Juhannusaatto

Hyvää Juhannusta teille kaikille Riitan puutarhasta!

Mainokset
Kategoria(t): Sekalaista | 3 kommenttia

Tallikin on siivottu!

En ikinä olisi voinut uskoa, miten rivakasti saimme isännän kanssa eilen tallin kuntoon! Välillä veimme lastin jäteasemalle ja peräkärry on täynnä poltettavaksi tarkoitettuja laudanpaloja, mutta muuten talli näyttää nyt ihan erilaiselta kuin ennen. Vielä eilen aamulla näin:

ja seitsemältä illalla näin:

Lattialla on edelleen betonissa leveät ojat, joita myöten eläinten jätökset valuivat ennen lantalaan. Ne ovat aika hankalia, pitäisi tietenkin joskus täyttää sementillä. Hätäavuksi, selän nitkauttamisen estämiseksi, laitoimme  alle lautoja ja päälle varastoon jätettyjä komeroiden lastulevyseiniä ja ovia. Nyt on tasaista!

Perällä on betoninen syöttökaukalo, jonka saimme hyötykäyttöön panemalla sen päälle vanhan laverivuoteen. Alle jäi tila pitkälle peltitavaralle ja päälle oli kätevää nostaa suksiboksi. Katosta roikkuu lehmän potkuraudassa ja köydessä avoimen puutarhapäivän opaste, joka sekin saa vielä olla uusiokäyttöään odottamassa samoin kuin parkkipaikkamerkit. Jälkimmäisiä on kyllä tarvittu muulloinkin, kun on ollut toukosiunaus tai museoon on tullut suurempi joukko tutustumaan.

Isäntä osti koulun huutokaupasta kolmellakympillä höyläpenkin, joka nyt on siististi omalla paikallaan. Kuvittelen, että tässä huoneessa voisi joskus nikkaroida ihan kuin oikeassa verstaassa. Sementtitiiliseinät kannattaisi kalkita valon lisäämiseksi, mutta nyt oli siivous se tärkein pointti. Kirpparisaappaita on siksi, että pikkuväki ottaa kukin sopivimmat mennessään kanatarhaan. Kanasaappaat siis!

Niin ahkerasti teimme hommia alkuviikosta, että kumpikin unohti tärkeän päivän: Hääpäivän! 46 vuotta on kulunut kesäisestä hääillasta, eikä se koskaan ole aiemmin unohtunut. Mutta täytyy juhlia jälkikäteen, joskus, jos ehditään… Nyt kuitenkin aletaan iloisella mielellä odottaa juhannusta ja sen toivottuja vieraita. Tämän kuvan otin illalla puoli yhdentoista aikaan: Saunan lempeä lämpö ja uinnin viileys iholla, auringon viimeiset säteet järven takana. Suomen suven kauneinta aikaa.

Hyvää juhannusaikaa teillekin!

Kategoria(t): Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Navetan kunnostus jatkuu

Vanha, 1930-luvulla  rakennettu navetta on aika huonossa kunnossa. Jo keväällä uusimme ikkunoita ja kunnostimme ovia, nyt oli aika alkaa siivoilla sisätiloja. Suuri remontti olisi ulkokatto ja vintin lattia, mutta ne saavat jäädä ties mihin vuoteen. Pääasia, että katto nyt pitää ja saisimme sisätilat sellaisiksi, että siellä olisi vain tarpeellista tavaraa. Sillä varastona sitä joka tapauksessa tullaan pitämään ja tietenkin kanoilla on oma osastonsa. Mutta kun sinne vuosikymmenien ajan on kuskattu yhtä sun toista, muka hyödyllistä tavaraa, kaikkialla oli liian täyttä:

Aloitimme tiistaiaamuna siitä, että pesin ikkunat ja isäntä laittoi

entiset, lahot ulkolasit sisäpuolelle lisälämmöksi.

Hurjalta ne näyttävät, mutta jospa lämpötila pakkasaikaan olisi  muutaman asteen korkeampi, onhan ikkunoissa nyt kuitenkin tuplat!

Sitten, kun tuo nurkka oli ensin saatu tyhjennettyä tavaroista, isäntä ruuvasi kattoon koukut pyörille. Nekin veivät ennen hurjasti tilaa lattialla ollessaan.

