Äitienpäivänä

Kaunis äitienpäiväaamu nosti mieleen ajatuksia ystävyydestä ja rakkaudesta. Miten monimutkaisia, tai toisaalta yksinkertaisia, saattavat olla ne kiemurat, joilla löydämme uuden ystävän. On lapsuusystäviä, kouluajan ystäviä, opiskelun ja työpaikan kautta saatuja ystäviä. Naapurista löytyviä ystäviä.  Toisinaan yhteydenpito katkeaa vuosiksi, kunnes taas joku elämänvaihe tai jopa tienviitta muistuttaa, että olisi aika ottaa jälleen puhelin käteen. Palattuamme takaisin synnyinkaupunkiini löysin täältä enää vain yhden kouluajan ystävän, mutta hyvä niinkin! Talouskoulusta jäi kaksi tosi ystävää: toinen oli työparini aakkosjärjestyksessä, toisen kanssa asuimme yhteisessä vuokrahuoneessa. Sattuma ohjaa elämänvaiheita!

Yli kymmenen vuotta sitten istutumme pihaan visakoivun. Tainta valitessamme yritimme löytää oikein kiemuraisen ja ”ruman” yksilön. Alussa se näyttikin ihan maahan tökätyltä luudalta, mutta vuosien aikana puu on kasvanut upeaksi, lähinnä vaivaiskoivua muistuttavaksi puuksi. Tosiasiassa siinä on kaksi puuta. Ne ovat tiukasti toisiinsa kietoutuneet ja olenkin sanonut nuorisolle, että siinä olemme me kaksi vanhaa, mummu ja pappa. Toinen toistamme tukien olemme selvittäneet elämän tähänastiset myrskyt ja mainingit. Rakkaus on kestänyt, rungot ovat vain vahvistuneet. Ensi kesänä suvihäistä on jo neljäkymmentä vuotta. Näissä ajatuksissa: Hyvää Äitienpäivää meille kaikille!

Kategoria(t): Maisema Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s