Etikkapunajuuret

Punajuuret kasvoivat hyvin. Tänään keräsin pienet pois, isot saavat jäädä vielä odottamaan kellarin viilenemistä. Päätin säilöä tämän pienten sadon etikkapunajuuriksi kuten aiemminikin.

Etikkapunajuuret

  • 5 kg punajuuria
  • 1 l vettä
  • ½ l etikkaa
  • 1 kg sokeria
  • noin 10 kokonaista neilikkaa

Keitä punajuuret kypsiksi, veteen voi laittaa hiukan suolaa. Jäähdytä kylmässä vedessä ja luiskauta kuoret pois. Pilko tai viipaloi tai jätä kokonaisiksi. Punajuurien kypsymisen aikana voit mitata mausteliemen, kiehauta se ja lisää kypsät, kuoritut punajuuret vielä kymmeneksi minuutiksi kypsymään ja maustumaan. Koska minulla oli vain kilo pieniä punajuuria, tein liemestäkin vain osan:

  • 1 kg punajuuria
  • 3 dl vettä
  • 1 ½ dl etikkaa
  • 300 g sokeria
  • 4 neilikkaa

Se riitti juuri sopivasti Tupperwaren herkkuhissiin!

Sokerin määrää voi vähentää, mutta tämä vanhan ohjeen mukainen on meillä maistunut kaikille oikein hyvin.

Advertisement
Kategoria(t): Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | Avainsanat: | Kommentoi

Syyssatoa

Vuosien varrella kasvimaa on pienentynyt ja pienentynyt. Tänä kesänä juurekset sun muut ovat kasvaneet vain kahdessa, hyvin pitkässä laatikossa,

mutta hyvin ovat pärjänneet, kunhan kevään jänisongelma ensin hoidettiin verkolla ja uusintakylvöillä.

Papuja

on saatu jo kaksi ämpärillistä ja kasvusto on tuottavaa edelleen.

Porkkanat, punajuuret ja palsternakat ovat komeita.

Valkosipulit kasvoivat hyvin samoin kuin muutkin sipulit, jotka on jo kerätty ja kuivatettu varastoon.

Kasvihuoneessa tomaateista on kypsymässä viides tertturyhmä, joten ei taida jäädä juurikaan vihreitä jälkikypsytykseen. Lehtien poisto ja latvan katkaiseminen ovat tärkeitä juttuja!

Lidlin Adora-lajikkeen tomaattien siemenistä kasvoi ihan jättejä! Yksi tomaatti, puoli kiloa.

Koko kesänä emme ole ostaneet myöskään kurkkuja, omia on tullut todella hyvin sekä lapsille että joskus naapureillekin.

Viinimarjasato oli valtaisa, siitä on osansa saanut lasten perheiden lisäksi myös moni ystävä. Keräsimme puhaherukat ja karviaiset ystävän niksin mukaisesti marjapoimurilla, olipa kätevää! Pensasmustikkaakin tuli pari ämpärillistä, se onkin erityisesti lasten suosikki. Nyt marjoja oli neljässä pensaassa, mutta parin vuoden päästä toivottavasti jo uusi mustikkamaakin alkaa tuottaa satoa.

Omenapuiden jänistuhojen paikkaukseen haimme Viherlandiasta uuden Antonovkan, joka nyt on jo tuettuna paikoilleen Lepaan liereän viereen. Vielä puuttuu kate juuristolta sekä puolitoistametrinen aitaverkko, joka sekin on jo hankittu. Toiveet ovat korkealla siitä, että jänikset vihdoin jäisivät tappiolle tämän puun kanssa!

Sinikka-luumulle kävi huonosti: Se oli parikymmentä vuotta sitten kasvanut paleltuneen puun juurivesoista ja nyt nekin olivat alkaneet lahota. Luumuja tuli niin paljon, että puolet rungoista romahti mutta hyvin jatkui kypsyminen näinkin. Onneksi Sinikkaa on puutarhassa toinenkin, jos tuon kanssa käy huonosti.

Kun puutarhan sato on saatu talteen, on metsässä vuorossa tärkeimpänä puolukoiden kerääminen, sieniä ei kantarellien lisäksi juurikaan ole, ainakaan vielä.

Ihana, värikäs syksy ja sen satokausi! Muistetaan olla kiitollisia sadosta ja kotimaisesta ruuasta tämän hetken surullisten ja vaikeiden asioiden sekä uutisten keskelläkin.