Etualalla oleva verkkohäkki odottelee iloista yllätystä, joka toivon mukaan saadaan ensi viikolla!

Peräseinälle oli jo vuosia sitten propattu pystylankkuja ja nyt niihin vihdoin ruuvattiin suunnitellut vaakalaudat, joiden nauloihin voi ripustaa vaikka lumilapioita tai muita talvitarvikkeita.

Tässä lehmien syöttöpöytä nyt miltei tyhjänä, ennen tuossa ei päässyt liikkumaan.

Hyötykäyttöön pääsivät myös ikivanhat, alun perin sipuleiden kuivatukseen naulatut ja varastossa lojuneet tuet. Nyt niiden päälle kiinnitettiin niin ikään varastoon jätetty suuri, käytöstä poistettu hyllytaso ja viereen vielä toinen. Saatiin turha roina hienoon uusiokäyttöön!  Nyt kanojen tarvikkeet löytyvät kaikki helposti oikealta paikaltaan. Kun ostamme kauroja, ne tuodaan isoissa saaveissa, joten niitäkin on oltava varastossa.

Myös talven hiekoitusmursketta säilytetään navetassa.

Kaksi peräkärrylastia lähti jälleen Lassila&Tikanojalle. Kyllä nyt on iloinen mieli, iso ja pölyinen homma on tehty! Vielä on jäljellä hurjassa sotkussa oleva entinen talli,

joka onkin seuraavan urakan kohde. Jos ehdittäisiin vielä ennen juhannusta sitäkin aloitella!

Kategoria(t): Vanhan talon kunnostus | Avainsanat: , | Kommentoi

Kuivaa, kuivaa…

Tämä kevät on ollut huippukuiva. Radiossa sanottiin, että kuivinta on ollut Keuruulla, toukokuun alun jälkeen on satanut vain hiukan yli millin. Se näkyy ruskeaksi palaneissa nurmikoissa, mutta myös moni pensas ja hedelmäpuu on janoa kärsimässä. Kaiken kasteluun ei aika riitä.

Konnantatar ei jaksa kukkia ja lehdet ovat jo kuolemassa

saniainenkin tuossa rinteessä on keväällä ollut. Nyt vain ruskeaa.

Peruna on maassa, mutta sadetta sinnekin tarvittaisiin. Letkut eivät tuonne asti riitä ja multapenkit, 9 kappaletta,  ovat yli 40 metriä pitkät. Kun harasimme isännän kanssa varhaisperunaa (siihenkin otti halla), niin voi mikä pölläkkä kuivasta mullasta tuli.

Kasvimaa on kyllä saanut kasteluvedestä osansa useamman kerran.

Se näyttikin kovin rehevältä,

mutta suurin viherrys taisi tulla rikkaruohoista. Kesärenki alkoi viime lauantaina äidin kanssa perkausta

ja mummo jatkoi homman loppuun sunnuntain hellesäässä. Eipä enää viherrä…

Kovin laikukkaasti olivat porkkanatkin itäneet ja lanttu oli miltei kokonaan kadonnut kirppojen suihin. Ei siinä auttanut muu kuin harata huonot alat sileäksi ja tehdä uusintakylvöjä niillä siemenillä, jotka vielä ehtisivät. Yksi sellainen on tillin lisäksi kesäharso, jota onkin mukava olla kasvussa eri aikoihin, syyspuolen kukkakimppujen koristeeksi. Toukokuussa kylvetty kun alkaa pian jo kukkia!

Kun sain harvennettua porkkanat sekä punajuuret  ja  vielä illan suussa laitoin kastelut käyntiin ja aamulla niitä jatkoin,

oli aika lepuuttaa kipeää selkää ja huokaista: Kasvimaan suurin kesätyö on tehty.

 

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | Kommentoi

Renkipojan kesätyöviikko

Kesärengillä oli kova vauthi päällä, sillä hän halusi hankkia hieman taskurahaa lomamatkalleen.

Ensin vietiin navetasta siivottua tavaraa Lassila&Tikanojan pisteeseen. Renkipoikaakin harmitti iso tuoli, joka oli jätetty nököttämään läheisen metsätien varteen.

