Kalastusta ja kinuskikakkua

Viikonloppuna oli jälleen mukavia yöpakkasia. Järven jää houkutteli kokeilemaan kalaonnea

ja olihan sitä, kahden ahvenen verran. Tässä se pienempi, papan pilkkimä. Pikkurenki sai tietenkin isomman!

Mukavaa oli kaikilla, vauvasta vaariin.

Keväisen sään kunniaksi istuskeltiin taas nuotiollakin.

***

Kävimme jokin aika sitten vierailulla Hannelen ja Pentin luona. Wau, mitä ihanaa kakkua saimme kaiken muun herkun lisäksi. Koska meillä oli viikonloppuna pikkuväkeä ja kakkuaineetkin löytyivät valmiiksi kaapeista, teimme lapsityövoimalla annoksen. Helppoa!

Pipari-kinuski-banaanikakku ilman uunia

  • piparkakkuja
  • valmista kinuskikastiketta
  • banaaneja
  • kuohukermaa

Murskaa piparkakkuja, ei kuitenkaan liian hienoksi, ja levitä kerrokseksi vuokan tai jonkun muun reunallisen astian pohjalle. Valuta päälle nauhana kinuskikastiketta, puoli purkkia riitti meille yhteen annokseen (Semperin gluteenittomat piparit). Sitten kerros banaaniviipaleita ja lopuksi kevyesti vatkattua kuohukermaa. Voit ripotella päälle koristeeksi vaikka hiukan Oboy-kaakaojauhetta tai jotain rakeita. Anna vetäytyä kylmässä muutama tunti, että maut ja kosteus tasaantuvat.

Oli hyvää, lapset olivat innoissaan.

Jatkossa kokeilen vaihteeksi keksimuruina myös Digestiveä ja suolapähkinärouhe saattaisi sekin olla  sopivaa tässä seoksessa. Kiitos vinkistä, Hannele!

Kategoria(t): Kokataan - Makeat leivonnaiset, Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , , | Kommentoi

Pikkupiikojen seurassa

Viime viikko oli täynnä kaikenlaista puuhaa. Pikkupiiat olivat äidin kanssa meitä ilahduttamassa ja silloinhan tapahtuu – ja pitääkin tapahtua – yhtä ja toista.

Pikkuisin piika oli ehtinyt jo neljän kuukauden ikään ja sai meillä ensimmäisen kerran maistella porkkanaa. Alun ihmettelyn jälkeen kaikki sujui oikein hyvin ja banaanikin oli heti suurta herkkua.Pikkupiika autteli mummia hiivaleivän kanssa.

Mmm… itse leivottua lämmintä leipää. Herkkua!

Pikkuisin piika oli innoissaan kilisevästä, kaatumattomasta nallesta

ja rapisevasta leipäpussista. Pienistä asioista suuret ilot!

Pikkupiika auttoi mummia myös taimien koulimisessa.

Nyt on tomaateilla kasvutilaa!

Yhtenä aamuna oli reippaasti pakkasta ja niin päätettiin tampata raanut lumihangella. Kummallakin työntekijällä oli tietenkin täsmälleen samanlaiset mutta eri kokoiset rottinkiset mattopiiskat. Oli kivaa, papallakin!

Kun oli päivällä ahkeroitu, iltapuolella sitten huilattiin. Rannan laavu oli hyvä retkipaikka.


Lauantaina olimme hirvikeitolla papan suvun vanhassa, ihanasti kunnostetussa talossa.

 

Pikkupiikakin kuvasi ahkerasti.

Viikonloppuna meitä oli koolla enemmän ja pikkupiika pääsi taas auttelemaan. Tässä valmistuu saunan jälkeen herkullisia sienileipiä, ensimmäinen pellillinen on jo uunissa. Sienimuhennokset tein suppilovahverosta ja vaaleasta orakkaasta. Molemmat tosi hyviä, mutta orakas taisi saada parhaat pisteet.