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Kommentoi

Kamiina

Kun vanhalla puolella tehtiin viemäriremonttia, sieltä poistettiin myös toimimaton keskuslämmitysuuni. Mietin, että jos jostain löytyisi sen tilalle pieni kamiina, niin hätätilanteessa alakerrankin saisi jotenkin lämpimäksi, yläkerta hoituisi leivinuunin lämmöllä. Aluksi isäntä ei oikein innostunut asiasta, mutta kesän mittaan kypsyi pikkuhiljaa ajatukseen. Kun huomasin nettikirppikseltä käytetyn, juuri tarkoitukseen sopivan kamiinan omalla paikkakunnalla, niin en kauaa aikaillut. Saimme satasella kätevän hellan, jolla voi keitellä vaikka kahvia tai perunoita lämmityksen lisäksi – meillä ei itsellä ole valitettavasti puuhellaa. Nyt tuo söpö kapistus on nököttänyt kuukauden verran pihassa suojahupun alla

ja muutama päivä sitten ihana naapurimme tuli etukuormaajansa kanssa nostamaan sen halkoluukusta alas. Painoa oli 70 kg.

Eiköhän se pääse paikoilleen talven mittaan, mutta nyt olemme tyytyväisiä ja kiitollisia, että se on olemassa ja odottamassa loppusijoituspaikkaa sateelta suojassa. Kiitos naapuriin!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Sokkoretki

Tämä kesä on kulunut isännän vyöruusun kanssa aika lailla kotona ja pysähdyksissä. Tajusin tässä eräänä päivänä, että olohuoneen vanha seinäkellokin on jäänyt vetämättä, se ei ole raksuttanut varmaan ainakaan kahteen kuukauteen. No, vyöruusu on voitettu ja kellokin näyttää aikaa, kesäsää hellii edelleen. Nautitaan siitä!

Pääsimme jopa yhdessä lähtemään eläkejärjestön sokkorektelle, jonka määränpää on osallistujille aina arvoitus. Tällä kertaa se suuntautui Virroille, Kuruun, Kihiölle ja Parkanoon. Kurun metsäoppilaitos oli kahvipaikkana ja kuulimme siellä pienen esityksen nykytilasta.

Kävimme myös Kihniön Aitonevan turvemuseolla, jossa oli monenlaisia vanhoja turpeen nostoon liittyviä koneita metsäreitin varrella. Suota entistetään parhaillaan, ojia täytetään niin että maa vettyy entiseen tilaansa.Tässä on videolinkki Aitonevalle, klik.

Kiersimme myös Seitsemisen kansallispuistossa ja siellä olevalla Koveron perinnetilalla. Meilläkin on kotimuseo, mutta aina tuollaisilla retkillä jotain uutta jää mieleen. Mummolan palsamit!

Nyt katselin tarkalla silmällä myös pihan kukkapenkkiä ja totesin, että teen syksyn mittaan meilläkin vähän muutoksia vanhan puolen perinnepenkkiin. Suopayrttiä, Pietaryrttiä ja asteria siirrän muilta kukkamailta vielä entisten joukkoon!

Ruokapaikkana toimi Keihäsmatkoihin liittyvä Pyhäniemi. 1960-luvulla Kalevi Keihänen vei suomalaisia edullisille etelänmatkoille, kyseenalaisillekin.

Oppaan tarinan mukaan hän osti myös Pyhäniemen, jonne oli tarkoitus rakentaa jonkinmoinen seksikylä, joka taas oli ristiriidassa viereisen aidan takana olevan seurakunnan leirikeskuksen kanssa. No, siinä välissä Kaleville tuli konkurssi, eli erikoinen idea raukesi. Nyt paikalla toimii Holiday Clubin majoitusta, mutta museon puolella Keihänen on edelleen näkyvissä.

On kivaa kun joku järjestää tällaista mukavaa meille vanhoille, osallistujien on helppo vain nousta bussin kyytiin.