Miksi ihmiset haluavat roskata?

Puuhaa oli myös daaliapenkin uusimisessa. Vanhoja purkutiiliä koputeltiin puhtaammiksi

ja aseteltiin paikoilleen.

Nyt ei multa pääse valumaan!

Katti-Ronttikin tuli ihastelemaan valmista työtä.

Käpyjen haravointia ja

saunapuiden kuskaamista.

Hieno pino!

Viikonloppuna äiti ja siskot tulivat hakemaan  reipasta renkipoikaa,

joka oli ehtinyt urakoida monena päivänä. Mummi ja pappa olivat niin iloisia, kun saivat ahkeran kesärengin auttamaan!

 

 

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa | Avainsanat: | Kommentoi

Hallan vierailu

Kun lähdimme viikko sitten Viipuriin kahdelta yöllä, auton tuulilasi piti raaputtaa puhtaaksi. Ja sehän siitä tietenkin seurasi, että kasvimaalla, kahden harsokerroksen alla, paleltuivat kesäkurpitsat

ja daalioiden lehdetkin vikaantuivat.

Alapihan ihanat, vaaleanpunaiset angervot etualalla paleltuivat kokonaan,

mutta yläpihalla ne säästyivät. Niin pienestä on rinteessä kiinni kylmän raja.

Se on kyllä helpotus, että nurmikkoa ei tarvitse leikata: Kaikkialla on aikamoisen ruskeaa. Kesärenki huristeli poikki vain törröttävät voikukkien hiipit. Että äärirajoilla mennään: Liian kylmää ja liian kuivaa.

Kasvihuoneessa on pitänyt muutaman yönä taas lämmittää, sillä näitä herkkuja on kyllä suojeltava. Monta kurkkua on jo syötykin!

Tomaatit voivat hienosti, leikkasin jo alimpia lehtiä pois kypsymisen edistämiseksi. Ja tiesithän, että niitä irtolehtiä ei tarvitse heittää kompostiin, sillä tomaatti viihtyy lehtiensä kanssa. Että älä ihmettele, jos kuvassa ruohokatteen päällä näyttää sotkuiselta! Lannoitteeksi ne siihen juurelle maatuvat, vaikka eivät kaunistuksia olekaan.

Uskalsin vihdoin laittaa ”kurkkurekeen” avomaankurkun taimet. Neljä kumpaankin vanhaan perunalaatikkoon. Toivotaan, että hallan vierailut ovat jo ohi tältä alkukesältä.

Kategoria(t): Kasvihuoneessa, Piha ja puutarha | Avainsanat: , , , , | 2 kommenttia

Kissanluukku

Meillä on koko ajan Keuruulla asuessamme ollut kissa ja sillä luukku apukeittiön pienessä ikkunassa. Välillä on uusittu jopa ikkunat mutta luukku on aina rakennettu paikoilleen. Nyt sen kankainen heiluriovi oli kulunut niin riekaleiseksi, että piti keksiä jotain muuta. Silloin tuli mieleeni, että onkohan luukkuja valmiina myytävänä? No, olihan niitä, minä tilasin tällaisen, klik.

Sitten seurasi kaikenmoista nikkarointia ja asettelua paksuun, siniseen eristelevyyn,

ja loppujen lopuksi uusi ovi oli siististi paikoillaan

ja sisäpuolella oli entisen mallinen, painolla varustettu heiluri-tikkikangas. Luukun mukana tuli kehykset, joten hyvin onnistui tämäkin puoli.

Oli siinä Katti-Rontilla  opettelua, kun piti kuonolla työntää vähän napakammin, jotta magneettiovi avautuisi. Monet kerrat se raapi ulkopuolella ponnekkaasti, kunnes luukku vahingossa heilahti ja se pääsi luikahtamaan sisään. Mutta vanha kissa oppi kuitenkin uuden tempun ja nyt se käyttää ovea ihan mainiosti!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Uimapolku

Kun saunasta pulahtaa järveen, olisi mukava kulkea jalkoja hiekkaamatta. Nyt meillä on vihdoin toteutunut se toive. Varastoon oli jäänyt vanhoja kestopuuritilöitä, jotka kukin oli koottu kahdestatoista laudasta. Jos keskeltä katkaisee kolme rimaa, saa jokaisesta laatasta kaksi kuuden laudan laattaa. Kätevää ja helppoa!