Kun työntelin pikkuisinta pitkin peltojen reunoja ja pihaa, tunsin ensimmäisen kerran auringon lämmittämän mullan tuoksun. Kevään tuoksun.

Joutsenten huuto kuului läheiseltä salmelta ja viherpeipot lauloivat täysin rinnoin. Voi onnea, tämän puutarhamummon onnea.

Kategoria(t): Pikkuväen kanssa | Avainsanat: , , | 6 kommenttia

Toivomusluu

Silloin, kun ei vielä tehty pizzoja, meillä oli tapana usein lauantaina saunan jälkeen syödä perheen kanssa uunissa paistettua kanaa. Jokainen siinä taitteli osia itselleen ja söi käsin, leivän ja maidon kera. Ja mikä oli tärkeää: Lapset saivat ottaa esille rinnan etuosasta toivomusluun.

Toivomusluu on kaksihaarainen luu, joka on helppo taittaa – joskus se vahingossa jo katkesikin. Mutta jos se oli ehjä, kumpikin lapsista otti kiinni omasta päästään ja taittoi. Se, kenelle jäi suurempi osa, sai toivoa (salaa) ja se toive tietenkin tuli toteutumaan. Tällä kertaa toivomuksen sai esittää isäntä, mitä lie toivonutkaan!

Se, miksi meillä nyt päästiin toivomaan, johtui siitä, että päätin pitkästä aikaa tehdä kunnon kanaviillokkia. Siis ihan kokonaisesta kanasta, ei pelkistä koivista tai muusta luullisesta osasta. Vanhassa, 70-luvun reseptivihkosessani ohje menee näin:

Kanaviillokki

  • kokonainen, patavalmis kana

Keittämiseen:

  • vettä
  • 2 tl suolaa/l vettä
  • 1 iso sipuli
  • 1 iso porkkana
  • 5 valkopippuria
  • 1 iso laakerinlehti
  • 1 mausteneilikka

Pane kana kiehumaan keitinliemeen, kuori verivaahto pois. Keittele hiljalleen ainakin tunti. Anna jäähtyä hetken aikaa liemessä. Ota sitten reikäkauhalla kana laakealle lautaselle, irroita nahka ja luut käsin. Leikkaa saksilla reilun kokoisiksi paloiksi. Valmista keittoliemestä kastike:

  • 1 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 4 dl siilattua keitinlientä
  • sitruunasta puristettua mehua maun mukaan

Sulata voi pannulla, lisää jauhot ja sekoittele hetken aikaa. Lisää sitten keitinlientä tarpeen mukaan. Lisää kanapalat kastikkeeseen ja tarjoa keitetyn riisin kera, mustaherukkahillo tai -hyytelö sopii mukaan erinomaisesti.

 

 

Kategoria(t): Kokataan - Eturuuat | Avainsanat: , | Kommentoi

Kevättä mielessä

Eilen oli aivan mahtava sää. Isäntä oli aamupäivän metsää raivaamassa, mutta iltapäivällä, madekeiton ja juuri paistetun hiivaleivän jälkeen, lähdimme yhdessä puutarhahommiin. Omenapuuthan ne mieltä painoivat: Pitäisi käydä taas läpi kaikki kasvustot.

Tällä kertaa otimme parista ikivanhasta puusta aika reippaasti pois, ei kuitenkaan enempää kuin korkeintaan kolmasosan. Viime vuoden tuotto oli näissä vanhuksissa olematonta, jäkäläiset oksat eivät jaksaneet enää edes lehtiä puskea. Tähän työhön meitä rohkaisi ystäväpariskunta, joka on menestyksellä tehnyt näitä uhkarohkeita tekoja jo usean vuoden ajan. Vieraillessamme heidän luonaan saatoimme itse todeta, että tosiaan: Vanhat puut ovat saaneet uuden elämän.