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Omenamehua

Jo monien, monien vuosien ajan olemme syksyisin käyneet mehuasemalla, sillä tuoremehu on todella hyvää. Nyt oli ensimmäien kerta, kun omenoita tuli niin vähän, että tuo käynti oli vaakalaudalla. Onneksi Nyrölän mehuasema oli jo auki ja saimme ajan tiistaiksi. Tyttären perhe avusti keräilyssä joka sujui melko nopsaan, sillä vain yhdessä puussa yhdestätoista oli runsaasti omenoita, muissa ei juuri mitään tai ei yhtäkään.

Ja nämäkin vähät olivat aivan pihlajanmarjakoin vaurioittamia. Ei niistä muuta voisi tehdäkään kuin pastöroitua mehua.

Jos tästä omenakadosta jotain hyvää yrittää löytää, niin nyt voi iloita siitä, että pudokkaiden parin viikon keräilyjaksoa ei tullut ollenkaan. Mieluummin olisimme toki senkin kumartelun tehneet lisämehun saamiseksi. Jospa ensi vuonna sitten!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Elokuu toi meille kesän

Kesän lämpö viipyy vielä, onneksi, sillä meille kesä alkoi vasta vähän aikaa sitten, kun isännän vyöruusuhermosärky alkoi hellittää. On niin upeaa, kun hän voi pitää paitaa ja kääriytyä vuoteessa peiton alle! Ja kun pystyi jättämään voimakkaan lääkkeen pois, väsymyskin kaikkosi. Ehkä kuntokin pikkuhiljaa paranee, sillä pyrimme päivittäin lähtemään metsään hyötyliikuntaa harrastamaan.

Kantarelleja löytyy vähän sieltä sun täältä,

mustikoita on vaikka kuinka paljon. Vaalea orakas kasvoi juuri siinä paikassa, mistä sitä ennenkin olemme löytäneet

ja puutarhan pensaat tuottavat valtavasti marjoja. Nyt on keitelty mehuja ja säilötty jälleen kurkkuja tällä ihanalla, Ruotsista saamallani Sylvin ohjeella.

Pensasmustikoiden sato on kypsymässä,

niiden kerääminen on niin mukavaa. Sen kun vaan istuu jakkaralla pensaan vieressä!

Sipulit on kerätty kuivumaan

ja kasvihuoneessa tomaateista leikelty paljon, paljon lehtiä. Näin ne saavat valoa ja pääsevät kypsymään nopeammin.

Viinirypälekin alkaa kypsyä vaikka lehdistö on liian rehevää

ja kanalan väki juoksee pikavauhtia vastaan aina, kun tavataan.

Nyt on puutarhamummollakin jälleen iloinen mieli.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Metsässä pikkuväen kanssa

Tyttären perhe tuli muumaksi päiväksi marjastamaan. Kesäloma sattuikin sopivaan aikaan, sillä lakkojakin löytyi vielä tutulta suolta. Meistä seitsemästä oli joukossa kolme, joille lakkojen kerääminen oli ensikertainen kokemus. Kaikilla oli yllään uudet, hyödylliset hyttyshupparit.

Itse nautin suunnattomasti suolla kävelystä eikä se muillekaan näyttänyt vastenmielistä olevan. Kun kotona punnitsimme reilun puolen tunnin yhteisen keräyksen saaliin, sitä oli nelisen kiloa. Loistavaa!

Kahvihetki vietettiin papan entisen lapsuuskodin raunioilla, sekin paikka teki pikkuväkeen varmaan suuren vaikutuksen. Useiden omistajien jälkeen tuosta suuresta rakennuksesta on jäljellä vain savupiippu ja kaupan puolelle johtavat portaat.

Mustikoitakin on valtavasti. Isännän kanssa olemme jo niitä keränneet, nyt lähdimme suuremmalla joukolla metsään.

Oksat kaatuvat maahan suurien mustikoiden painosta – pikkurenkikin keräsi viiden litran astian täyteen.

Sitten pappa kävi kaiken läpi pölynimuripuhdistuksella

ja lopuksi vielä kerättiin valkoiset puolukanraakileet pois. Jälleen pari ämpärillistä, on tämä hieno mustikkavuosi! Mutta mummun mielestä parasta on se, että lapset ja lapsenlapset ovat myös innostuneet hankkimaan ilmaista ruokaa luonnosta.

Kantarelleja on löytynyt niin paljon, että ei ikinä ennen. No, ennen ei ole löytynyt juuri ollenkaan, että kaikki on plussaa.

Varulta marjareissuilla on mukana muovipussi, ja usein sitä onkin tarvittu keltaisten sienien kantamiseen.