Niin luulimme, mutta kuinka ollakaan, kaikki naulat oli paukuteltu vinoon. Varmaan ihan tarkoituksella, että ne pitävät paremmin. Mutta nyt ne kukin kääntyivät piilossa viereiseen lautaan!

Heti siinä isännän saha osui rautaan, grrr… ja jatkoa riitti. Lopulta otimme suurella vaivalla lautoja irti ja vihdoin, kolmen tunnin urakoinnin jälkeen, kaikki laatat oli saatu kahteen osaan. Luulimme tosiaan selviävämme kymmenellä minuutilla… No, näin voi käydä.

Lopuksi levitimme kaksinkertaisen mansikkakankaan laattojen alle varmistaaksemme, että raoista ei jatkossa kasva heinää. Aivan rantaan ei puulaattoja voi panna, sillä veden vaihtelu on toista metriä ja ne lähtisivät kevätkorkeuksissa seilaamaan. Siksi polkua jatkettiin siellä päässä entisillä betonilaatoilla,

mansikkakangas niidenkin alla.

 

Kun nyt katselen uimapolkua, en voi muuta kuin huokaista onnellisena. Ihana! Ja taas tuli uusiokäytettyä vanhaa!

Mutta laituri olisi vielä uusimista vailla. Se on ainakin kolmekymmentä vuotta vanha ja tikkuinen ja sammaleinen.

Nyt siihen ruuvattiin hätäavuksi vanha muoviritilä, ettei reunalla istuville tulisi tikkuja peppuun. Jospa joskus tämä viimeinenkin puute saadaan korjattua. Ehkä ensi kesänä!

 

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

”Saimaa on illalla kauneimmillaan…”

Keuruulainen Matka-Mäkelä on ollut monen matkamme luotettavana järjestäjänä. Kivoja reissuja on tehty, usein olemme suunnanneet Viroon. Nyt matkanpää oli ensimmäisen kerran Viipuri: Viisumivapaa risteily, jolla sai kokea palan Karjalaa.

Kello herätti yhdeltä yöllä, sillä M/S Carelia lähti Lappeenrannasta jo aamusta. Matka kesti suuntaansa yli viisi tuntia, sillä vaikka kilometrejä oli vain 43, kaikki kahdeksan sulkua veivät pysähdyksineen paljon aikaa.

Ensimmäinen ja korkein pudotus, 12 metriä, oli Mälkiän sululla.

Saimaan ja meren välinen veden korkeusero on noin 76 m, eli sen verran laskeuduimme ”vesiportaita” alas päin.  Kanava on alun perin rakennettu 1800-luvun alkupuolella ja vanhaa osaa näkyikin paikka paikoin. 1920-luvulla uomaa laajennettiin ja vuonna 1963  solmittiin 50 vuoden vuokrasopimus Neuvostoliiton kanssa kanava-alueen loppuosan vuokraamisesta. Silloin se laajennettiin tämän hetkiseen tilaansa. Sopimusta on nyt jatkettu.

Laivalla oli ajan kuluksi monenlaista ohjelmaa ja ruokailun tai kahvittelun lomassa oli mukava seurata maisemia.

Viipurissa ehdimme olla tasan vuorokauden, iltapäivästä iltapäivään. Yö vietettiin hotellissa, meillä oli siisti ja rauhaallinen Victoria.

Illan bussikierroksella kuulimme kattavasti kaupungin nähtävyyksistä ja toisena päivänä oli aikaa kierrellä puistoissa ja museoissa tai missä itse kukin viihtyi. Sääkin lämpeni ja oli mukava istuskella penkillä elämän menoa seuraamassa.

Torkkelin puistossa,

Terijoen salavan,

vai lehmuksenko alla, oli isäkin kuvattu nuorena sotilaana 1940-luvulla.

Nyt katselimme samoilla paikoilla

meren lahtea ja pulujen kujerrusta.