Yksi vanha tyrnipensas – nykyisin jo isohko puu – sai myös kuritusta. Sen marjat olivat ennen isoja ja herkullisia mutta viime kesänä vain  pieniä rupusia jossain korkeuksissa. Ei niitä kukaan sieltä kerää eikä pysty linnuiltakaan suojelemaan. Tuli taas kokkoaineita.

Vielä jäi leikkaamatta  nämä oksat vanhasta kannosta, jossa vuosia sitten kasvoi  ”koripajupuu”. Saa myöhemmin tehdä vaikka lisää pajuaitaa.

Mutta kasvihuoneen ehdimme onneksi ennen iltaa vapauttaa talvipeitostaan. Se työ onkin yksi kevään ihanimmista hommista.

Talviuni saattaa pihatöiden myötä kaikota tämän puutarhamummon mielestä pikapuoliin!

Kategoria(t): Piha ja puutarha | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Pieniä alkuja

Helmikuun alussa palastelin liotetun luomuinkiväärin juurakon suureen altakasteluruukkuun. Kuutisen viikkoa olen nyt odotellut ja melkein luovuin toivosta, mutta viime yönä oli tapahtunut ihme:

Sieltä ne ensimmäiset hiipit törröttävät. Ehkä syksypuoleen voi jo juurakkoakin kaivella, kunhan ensin keksin vastauksen esikoisen osuvaan kysymykseen: ”Mihin aiot niitä käyttää?” Jaa, en tosiaan oikein tiedä. En liiemmälti pidä inkivääristä varsinkin kun kerran tein ”herkullista” lanttu-inkivääriruukkua, jota ei kukaan voinut syödä. Oli liian inkivääristä. Malttia, malttia,  kun tuoreesta tuotteesta on kysymys.

Vaihdoin sisäkukkiin mullan, kasvava kuukin on meneillään. Esimmäinen kevään kaktus loistaa oranssina parhaillaan:

Tomaattien taimet nököttävät terhakoina viileällä lasikuistilla, kasvivalon alla. Eipä uskoisi, että ehkä jo juhannuksena saa ensimmäisiä punaposkia maistella.

Vielä alkuviikosta oli niin kova pakkanen, että ehdimme isännän kanssa sulattaa kaksi pakastearkkua. Inventaariossa toivoin löytäväni niihin unohtuneita valmiita ruokia, mutta turhaan. Ei tullut helpotusta sillä saralla, sen sijaan lisätöitä, kun toissavuotisiakin marjoja oli vielä jäljellä. Nyt on sitten valmistettu mansikka-, mustikka-, vadelma- ja puolukkahilloa riittämiin, nuorisollekin.

Kevään eteneminen on aina yhtä ihanaa seurattavaa: Aurinko nousi alkuviikolla jo näin idästä. Jouluna se oli kaukana etelässä, tuon vuoren päällä häämöttävän maston oikealla puolella. Aah!

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Talvi taitaa antaa periksi

Hyvästi hiihtokelit!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jäälläkin on vettä. Onneksi pääsimme sinne Lapin lumille talvesta iloitsemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanalassa alkoi ensimmäinen vanha rouva hautoa, tai yrittää. Siksi se pääsee päivittäin lyhyelle ulkolenkille, jospa ne tipuhalutkin viilenisivät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toiset kurkistelevat ikkunasta: Miksei me päästä tuonne? No siksi, että ikkuna on turvonnut tiukasti kiinni emmekä edes yritä sitä avata ennen lämpimämpiä kelejä. Ja kanatarhan oven eteen unohtui muovituoli, joka tietenkin on jäätynyt paikoilleen ja estää sinne pääsyn – siksi tuo viilennyshoidossa oleva rouva joutuu ulkoiluunsa entisessä kanihäkissä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskiaistiistaina meidän kyläkuntamme puuhaväki järjesti mukavan yhteistapahtuman. Liukurit ja pulkat viilettivät pitkää, ihanasti valaistua mäkeä