Jotta marjojen pakastaminen ei vain loppuisi, nuoret keräsivät osan Pohjan Jätti -mustaherukasta. Meidän avoimella ja aurinkoisella pihallamme ne kypsyvät puutarhamarjoista ensimmäisenä. Ihanan isoja!

Kirsikka Latvian matala tuottaa joka vuosi runsaan sadon,

tällä kertaa osasta tehtiin likööriä. Maku selviää vasta jouluaikaan!

Ihan pian on mehujen aika. Toivottavasti nuoret ehtivät vielä poimimaan viinimarjojakin, mehu maistuu talven mittaan kaikille!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Vadelmien uusintaa

Vanhimmat puutarhavadelmarivistöt ovat jo 30 vuotta antaneet hyvin satoa. Viime vuosina jänikset ovat talvisin alkaneet nakertaa niitäkin ja ehkä juuri siitä syystä kasvu on heikentynyt ja sekaan on ilmestynyt villivadelmaa. Siksi päätimme uusia kaksi vanhinta riviä. Tiedän kyllä, että uusi vaattumaa kannattaisi laittaa mahdollisimman etäälle vanhasta tai ainakin luonnonvatuista, mutta pihapiiri maapohja antaa haasteita eikä pelloillekaan voi enää levittäytyä. Siksi esikoinen kaivoi kaivurillaan vanhat juuret pois ja maanparannuksen jälkeen uudet taimet ovat jo reippaassa kasvussa. Kaksi tällaista Ottawa-riviä on entisten tilalla.

Katteeksi laitoimme tällä kertaa Kekkilän uutta istutuskatetta, joka oli yllättävän hienojakoista mutta toivottavasti ajaa asiansa.

Muutama vuosi sitten teimme kesäkeittiön luokse uuden pensasvadelmarivistön, joka nyt on satoikäinen. Isäntä teki siihenkin kehikon, sillä vaikka kasvusto on suht matalaa, niin marjojen painosta maahan kaatuvat oksat jäävät helposti ruohoa leikatessa koneen alle. Sivurimoja varmaankin nostetaan myöhempinä vuosina, kun pensaisiin tulee korkeutta lisää.

Aiemmin ei vadelmia ole tarvinnut suojata linnuilta, saa nähdä miten nyt käy. Muutama pikkulintu ei paljoa vahinkoa saa aikaan, mutta jos pelloilla kiertelevä kymmenien naakkojen lauma sattuisi pihaan tupsahtamaan, niin huonosti kävisi. Täytyy tarkkailla!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Kommentoi

Lakkasuolla

Marjasato näyttäisi tänäkin vuonna olevan oikein hyvä. Olenkin surrut sitä, että isännän vyöruusukivut estävät meiltä marjastuksen kokonaan, mutta viime viikko sai vihdoin aikaan muutosta parempaan: Ihon pinta-arkuus alkoi väistyä ja hän pystyy jo käyttämään paitaa ja nukkumaan peiton alla. Niinpä uskaltauduimme lähtemään 40 kilometrin päähän lakkasuolle ja se kyllä kannatti. Minne vain katsoi, kaikkialla loisti keltaisia mättäitä.

Tuuli hiukan, joten itikoitakaan ei ollut, vaikka olimmekin varustautuneet hyttystakeilla.

Parin tunnin jälkeen selät ja jalat olivat jo siinä pisteessä, että oli pakko luovuttaa, isännän kylkikin muistutti ongelmastaan. Marja-astiat olivat painavia, kotona punnittaessa lakkoja oli yhteensä yli kuusi kiloa.

Mietimme, että ehkä voisimme lähteä toisena päivänä uudestaan, mutta vaikka kuinka surin mättäille jääneitä herkkuja,

täytyi ajatella realistisesti: Muitakin marjoja on tulossa, mihin ne kaikki mahtuvat?

Suolla käveleminen on kuin virkistävä matka: Ilmaa on helppo hengittää, suon tuoksu ja pehmeä sammal rauhoittavat.

