Prinsessojen keittokirja

Yksi Taimi-anopin keittokirjoista on nimeltään ”Suuri keittokirja”, suluissa teksti ”Prinsessojen keittokirja”. Tekijä on Jenny Åkerström ja kirja on vuodelta 1939. Alkusanoissa kerrotaan, että kirjan reseptit ovat hänen ”perusteellisesti kokeilemiaan” Tukholman suosituimmassa talouskoulussa, jonka hän omisti ja jonka johtajana hän oli. Jenny oli ollut Ruotsin kuninkaallisen perheen tyttärien kotitalousopettajana. Resepteissä löytyykin hienoja ohjeita, esimerkiksi ”Prinsessa Margareetan kakku” ja ”Kruununprinsessa Märthan kakku”. Yksinkertaisiakin ruokia on runsaasti, maa-artisokasta mustajuureen. Ja ajatelkaapas, omenariisipuuro on jo silloin ollut listoilla! Ohjeessa on 1½ dl hyviä riisisuurimoita, 1 l vettä, 6 suurta omenaa ja 3-4 rkl sokeria. Keitellään, kunnes ”puuro on parahiksi sakeata”. ”Puuro nostetaan kulhoon ja pinta voidaan korstaa munanvalkuaiskuorrutuksella, joka tehdään kahdesta valkuaisesta ja 5 rkl sokeria. Kulho pidetään uunissa, kunnes marenki on vaaleankeltaista väriltään. Tarjotaan kylmän kermamaidon kanssa.”

Kirjassa on monia mielenkiintoisia ohjeita, joista ehkä joskus lisääkin, mutta loppuosan liköörireseptit saivat minut innostumaan. En tiedä, voisiko pakastemarjoista tehdä seuraavaa juomaa:”1 kg aivan kypsiä, mustia viinimarjoja ja 1 l tavallista, puhdasta viinaa tai rommia. Marjat riivitään ja puhdistetaan, vain suurimmat käytetään. Ne huuhdotaan, valutetaan ja pannaan pulloihin, jotka täytetään viinalla, korkataan ja säilytetään huoneenlämmössä, välillä ravistetaan. 3-4 viikon kuluttua sisällys kaadetaan siivilävaatteelle valumaan. Mehu mitataan ja litraa kohti otetaan 400-500 g sokeria. Aineet sekoitetaan ja seosta hämmennetään hitaasti suurella hopealusikalla, kunnes sokeri on sulanut, eli noin ½ tuntia. Likööri kaadetaan kuiviin pulloihin, jotka suljetaan korkilla ja parafinoidaan.” Näin lukee sanatarkasti kirjan ohjeessa. Vähänkö olisi fiilistelyä tehdä likööriä, jota prinsessatkin hovissa maistelivat! Taidanpa ensi syksynä kokeilla pientä erää, tuo litra tuntuu liian hurjalta meikäläiselle. No, sitä suurta hopealusikkaakaan ei meidän huushollista löydy, että ei se sitten ihan sama juttu ole 🙂

Ja ystävät, jos nykyaikainen mustikkalikörin valmistus kiinnostaa, niin lukekaapa huominenkin blogikirjoitus! Nyt kuitenkin lähden perkaamaan kahta suppilovahveroämpärillistä, tulivat ikään kuin vastaan metsässä kävellessä, joten pakkohan ne oli pois kerätä. Onneksi Taimi-anopin sisar vielä laittaa itse ruokansa ja pitää sienistä. Lupasi ottaa viitisen litraa, nyt syksyn kokonaissaalis on yhteensä jo 10 ämpärillistä…toistaiseksi…huh huh!

Advertisement