16999045_1328403637198253_4440202759915355632_n

ja nuotion luona oli mukava lämmitellä ja paistella makkaroita kahvinjuonnin lomassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kiitos kaikille ahkerille, oli mukava olla paikalla. Kevättä kohti!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Sekalaista | 2 kommenttia

Arki koitti Lapin loman jälkeen

Lapin lomalla mielessä pyöri kaiken aikaa kotipuolessa odottava vesivahinko: Lattiaa oli purettu ja se oli kuivumassa. Onneksi kuitenkin näyttäisi siltä, että pääsemme helpommalla kuin pelkäsimme. Lopputuloksen kannalta harmillisinta on se, että tietenkään ei enää ole saatavissa samanlaista parkettia, joten paikkaus on tehtävä jollakin vähän sinne päin olevalla päällysteellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näin arki sitten koitti vauhdilla muutaman lomapäivän jälkeen. Kanalan salmonellanäytteestäkin oli vastaus tullut Lapin reissun aikana: Ei todettu.

16832321_1322151671156783_8801361120894554981_n

Loppuviikolla lähdimme pikapikaa Tampereen keikalle, kun tyttären selkä petti ja siellä tarvittiin kiireellistä hoitoapua. Mutta meille vanhoille se oli vain mukavaa, sillä on aina laatuaikaa, kun saa olla pikkuväen kanssa. Suurimman hoidon tarpeessa oli tämä ihanainen pikku-pikkupiika, kun äiti ei pystynyt juurikaan liikkumaan.

16830754_1323288984376385_3337867925109631842_n

Isäntä oli sunnuntain seuraamassa Lahden kisoja paikan päällä, minä leivoin kotona laskiaispullia ja kuuntelin samalla päivän dramaattisia hiihtotapahtumia radiosta. Joskus olemme tädin ja serkun kanssa nauraneet, että meillä taitaa olla sukuhaarassa joku geenivirhe, kun urheilun seuraaminen ei oikein kiinnosta. Mutta sainpa sitten tomaattien siemenetkin kylvettyä – hiihtoloma-aikaan se on perinteisesti meillä ajoittunutkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Järvien jäillä on sen verran lunta, että vielä on pystynyt hiihtelemään. Eilenkin oikien lentokeli!  Ja kun on lunta, näkee, kuka tuolla pihalla on yön aikana hiippaillut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polkuja ristiin rastiin,

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

rinneangervot kevätleikattu ja lannoitettu…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mutta onneksi kaikki tärkeät puut on suojattu hyvin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEi olisi tästäkään omenapuusta paljoa jäljellä, ellei verkkoa olisi ympärillä!

 

 

 

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Ihanat Lapin ladut

Tänä talvena ei keskeisen Suomen lumitilannetta ole voinut kovinkaan paljoa kehua. Kun ne vähäisetkin lumet alkoivat sitten sulaa,  isännän mielen valtasi kaukokaipuu valkoisille hangille. Niinpä sitten lähdimme – vastoin aiempia suunnitelmia – kuitenkin ajelemaan kohti Ylläsjärveä ja ystävien mökkiä, joka on meille tuttu jo monen vuoden ajalta.

16640749_1313751148663502_741893795659124808_n

Ja sieltähän se talvi löytyi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joka päivä mökkikylän ympäri ajetaan hyvät ladut ja matkoja on varmasti kaiken tasoisille hiihtäjille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kuva on otettu keittiön ikkunasta ja lähilatu kulkee aivan tuossa metsikön takana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATaitaa mökin katto hiukan häämöttääkin tässä kuvassa, vasemmalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska hiihtolomakausi ei ollut vielä alkanut, hiihtäjätkin olivat poissa. Saattoi olla, että viiden kilometrin lähilenkillä ei näkynyt yhtään ihmistä. Kun yhtenä päivänä hiihtelin Lainion lenkin, yhteensä yli 20 kilometriä, vastaantulijoita oli kuusi. Olin valmistanut ruokia etukäteen pakkaseen, nyt oli aikaa nauttia muutaman päivän lomasta.