Ehkä sitten syksymmällä lähdemme uudelleen – karpaloita etsimään. Nyt päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus siitä, että isännän tuska on vähentynyt. Vielä on jäljellä ajottaista, ikävää hermosärkyä, jospa sekin kuitenkin loppuisi aikaa myöten. Nyt, kymmenen viikon jälkeen, toivokin on suuri ilon lähde.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: | Kommentoi

Savonlinnassa

Lähdin viime viikolla Matka-Mäkelän bussilla monen muun kera Savonlinnan oopperajuhlille. Olin varannut jo ennen joulua lipun Tosca-oopperaan, eipä isäntä olisi nyt sinne voinut lähteäkään. Menomatkan kohokohta on aina ruokailu Järvisydämessä, joka on rakennettu ja sisustettu mitä upeimmilla, järven pohjasta löytyneillä uppopuilla. Katselin noita verhojakin: säkin riekaleita, niitä löytyisi varmaan meidänkin navetanvintiltä. Hieno idea!

Ja tietysti mahtavin elämys oli itse ooppera.

Onhan se toki livenä nähtynä mieliin painuva.

Kun aamuyöstä puoli kolmen jälkeen pääsin kömpimään vuoteeseen, ajattelin kyllä, että onpa tämä meikäläisen ikäiselle melko väsyttävä reissu, Haapamäellä oopperat elokuvien muodossa leivoskaveineen ovat lähellä ja ihan riittävä ilon aihe tälle mummulle!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Kanalakatsaus ja museon uusi esine

Aiemmin epäilin, että jos päästän kanat vapaaksi, niitä on vaikea saada takaisin tarhaan. No eipä olisi kannattanut! Eiväthän nämä ison kanalan kasvatit halua edes olla nurmikolla. Ruokakupin perässä saan ne ehkä kymmenen metrin päähän ovesta,

mutta äkkiä ne sitten menevät takaisin turvalliseen kotipihaansa. Kerran telkesin oven, että niiden olisi pakko jäädä vapauteen mutta kun sitten menin tarkistamaan tilanteen, näytti tältä:

Kaikki olivat sulloutuneet ovisuuhun ihmettelemään, miksi se ei avaudu. No, helppoahan tämä on – kukkapenkkejä ei ainakaan tarvitse aidata, ei niitä kukaan ruoputa! Ja aika tiiviisti ne kulkevat perässäni, siksi jäin kerran vanhan räsymaton rispaantuneita päitä purkamaan ja uudelleen solmimaan navettapihalle vanhan tammen varjoon. Jospa ne nyt nokkisivat vähän vihreää ja olihan minulla kavereita, kun juttelin niille koko ajan. Puhumiseen ne tosiaan vastaavat, ollaanhan me hyviä ystävyksiä!

Parasta on kuitenkin se, että munia tulee yleensä kaikilta: Kuusi kappaletta päivässä. Nyt on mukava tehdä jäätelöäkin.

Kun tytär oli etätöissä, kävimme Vilikka-kirpputorilla joka onkin oikein hyvä kirppis. Pihalla bongasin upean, iäkkään valurautamankelin, josta en saanut katsettani irti.

Olinhan nähnyt niistä kuvia vanhoissa, museoon lahjoitetuissa Kotiliesissä! Ja kun tytär sanoi, että hän on haaveillut prässistä grafiikkatöilleen, tein heräteostoksen: Mankeli tuli meille neljälläkympillä, kotiin saakka. Eihän se varmaa ole, voiko sitä prässinä käyttää, mutta on se vaan upea museoesine!

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | Kommentoi

Kaikenlaista harmia puutarhassa

Jänikset olivat talvella, vahvan lumipeitteen ansiosta, tehneet paljon tuhoa pienille päärynä- ja omenapuille, suojaverkot olivat liian matalia.

Jopa nuori vaahtera on kuorittu kokonaan.

Juhannusruusuja meillä ei ole nähty useaan vuoteen, sillä niistä napsitaan talviaikaan kaikki pienet, kukkia tuottavat oksat

ja angervot luonnollisesti syödään mataliksi. Nyt huomasin, että myös leimukukkia on syöty, vain kymmensenttiset varret ovat paikoitellen jäljellä. Ja pihapiiri rajoittuu kuitenkin viljeltyihin peltoihin! Syömistä siis riittäisi ilman puutarhaakin.

Suihkutin hirvensarviöljyä kasvimaan lautareunuksiin, mutta joko se ei tällä kertaa auttanut tai sade oli huuhtonut hajut mennessään – joka tapauksessa pavut, punajuuret sekä herneet joutuivat jänisten ja ehkä naakkojenkin tuhokohteiksi. Nyt, uusintakylvöjen jälkeen, laitoimme tukevat metalliverkot laatikoiden reunoille. Ainakin pitkäkorville se näyttää olevan riittävä este.

