Pitaisiköhän kokeilla kun noita karviaisia on niin paljon.
Sellaista erikoisherkkua tämä on. Pikku tilkka kahvikutsuilla ja tuntuu, kuin olisit hypännyt sata vuotta taakse päin!
Oletko koskaan tavannut noita vanhoja karviaislajikkeita?
Tuo, mitä kerroit karviaisten historiasta, oli minulle aivan uutta. Voi vain kuvitella, miten upeita marjoja ne ovatkaan olleet.
Mitä kaikkea muuta teet/säilöt karviaisista?
Sirkku, meillä on yksi vanha, tosi piikkinen, pienimarjainen lajike, jota isä vaali. En tiedä sen härmänkestävyydestä, mutta marjat ovat aika makeita. On pärjännyt meillä ihan hyvin.
En oikein osaa hyödyntää tuota karviaista kunnolla, mutta mehuhan on hyvää ja jos tekee pakasteeseen raakasurvosta, siitä tulee hyvää kiisseliä. Muistatko tallimestarin kiisselin? Siinähän on karviaiskiisseli pohjana ja sitten hapanleipämurut. Vaikkapa tästä linkistä: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/43294/Tallimestarin%20kiisseli/
Oijoi, kun kuulostaa hyvältä! Minua opetti kerran eräs vanha viinintekijä, mutta se oli vähän monimutkaisempaa, kun piti apteekista kaikenlaista ostella. Liekö enää saakaan. Kun on niin helppoja nuo valmispakkaukset marketeissa. Aikoinaan käytin puoli litraa mesimarjoja siihen ja kyllä tuli hyvää.
Nyt en ole tehnyt moniin vuosiin. Nyt korjaan tilannetta, kun on paljon mustikoita. Pakastan ne kuitenkin ensin. Tässä iässä lasi joskus illalla tekee hyvää vain terveydelle!
Tuota karviaislikööriä kyllä voisi pikkuisen maistaa…
Mesimarjoja – aah. en muista, koska olisin niitä luonnossa nähnyt viimeksi! Lapsena varmaan, kytöpellon tien varrella. Kerran ostimme niitä hiukan eräältä kasvattajalta ja teimme silloin likööriä, hyvää oli sekin.
Olen tehnyt karviaislikööriä monena vuonna, yleensä keltaisista karviaisista mutta se puska piti poistaa homeen vuoksi, nyt on punaisista karviaisista tulossa, karvasia marjoja kitkerässä liemessä niin kun lapseni sanoi 😂
Ollaan jouluna maistettu mutta parasta se on pääsiäisen tienoilla, ihan älyttömän hyvää 😊
Niin se on, että kannattaa odottaa kevätpuolelle! Kiitos palautteesta!