”Pyöreen tornin…

…hämärässä, pöydässä niin hilpeässä…

…ilo oli irrallaan…” lauletaan Juha Watt Vainion laulussa

ja mekin kävimme tuossa muistoja täynnä olevassa paikassa kahvittelemassa.

”Sellanen ol´ Viipuri, karjalaisten kaupunki!”

 

Lauantai näytti olevan työpäivä, sillä kaikkialla oli remonttia ja korjausta meneillään. Vanhoja rakennuksia on entisöity kiitettävän paljon. Opiskelijat olivat siivoamassa toria ja sen kukka-istutuksia kesäkuntoon.

Ja vaikka olimme päättäneet, että tämä ei ole ostosreissu, niin kyllähän Viipurista piti Viipurin rinkeli ostaa,

ja koottavat maatuskat pikkuväelle. Nyt ei tule nahinoita, kun jokaiselle on oma!

Lukuun ottamatta sitä, että Keuruulta matkalle lähdettiin yöllä kahdelta ja palattiin kahden vuorokauden kuluttua neljältä aamulla, (krooh…)  ja sitä, että Eu-rajatarkastuksiin tottuneina tulleissa jonotettiin ja jonotettiin ja vieläkin jonotettiin, matka oli kaikin puolin mukava ja viihtyisä. Kun tulomatkalla lauloimme laivalla kansainvälisellä porukalla yhteislauluja suomeksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi, (Juha Watt Vainion Viipuri-laulussa: ”Kieli vieras taikka tuttu, laulu oli helppo juttu!”), tunnelma oli oikein lämmin ja välitön.  Lappeenrannassa illan kruunasi kaunis auringonlasku

ja kun laivalta lähtiessä viimeisenä lauluna oli laulettu ihana valssi ”Ilta Saimaalla”, se soi vielä seuraavanakin aamuna mielessä haikean sävyn saaneena. Mietin mennyttä aikaa rajan takana: Menetetty kaunis kotiseutu, evakot ja heidän loputon ikävänsä takaisin Karjalaan.

Kotona keskeisessä Suomessa odottivat aamuvarhaisella usvainen kotilahti ja ruisrääkän huutelu heinäpellolta. Rakas maisema – kuinka vaikeaa täältä olisikaan lähteä?

Saattaa olla, että jatkossa risteilyt kestävät vuorokauden pidempään, silloin ehtisi paremmin tutustua kaupungin nähtävyyksiinkin. Mutta ensikertalaisena voin sanoa, että Karjala on kyllä laulujensa veroinen kauneudessaan.

 

 

 

 

Kategoria(t): Matkat | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Ihana illakko!

Äitini kertoi ennen, kuinka hän oli nuorena miniänä 1950-luvulla ostanut Illakon siemeniä ja kylvänyt niinä pihaan. Hän oli pettynyt, kun kasvusto ei kukkinutkaan, sillä ei ymmärtänyt silloin kasvin olevan kaksivuotinen. Seuraavana vuonna he sitten yllätykseksi saivat ihastella iki-ihanaa kukkamaata ja siitä lähtien meillä on jossain päin ilmestynyt Illakon kukkia vuosittain. Nurmikon leikkaus estää leviämistä, mutta reuna-alueilla ja pensaiden alla on rauhallisempaa. Tässä se on levinnyt vanhan talon seinustalle Koiranputkien joukkoon.

Itse olen toisinaan ostanut ja kylvänyt siemeniä niin, että kasvimaan reunassa on saattanut kukkia pitkä rivistö. Ihanasti illalla tuoksvat kukat voivat olla väriltään myös valkoisia.


Tänä vuonna Illakkoa ei meidän pihassamme näy, mutta lapsuuskodin pihapiirin syreeniaidanteessa loistaa upea pensas. Mistä se sinne levisi, on ihan täysi kysymysmerkki. Siellä on tilaa jatkossakin, toivottavasti se leviää laajemminkin.

Täytyy autella heittelemällä myöhemmin siemenvarsia pensaiden keskelle.

 

Äiti sitä nyt varmaan pilven reunalta ihastelee!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Kirje kanalan väelle

Olen päästänyt kanatuiset ja Kallen iltasella pihalle ruohoa ja matoja etsimään. Vaeltelupaikkoja riittää, mutta miksi ihmeessä pitää aina mennä kukkapenkkiin ruopimaan?