Alapihalla on satoisa Latvian matala -kirsikka, jossa keväällä huomasin runsaasti kuivuneita oksia. Syykin selvisi myöhemmin: Maassa kulki pitkä myyrän käytävä suoraan kirsikkapuun juuristoon.

Myös samalla aluella kasvavista idän unikoista puolet kasvustosta on kadonnut. Vain muutama kukka jäljellä!

Jopa vanhan puolen yksi iso omenapuu näyttää kovin kärsineeltä, viime vuonna lähistölä kävelevän jalka hupsahti myyrän onkaloihin.

Räkättirastas teki pesän kotipihan omenapuuhun, sieltä onkin hyvä tarkastella marjatarhaa ja sadon kypsymistä.

Kaikki tämä, liitettynä isännän terveyshuoliin, saa aikaan sen, että itseltäni loppuu puhti ja kasvattamisen ilo. Ei vaan jaksa enää välittää mistään ongelmasta. Rikkaruohot rehottavat, rönsyleinikki valtaa kaiken. Kun tuho tulee samaan aikaan ilmasta, maalta ja maan alta sekä hiipii kaikkialle hyökkäävän maahumalan tavoin pitkin aivan maan pintaa,

niin tämä mummo nostaa rukkaset naulaan. Menköön puutarha mullin mallin, väliäkö sillä. Ei vaan ehdi eikä jaksa. Asiat on asetettava tärkeysjärjestykseen.

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | Kommentoi

Kaunis, helteinen juhannus

on nyt juhlittu. Oli upea sää, kesä kauneimmillaan. Molempien lasten perheet sekä käly, siinä vahvistus aattoillan juhlaan. Ja se lasten ilo, sehän on sitä parasta. Koivuja haettiin ihan vain rannasta, sellaisia, jotka kasvavat väärässä paikassa.

Vuoden viimeisenä päivänä lapset laittoivat pakkaseen lumipallon, joka nyt sulatettiin.

Hyvää ruokaa

ja kahviherkkuja

Suomen lippu

Paljon touhua rannassa

ja järvellä

ja tietenkin juhannuskokko.

Ihana kesän kukkien tuoksu täytti hämärtyvän kesäyön kokolta palatessamme.

Nyt keskikesän juhla on ohi ja koivut ovat muistoina joulusaunaa varten.

Juhannuksena lumipallo ja jouluna koivun tuoksua – vuoden kierto.

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , | Kommentoi

Ahkerointia

Esikoinen on kahden viikon lomalla. Mökkeillessä se aika kuluu nopeasti, mutta onneksi hän ehti kuitenkin meitäkin auttamaan. Navetan takaseinää uusittiin viime syksynä ja nyt oli aika maalata ruiskulla kaikki yhtenäiseksi. Hienosti sujui, sääkin oli juuri sopiva – ei liian kuuma eikä sadetta.

Vadelmien kanssa on ollut kahtena vuonna ongelmia, sillä jänikset ovat innostuneet syömään ne talvella melko mataliksi. Sitten tietenkin juolavehnäkin on vallannut kasvustoja ja onhan ikää jo yli 30 vuotta. Ostin varastoon uusia taimia, sillä esikoinen oli luvannut lomallaan kaivaa osan vanhoista kasvustoista pois. Nyt vaan odotellaan vähän, että näen, mitä rikkaruohoa tuolta mullasta pukkaa ja sitten myöhemmin istutan uudet taimet paikoilleen. Olisi tietenkin kannattanut odottaa elokuulle, marja-ajan ohi, mutta silloin ei olisi ollut enää kaivurimies auttamassa.

Tyttären etätyöviikon illat kuluivat tiukasti maalipensselin ja tapettien kanssa. Huonetta, josta johtavat portaat alakertaan, on kutsuttu kuivaushuoneeksi, sillä vanhempani pitivät seinillä olleissa naulakoissa navetta- ja muita työvaatteitaan kuivumassa. Nyt seiniltä kiskottiin nauloilla kiinnitetyt naulakot ja lautahyllyt pois, jonka jälkeen tytär rapsutti ja paklasi reikiä ja epätasaisia paikkoja.

