Aurinko!

Tänään on tosi kylmää. Hrrr… Kun kävin kaupassa, tuli mieleen päiväkotiajoilta lastenlaulu, jossa lauletaan: ”Nirskun narskun, nirskun narskun, kuuluu kengän alta.” Ja kenkien alta tosiaan kuului juuri noin. Nenänpää jäässä kiirehdin autoon ja kotiin, ihailemaan aurinkoa. Tuolta se kurkkii, pilvien lomasta. On vähän aikaa sitten noussut, melkein etelästä. Riitanpäivään – helmikuun ensimmäiseen – mennessä, nousukohta on paljon, paljon muuttunut. Siirtynyt salmen toiselle puolelle. Kevättä kohti keikutellen.

Jamppa-kissakin ihmettelee kylmyyttä. Se kulkee omia aikojaan kissanluukusta, mutta ei kuitenkaan, paksusta turkista huolimatta, uskalla kauaa nenäänsä pihalla pitää. Marisee tylsää päivää, kun ei tarkene hiirijahtiin. Tänään se kokeili raapia olohuoneen ovea terassin suuntaan: Fiksu kissa kai ajatteli, että sen oven takana voisi olla toisenlainen sää. Vaan ei ollut, äkkiä tuli katille täyskäännös. Ei sitä sitten huvittanutkaan mennä ulos, siitäkään ovesta. (Minua sitävastoin tilanne huvitti melkoisesti…)  Sen on kuitenkin mukavaa kuluttaa aikaa sisällä kissapöydällä  omassa, lämpimässä  korissaan maaten, kun ikkunan toisella puolella viuhuu parvittain tiaisia. Mau!

Nämä Lidlin yksinkertaiset syöttöautomaatit ovat rumasta ulkonäöstään huolimatta mielestäni  aika hyviä. Helppoja täyttää, eivätkä tukkeudu. Tintin varpaitakaan ei palele, kun reunus on muovia, eikä rautalankaa. Vähän kauempana ikkunoista on iso, punainen, puumökki, johon mahtuu ämpärillinen jyviä kerrallaan. Siellä on keltasirkkujen kaurabaari.

Kylmästä säästä on kuitenkin tulossa yksi loistava seuraamus. Isäntä lupasi jo syksyllä, että kun kelit huononevat tarpeeksi (ettei pysty muuta ulkotyö/hyötyliikuntaa harrastamaan), hänkin lähtee kaverikseni viikottain kuntosalille ja vesijumppaan. Mikähän se huonon kelin määritelmä mahtaakaan olla, mutta huomenna on nyt ilmeisesti sellainen sää! Maltankohan edes nukkua, niin innoissani olen… ettei vaan keli vaihdu yön aikana…