Nyt julkaisen avoimen kirjeen, ellei peräti nootin, niille:

” Rakas kanalan väki! Juu juu, tiedänhän minä, että kun perennat on vasta viime syksynä istutettu, niiden väleissä on pehmeää multaa. Mutta se on siksi, että kasvit pääsisivät puuhistumaan, eivätkä edes kuunliljat halua kasvaa juuret paljaina!  Helmililjojen sipulit te kaivoitte hetimiten pois, samaa tietä lähtivät esikot. Helle sotki loputkin yritykseni kasvien pelastamiseksi.

Kun vanhan tiiliseinän purkamisesta kerättiin syksyllä ehjiä osia talteen, mietin, että auttaisiko valkoinen reunus. Tuo vasemmalla kasvava piilipuun taimi kun on minulle erityisen kallisarvoinen muistoineen.

Sinäkin, Kalle, kävit heti tutkimassa aitani,

mutta totesit,

että ei siitä esteteeksi ole. Vähän vain hidasteeksi. Ja sitten kipitit kantelemaan rouville.

Mitäs nyt sanotte, kun laitoin lisäksi avoimiin paikkoihin laattoja? Vieläkö tekee mieli kylpeä tai kuopia? Onko vähän kova alusta?

Uskokaa nyt, että kaikkialla muualla saatte touhottaa vapaasti, mutta EI kukkapenkeissä, eikä kasvimaalla!

Ensimmäiset uudet munatkin – kiitos niistä – ovat jo ilmestyneet, tosin vähän sinne sun tänne. Senkin voisitte kyllä keksiä, että vapaana on kolme pesää, joissa on jo tekomunatkin valmiina merkiksi. Eihän se haittaa, että Karoliina istuu neljännessä pesässä hautomassa, vai jännittääkö teitä tulla lähistölle, kun Wanha Rouwa on nokkimisjärjestyksen kuningatar? Kallekin

voisi teitä vähän neuvoa, mutta kuten huomaatte, se käyttää kaiken aikansa teidän – uusien rouvien –  liehittelyyn nyt, kun Wanha on poissa näkyvistä. Saapa nähdä, miten käy, kun Karoliina on hommansa hoitanut. Kuka pääsee Kallen viereen orrelle jatkossa? Muistakaa, että tämä on ehkä vain väliaikaista…

No, enhän minä ihan oikeasti moiti teitä, kun olette joka tapauksessa NIIN ihania. Seuraatte minuakin vapaana kuin hai laivaa vai miten se oli. Mutta ne kukkapenkit kuitenkin, niin, voitaisiinko sopia jotain?

Rakkain terveisin emäntänne Riitta”

 

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | Kommentoi

Tyrni-tytön jano

Syksyllä hankin uuden, napakan tyrnin taimen entisten viereen. Laji oli vähäpiikkinen, suurimarjainen ”Pertsik” ja siksi halusin sitä kokeilla.

 

Keväällä ihmettelin, kun oksisto pysyi ruskeana ja aloin jo epäillä, että myyrät ovat napsineet juuret poikki. Siksi nostin tainta mullasta todetakseni, että huh huh, miten kuivaa! Katti-Rontti on kyllä hoitanut hommansa eikä myyrätuhoja ollut, mutta olin laittanut kasvukuoppaan tarjolla ollutta kasvihuoneturvetta, joka nyt hellesäässä oli rutikuivaa. Olisi tietenkin pitänyt olla kunnon puutarhamultaa… voi voi.

 

Siinä päivitellessäni huomasin läheltä juurakkoa pikkiriikkisen, pari milliä pitkän vihreän alun.

Mitäs jos sittenkin… Ja katsokaapas nyt kome viikkoa myöhemmin otettua kuvaa:

Sieltä tullaan! Maasta tosiaankin se pienikin ponnistaa. Ja nyt on muistettava kastelu, kunnes juuret pääsevät tunkeutumaan kunnon maahan.