Hän aloitti työn jo hiihtolmalla maalaamalla portaikon seiniä ja kattoa.

Olin huomannut paikallisen K-raudan mallistossa kivaa tapettia, joka ehkä peittäisi loput epätasaisuudet. Tyttärenkin mielestä se oli upea, nyt lähdimme kaupasta kotiin kolmen tumman ja yhden vaalean tapetin kanssa. Liisterit laitettiin tällä kertaa suoraan seinään.

Ikkunaseinälle tuli vaaleaa tapettia ja kun patterikin sai valkoisen värin, näytti oikein hyvältä.

Tällä seinällä oli iso pyykkikone, sen asennukset ovat edelleen paikoillaan hankaloittamassa tapetointia. Senja-mummoni virkkaama kaitaliina pääsi kunniapaikalle ikkunaan

ja entinen suihkuverho oli ihan kuin suunniteltu väreihin.

Lopuksi kannoimme varastosta siellä vuosikausia odottaneen kulmakaapin, joka oli juuri sopiva tuohon nurkkaan.

Seinälle ruuvataan myöhemmin vielä entiset koukut, vaikka niihin ei navettavaatteita enää laitetakaan. Reunoihin oli jäänyt keltaista seinämaalia, joka ei lähtenyt millään, siispä maalasin tahrat hopeamaalilla piiloon.

Vielä on remontoimatta sauna sekä tummalla muovimatolla päällystetty portaikko

ja muutama ovi alakerrassa. Ne ovat vuorossa talvella, jos vain terveyttä riittää! Nyt on kuitenkin kesäkäyttöä ajatellen kaikki kunnossa ja talo odottaa juhannusvieraita. Hyvää juhannusta teillekin!

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Kesälomalaisia ja etätyöläinen

Viimeviikko hurahti nopsaan, kun tytär tuli etätöihin lasten kanssa. Apu onkin tarpeen, sillä edelleen isännällä on kipuja vyöruusun kanssa – lyhyeksi leikattu toppi ja puudutusgeeli auttavat kuitenkin hiukan. Rantasaunalle haettiin varastosta lisää puita

ja näppärästi pikkuväki asettelikin ne pinoon laavuun.

Talven jänisverkot kerättiin vasta nyt pois

ja kalasaaliskin oli mielessä.

Siivottiin leikkimökki,

sekä istutettiin kesäkukkia,

Pikkurenki leikkasi nurmikoita monta tuntia ja on muutenkin taitava autokuski. Mäkilähtökin onnistuu hienosti – pappa on opettanut häntä jo monta vuotta. Ensin papan sylissä, viimevuosina vieressä istuen.

Perjantaina oli mummun ja papan kultahääpäivä (pikkuisimman piian mielestä me emme ole tuossa kuvassa)

ja päivän kunniaksi saimme tyttäreltä ihanan kukkakimpun – kiitos siitä –

kävimme kiinalaisessa syömässä sekä mökillä saunomassa. Se olikin ensimmäinen kerta tänä keväänä, esikoinen oli vaimonsa kanssa onneksi siivonnut ja laittanut siellä kaiken kesäkuntoon.

Lauantaina jatkoimme hääpäivän juhlintaa Nyyssänniemi Campingin ihanilla pizzoilla.

Tytär ahkeroi illat ja lauantain vanhan puolen saunaeteisen seinien kimpussa. Siellä tulikin jo valmista, mutta taidan kertoa tarkemmin urakasta vasta myöhemmin. Viimeisenä päivänä kerättiin raparpereja pakkaseen ja koska pinaatti oli jo kasvanut mukavasti,

lehdet huuhdottiin ja kiehautettiin

sekä lopuksi pilkottiin ja pakastettiin pellillä sopivan kokoisiksi paloiksi. Nam!

Nyt on juuri oikea aika tehdä pinaattikeittoa tai muhennosta

ja muniahan meillä löytyy läheltä!

Huomenna alan ajatella juhannusta jolloin pikkupiikakin on mukana – nyt hän oli kesäleirillä ja toisessa mummolassa. Toivotaan, että saamme kesäsään, sillä paikalla on sitten jo kymmenen juhannuksen juhlijaa.

Kategoria(t): Piha ja puutarha, Pikkuväen kanssa | Avainsanat: | Kommentoi