20170218_115142

Tämän käkkyrämännyn kuulumiset käyn aina tarkastamassa. Ei sen elo ole helppoa!

20170216_130417

Täsmälleen vuosi sitten olimme samassa paikassa, eikä tästä kuvasta ulkonäkökään ole suuremmin muuttunut.

12733579_1019455714759715_1432440753368901264_n

Pihapuussa roikkui oikein kunnon naavaparta. Täällä on hyvä hengittää!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihana Lappi, ihanat ladut. Sinne ne taas jäivät, siniseen hämärään.

20170218_120936

Vieläköhän vuoden kuluttua jaksamme lähteä yli kymmenen tunnin ajomatkalle?

20170216_130445Kiitos kaikille kodin ja eläinten hoitajille, ilman teitä emme olisi lomalle voineet lähteä!

16830892_1320222161349734_1610432891946704064_nP.S. Jos sinäkin haaveilet matkasta tänne, näitä samanlaisia Ahvenkankaan mökkejä on tarjolla netissäkin. Tässä yksi ilmitus, muitakin löytyy.

 

Kategoria(t): Matkat | Avainsanat: , , | 2 kommenttia

Maa-artisokkapaistos

Löysin pakasteesta vielä yhden pussin esikiehautettuja, kuorittuja maa-artisokkia. Usein teen niistä sosekiettoa, mutta nyt oli uunissa rapusilakoiden vieressä tilaa vielä yhdelle kupille. Pirkko-ystävältä muinoin saatu ohje on yksinkertaisista yksinkertaisin:

Maa-artisokkapaistos

  • kiehautettuja, kuorittuja maa-artisokkia
  • pieni sipuli pilkottuna
  • purkillinen kuohukermaa
  • hiukan suolaa
  • pinnalle paprikajauhetta ja korppujauhoja

Kun olin vahingossa ottanut sulamaan pienen pussillisen keitettyjä ja kuorittuja omia härkäpapuja, sekoitin nekin paistokseen mukaan. Nam!

maa-artisokkapaistos

Maa-artisokkaa kyllä pitäisi viljellä yleisemminkin, onhan se niin helppo, terveellinen ja maittava kasvi. Keuruulla se on jo Kutinlahden maatilalla laajemmassa kasvatuksessa ja olemme saaneet maistella sitä heillä käydessämme vieraammissakin muodoissa, esimerkiksi kuivattuina lastuina. Hyviä olivat nekin. Menestystä ja onnea viljelylle jatkossakin, Hilkka ja Simo!

Kategoria(t): Kokataan - Lisäkkeet, salaatit | 2 kommenttia

Kanalakuulumisia

Kanalan väki on ollut koko kevään ahkerana. Viisi tai jopa kuusi munaa päivässä on taannut sen, että tuliaisia on riittänyt oman väen lisäksi myös ystäville. Syksyllä kuivatut vadelmien lehdet ovat mukavaa naposteltavaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja lämpö on pysynyt sopivana ilman lisälämmitystä, varsinkin näin leudoilla ilmoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kalle-kukko Kakkonen on kasvattanut uudet, komeat laulusulat pyrstöönsä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jokin aika sitten  tilasin täältä salmonella-näytepakkauksen

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ja nyt se on jo lähetetty tutkittavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaus tulee parin viikon kuluttua, hinta oli noin 50 euroa. Kerran vuoteenhan tämä pitäisi pienissä kanaloissa tehdä. Nyt on asia meidän osaltamme taas järjestyksessä ja voimme rauhassa ihmetellä kevään nopeaa ja oikullista etenemistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Kategoria(t): Kanala | Avainsanat: , | Kommentoi

