Olen juuri toipumassa rankasta vatsataudista, joka parhaillaan riehuu Keurusseudulla. Luulin olevani sellaiselle immuuni, mutta niin vain onnistuin saamaan tämän pöpön. Huh huh… Mutta ihmekös tuo, sillä peilillekin kävi näin. Onnettomuuksia taitaa olla luvassa… Näistä kuvista on vierähtänyt jo muutama viikko aikaa, laitanpa silti sukulaisten iloksi tänne ”Mussukka”-osioon.
Poika innostui Nuuska-Muikkusen huuliharpusta ja luritteli mennen tullen huristellessaan keittiöstä olohuoneeseen.
Mökillä rantavesi tuntui aluksi viileältä…
…mutta sitten siinä jo uskalsi kahlata. Varsinkin, kun saappaat vuotivat ja housutkin jo kastuivat!
Laiturilla istuttiin papan kanssa…
…ja kurkittiin kaloja kaiteen yli.
Käytiin myös katsomassa naapurin uutta, suloista Gorgi-pentua, vuh vuh!
Jännittävintä kuitenkin on syöttää naapurin lampaille leipää. Ne tulevat aina melkein läpi aidastaan, mää, mää…
Mutta arvatkaapas mitä kana on Mikaelin kielellä? Se on ”kot-koijaa”. Ihana sana. Kukaan muu, kuin tuollainen suloinen pikkumies, ei voisi keksiä kanalle niin suloista nimeä! Kot-koijasta puhutaankin joka kerta puhelimessa mummun kanssa. On se vaan niin tärkeä asia Mikaelille! Alakuvassa kaikki kolme kot-koijaa ovat pikkuhiljaa asettumassa yöpuulleen eli makoilemaan ritirinnan pehmustettuun puulaatikkoonsa. Melkoisesti ovat pulskistuneet ja komistuneet viimeaikoina ja elon tasaannuttua muniakin on alkanut jälleen ilmestyä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 