Kun esikoinen pääsi moottorisahan kanssa raivauksen alkuun, hän päätti siistiä lisää kotipihaa. Hieno juttu! Nimittäin koko kevään oli työlistalla pyörinyt äitini talon ja meidän pihamme välimaastossa sijaitseva villiintynyt ja pusikoitunut korkea tuomipihlajapöheikkö. Se oli kahdenkymmenen vuoden aikana salaa ja kavalasti levinnyt ja levinnyt… No, olihan se keväisin kaunis kukkiessaan eikä syysvärissäkään ollut moittimista. Alueen keskellä on pari kiveä, jotka olivat kokonaan kadonneet, suorastaan unohtuneet. Olisipa mukavaa, jos ne saataisiin esiin ja Mikaelille leikkikäyttöön!
Tästä se alkoi…
…ja eteni…
…ja tuli melkein valmiiksi.
Jäljelle jääneissä puissa oli runsaasti valon puutteeseen kuivuneita oksia, esikoinen karsi ne kaikki pois pitkällä oksasahalla. Nyt pusikko näyttää ihan muulta kuin pusikolta, kunhan vielä saamme loput ympäristöstä kuntoon. Pitää nimittäin kaivaa erinäisiä juurakoita pois, ennen kuin voimme jatkossa pitää ruohonleikkurilla vesakoitumisen paremmin kurissa!
Opetus: Isotuomipihlaja on kaunis ja siro ja linnut viihtyvät sen suojassa. Mieti kuitenkin tarkkaan, mihin istutat sen. Se leviää tyviversojen ( ja siemenienkin) kautta uskomattoman nopeasti ja laajalle!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Teil onkin ollu ryskettä ja moottorisahan mourua pihassanne. Kyl puita pitää ajoittain kaataa, ei auta sääliä. Meillä siementää vaahterat aivan järjettömästi. Niitä taimia saa kiskoa hapaat irvessä kukkapenkeistä ja kivien rakosista.
Blogini on muutanut:
http://nettimartan-pihapiiri.blogspot.fi/