Siilikuusi

Syntymäpäivälahjaa istutetaan - tässä vaiheessa kaikki on vielä hyvin.

Kun isäntä täytti 60, hän sai ystäviltä lahjaksi upean kartiovalkokuusen. Pelkäsin heti sen talvehtimista, sillä meillä on aukea, tuulinen piha ja tietojeni mukaan tuo kasvi voi hyvin korkeintaan III-vyöhykkeellä. Kaunis se oli ja siitä olisi voinut kasvaa ihana havupuu, mutta kevätsuojauksesta huolimatta se oli sitten kuitenkin kuivunut. Ihan kauttaaltaan ruskea, ylhäältä alas ja sisuksiin asti. Kyllä harmitti! Sinä talvena oli pahimmillaan 35 astetta pakkasta – kaipa siinä syy. Kuulin tuttavalta, että hänellä oli samana vuonna paleltunut kolmen kartiovalkokuusen ryhmä. Auringon kevätkuivatuksesta ei ollut kysymys, sillä ne kuulemma kasvoivat peitettyinä talon varjoisalla seinustalla.

Luonnonkataja "Otso"

Seuraavana keväänä mietin, mitä ihmettä voisin hankkia tilalle, sillä kyllähän minun jotenkin piti korvata tuon muiston menetys. Oli muutenkin niin syyllinen olo…vaikka enhän minä asialle mitään voinut ja parhaani olin yrittänyt. Oma syntymäpäiväpuuni samana vuonna oli (kuva yllä) suomalainen luonnon pylväskataja ”Otso”, jonka alkukanta on löytynyt metsästä Salosta. Päädyimme isännän kanssa monen tutkiskelun jälkeen siilikuuseen. Alakuvassa se näkyy kevätvihreänä kivien vasemmalla puolella.

Siilikuusi on luonnonvaraisen metsäkuusemme pallomainen, erittäin hidaskasvuinen kääpiömuoto. Se kasvaa korkeudeltaan puolimetriseksi, vajaan metrin levyiseksi havupalloksi. Neulaset ovat sinertävät ja tavallista lyhyemmät. Se on kestävä IV-vyöhykkeelle asti, sietää varjoa ja viihtyy hikevässä, joko happamassa tai kalkitussa maassa. Kevätaurinkoakaan ei tietojeni mukaan tarvitse niin kovin pelätä, olen kuitenkin varmuuden vuoksi suojannut sen varjostusverkoilla – kuten aina kaikki muutkin havut. Kasvutapa muistuttaa kerälle vetäytynyttä siiliä, siitä hauska nimi! Istutimme sen alapihan kukkapenkkiin kartiovalkokuusen tilalle, kahden pylväskatajan seuraksi. Ainakin toistaiseksi siilimme on menestynyt hyvin. Isännälle onnea tuottamaan!

Mainokset
Kategoria(t): Piha ja puutarha Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Siilikuusi

  1. Konnadonna sanoo:

    Kartiovalkokuusi on hiukan ongelmallinen näillä leveysasteilla. Mulla on monta vuotta vanha yksilö. On muuuten ainoa kasvi, jonka otin mukaani rivitalopihasta. Sain sen hyvin pienenä ja kituiliaasti se on kasvanut, ei ole vieläköön kovin iso. Lähes joka kevät ruskistaa osan neulasistaan suojauksesta huolimatta. Tuijia olen istuttanut enemmänkin, ne näyttävät pärjäävän paremmin. Siilikuusi taisi mennä hankintalistalle:)

    • Konnadonna, tuollaisia kokemuksia taitaa tosiaan muillakin olla kartiovalkokuusesta. Jos vain oksien kärjet ruskettuvat, niin ne voi leikata pois ja uusi kasvu pyöristyy aukkoa peittämään sitten myöhemmin, mutta kun se paleltuu ihan totaalisesti, ei kyllä mitkään keinot auta. Ihanan näköinen havu se muuten olisi!

  2. sylvi ja Sulo sanoo:

    Meillä nuo sokeritoppakuuset niinkuin me niitä kutsutaan , ovat hyvin menestyneet. Olen ommellut lakanasta niille pussin jonka vedän keväällä niiden päälle. Hyvin on suojannut.
    Kiva kun kävit blogissani ja kommentoit niin minäkin löysin tänne mielenkiintoiseen blogiisi.

    Mukavaa viikonloppua sinne teille!

    • Sylvi, kiitos kommentista! Mukavaa, että teillä ovat ”sokeritopat” menestyneet! Taidatte asua lämpimämmällä alueella lumikuvista päätellen. Ruotsissa? Minun kokeiluni saavat jäädä tähän, taimet ovat sen verran kalliita!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s