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , | Kommentoi

Hallan vaara ja kuivuuden kurimus

Senhän toki arvasikin, että ei tämä kevät näin helposti kesään käänny: Edessä on muutama kylmä yö. Kasvustot ovat jo pitkällä, joten on aika vaikeaakin suojata niitä hallalta. Daaliat ovat suojauksessa erityisen hankalia, sillä harso ei saa edes koskettaa lehtiä, muuten ne kärsivät. Meillä laitettiin metallikaaria alle tueksi ja sitten vasta harso.

Mutta ei voi kaikkea suojata! Ja tuo tuulikin riepottelee ihan turhan voimakkaasti suojapeitteitä. Meillä keskityttiin vain daalioihin ja kasvimaahan, muualle ei levitelty harsoja. Hyötymaalla on parissa rivissä Jussi-perunaa ja se on jo aika rehevää, sen suojasimme sekä tietenkin kesäkurpitsat, maissit ja muutamat muut aremmat kasvit.

Sama juttu on kastelussa: Kaikkeen ei aika riitä, on tehtävä valintoja. Ankara kuivuus on polttanut nurmikon oikeastaan kaikkialta. Ei haittaa, eipä tarvitse sitä leikata pitkään aikaan! Mutta kun puutarhassa on kasvimaan lisäksi yli 50 marjapensasta ja päälle vielä vadelmarivit ja hedelmäpuut sekä monet, monet kukkapenkit, niin päivät eivät riitä kasteluun. Saamme onneksi veden järvestä, mutta siltikin pitää päättää kuka saa vettä, kuka ei.

Jopa syreenimajasta osa alkoi kuivua.

Mutta mitä minä tässä valitan, toista se on viljelijöillä. Heillä on luvassa jälleen vaikea kesä, viime kesän lisäksi. Ei voi muuta kuin toivoa parempaa, toivoa sadetta. Sitä kaipaavat nyt myös kasivt ja eläimet!

Kategoria(t): Sekalaista | 2 kommenttia

Suomi 100, tulevaisuuden kuusi

Keväällä jännitti mennä katsomaan, miten syksyllä istuttamamme pieni kuusen taimi on talvesta selvinnyt. Hyvinhän se jakseli!  Uusi kasvu oli jo alkamassa.

Laitoimme ympärille kaetta, etteivät rikkaruohot tukahduta pientä puun tainta. Kuparilaatta kertoo tuleville sukupolville kuusen istutusvuoden.

Onnea Suomelle, tässä sinua katselee pikkuinen kuusi kaksivuotiaan silmin!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Kommentoi

Riemukas juhlapäivä

Lauantaina oli uusien ylioppilaiden lakkiaispäivä ja me, 50 vuotta sitten lakitetut, juhlimme riemuylioppilaina mukana. Ensin  koulun juhlassa, sitten yhteisellä lounaalla ja lopuksi iltaa meillä. Kolmisenkymmentä iloista ihmistä, joista osaa emme olleet tavanneet tosiaankaan viiteenkymmeneen vuoteen.

 

 

Jo neljältä aamulla

heräsin valmistamaan täytekakkua ja salaatteja.

 

 

 

 

 

 

 

Kaikki oli valmiina odotetuille vieraille,

myös museotalon puolella.

Kun vuosikymmenien jälkeen ”löytää” uudelleen hyvän ystävän, se on mahtavaa. Tarja-ystävän isä, 96 vuotias, lähetti meille itse tekemiään lasten pelejä.

On uskomataonta, että joku on noin taitava ja tarkka vielä korkeassa iässä. Sydämellinen kiitos, näitä saa pikkuväki meillä käyttää ja varmaan päätyvät perinneleluina vielä museoon!

Toinen sydäntä lämmittävä lahja oli tämä Hilkka-ystävältä saatu vanha, seinälle laitettava lokerikko. Se löytää paikkansa helposti museossa. Olen tosi, tosi iloinen, kiitos siitä!

Oli niin ihana päivä ja ilta. Lämmin kesäsää, lämmin tunnelma. Nämä muistot kestävät pitkään. Kiitos kaikille mukana olleille, kiitos lahjoista, kiitos tuomastanne ilosta. Te teitte meillekin oikean kesäjuhlan, uuden ylioppilasjuhlan.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Kommentoi