Lintujen pihabongausta

Minuakin kutsuttiin osallistumaan taannoiseen lintujen bongaukseen. Alkutalvesta meillä oli paljon siivekkäitä, mutta nyt ne ovat kyllä huomattavasti vähentyneet. Aamupäiväisen tunnin aikana eri ruokintapaikoilla huomasin keittiön ikkunasta kuitenkin muutaman lajin:

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

8 talitiaista, 5 sinitiaista, 7 keltasirkkua, 6 pyrstötiaista, 6 viherpeippoa, närhi, käpytikka, 2 pikkuvarpusta ja 2 harakkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Fasaanikukkoa ei näkynyt eikä meillä juuri koskaan ole punatulkkuja. Vihervarpusia ja urpiaisia on toisinaan ollut, ei kuitenkaan nyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mutta sainhan edes muutaman bongauksen ja  pyrstötiaisista, jotka jonkun kerran meillä aiemminkin ovat vierailleet, olen oikein iloinen!

15327259_672194172949173_1082176752684444086_n

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: | 2 kommenttia

Tampereella

Viime viikolla nautin joululahjoistani. Ensin olin vyöhyketerapiassa – uusi kokemus itselleni. Tuntui aika lailla, mutta toisaalta oli tunne, että ellei tuntuisi, ei vaikutustakaan olisi. En tiedä, mitä pitäisi odottaa, mutta hyvä on olla. Kiitos!

Loppuviikolla lähdin ”avaamaan” toisen  joululahjani, eli katsomaan ja kuuntelemaan oopperaa ”Pohjalaisia” Tampereelle. Isäntäkin oli saanut oman lippunsa ja niin saimme uudenlaisen elämyksen tästä vanhasta tarinasta, jota jo kouluaikana luimme. Kiitos!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oli mukavaa jäädä yöksi pikkuväen luokse, kovasti meitä jo oli odotettukin. Siinä sitten saivat vanhemmatkin vähän omaa aikaa ja pääsivät jumppasalille tuulettumaan. Ja meitä ikivanhojahan tuuletettiin oikein kunnolla, leikkiä leikin perään.

20170212_11140220170211_09111120170211_182424

Kun vielä viimeisenä päivänä lähdimme joukolla 6+3  Ikeaan syömään – en muistanutkaan, kuinka edullista – sekä pienelle ostoskierrokselle, oli kotiin lähdettäessä virkistynyt mieli. Kiitos kaikille osallisille, oli tosi mukava käydä myös esikoisen viihtyisässä, uuden lookin saaneessa kodissa! Tästä jatketaan kohti uusia seikkailuja.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , , | Kommentoi

Kauniita pakkaspäiviä

Vihdoin saimme auringon takaisin, joskin se samalla tiesi napakkaa pakkassäätä.

OLYMPUS DIGITAL

Mutta kun huomaa, että  odotettu valoilmiö nousee jo tuolta kohdasta järven takaa, niin sehän ilostuttaa kummasti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jouluna tilanne oli aivan toinen.

1957617_1001153999923220_428600324_n

Ja illallakin valoa riittää, ennen kuin kultapallo painuu metsän ja järven taakse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Huurteiset puut kimmeltävät ihanasti…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA…kun talvi yrittää pitää vielä tiukasti otteestaan kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kategoria(t): Sekalaista | Kommentoi

Vastoinkäymisiä

Miten se aina onkin niin, että kun alkaa tulla vastoinkäymisiä, niitä sitten kasaantuu oikein kunnolla. Nyt taidetaan jälleen olla siinä vaiheesa elämää, huoh…

