Lunta on vain vähän ja kauran sänki törröttää hauskasti pelloilla.
Aurinkokin on tullut meitä tervehtimään muutamana päivänä ja se on luonut heti valheellisen vaikutelman keväästä.
Eipä mennä kuitenkaan asioiden edelle, joulukuu on vasta alkamassa. Kynttilää on vielä paljon jäljellä!
Koska isäntä on ollut muutamana päivänä tuulen kaatamia puita korjaamassa naapurin isännän kanssa, niin olen tehnyt kaikenlaista jouluun liittyvää kotinurkilla. Jouluisia valoja,
jouluisia herkkuja. Tässä hunajaan upotettuja pähkinöitä. Yksinkertaista, hyvää! Rh0dokselle terveiset ja kiitos hunajasta!
Onneksi olen vuosia sitten jo kerännyt kansien väliin vakioreseptejä, sieltä ne on nyt helppo etsiä. Sacherkakku on valmiina pakkasessa, erilaiset joululaatikotkin ovat jo paistamista odottamassa. Tuota punakaaliherkkua ei voi kyllä vielä valmistaa!
Viikonloppuna juhlimme sekä esikoisen että pikkurengin syntymäpäivää, silloin on aina ennenkin ollut omia pipareita, Paraisten piparkakkuja. Niin nytkin,
ja leipomismusiikkina soivat tietenkin nämä vanhat joululaulut, niin kuin aina ennenkin. Enpä niitä sitten muulloin enää kuuntelekaan, niin vahvasti tämä CD piparkakkujen leipomiseen liittyy.
Ensimmäinen satsi saaristolaisleipää valmistui tänään,
uunin lämpö tekee hyvää sielulle ja ruumiille. Talviajan nautintoja sekin.
Elämä meillä kulkee jälleen niitä samoja, tuttuja latuja, joista kauan sitten runoilin eppuluokkalaisten joulujuhlaan näin:
Mikä on joulun tuntu?
Se on joulupiparin ruskea pinta, se on kanelintuoksuinen kynttiläilta.
Sen lahjaksi eilen pakettiin käärin kun illalla myöhään kotona häärin.
Se tupsuna heiluu tontun vyössä kun kulkusten kilinä kaikuu yössä,
se on hankien pakkashuntu. Sitä on joulun tuntu.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 