Reilu viikko sitten olimme päivän ilman vettä, sillä sunnuntaiaamuna katkesi pannuhuoneesta vesiputki. Ihan vaan itsekseen, lämpimässä tilassa. Vedet roiskuivat ympäri seiniä ja alla olevaa kiertovesipumppua, jatkaen matkaansa lattiakaivoon. Kupariputken aika oli tullut tiensä päähän ja lopputulos oli se, että meillä elettiin sunnuntaipäivä vessojen ämpärivesien ja kaupan juontiveden kanssa. Suihkuunkaan ei iltasella päästy, mutta mieli oli silti iloinen, sillä olimme isännän kanssa kaksistaan, eikä tarvinnut miettiä ruuanlaittoja tai esimerkiksi vauvan pesuvesiä. Maanantaiaamuna putkimies hoiti asian kuntoon ja huokasimme helpotuksesta: Ei tullut muuta haittaa kuin se, että isännän sytykelaatikko kastui pilalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elo oli onnellista ja rauhaisaa, kunnes torstaina kävin aivan naapurissa olevassa lapsuuskodissani katsastamassa, että kaikki oli kunnossa – talo on nykyisin lomakäytössä. Tytär oli aiemmin ollut siellä luomassa taidetta tulevaa näyttelyään varten ja leivinuunia oli lämmitetty, mutta nyt oli jälleen vain peruslämpö päällä. Huomasin heti, että patterit olivat liian kylmät, kaikki ei ollut niin kuin piti. Isäntäkään ei saanut asiaa kuntoon ja seuraavana aamuna oli taas aika soittaa putkifirmaan.

Koska mies oli viikonlopun tiiviisti apuna Keuruulla järjestetyissä SM-hiihdoissa, oli minun vuoroni lähteä putkimiehen kaveriksi. Patteriverkostossa oli liian vähän vettä, minne se katoaa? Lattian alle? Putkisto kun on jo 60 vuotta vanha. Ei se vesi loppujen lopuksi edes kadonnut, sillä sieltähän se löytyi,  se vesi, olohuoneen lattialta. Olin niin järkyttynyt, että en edes ajatellut kameraa siinä vaiheessa, kun näin suurenevan vesilätäkön kulkevan kohti naapurihuonetta. Seinän vieressä, tv-tason takana näkymättömissä ollut ylimääräinen ja tulpattu vesiputki pulputti iloisesti kuin suihkulähde. Olihan se varmaan vuotanut piilossaan jo pitkään, sillä lattia oli aivan pilalla. Nyt tulppa oli lähtenyt kokonaan irti ja edessä on purkua ja kuivatusta. Mitä lie tuolta alta löytyykään, sammalia vai sahanpurua? Sen aikaiset eristeet eivät todennäköisesti muuta olleet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämän kaiken jälkeen odottelen kauhulla jatkoa, sillä ei kaksi ilman kolmatta – vai voisiko lauantainen vanhan television hajoaminen olla kuitenkin jo se kolmas vahinko…

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: | 4 kommenttia

Epävarmuus tulevasta

Joskus tuntuu suorastaan pelottavalta avata netti tai katsoa TV- uutisia: Niin idässä kuin lännessäkin on valtikka johtajalla, jonka tulevia ratkaisuja ei voi kukaan ennakoida. Varmaa on vain se, että epävarmuus lisääntyy, kaikkialla. Mitäs me vanhat, mutta nuorten, ja varsinkin lasten, tulevasiuutta jokainen varmaan pohtii toivoen vain kaikkea hyvää heille elämäänsä.

Suomi täyttää sata vuotta. Se kaikki ei ole ollut rauhan aikaa, ei lainkaan. Mutta minun ikäpolveni on saanut elää itsenäisessä, hyvässä maassa, rauhallisten olojen vallitessa. Kaikki on ollut aikamoisen hyvin, jopa niin hyvin, että on varaa valitella aivan turhanpäiväisistä asioista. Niitä juttuja saisi lukea lehtien yleisöosastoista, jos vain viitsisi.

Tuli taas omakin lapsuus mieleen: Elämä maatalossa lehmien, hevosen, kanojen, lampaiden ja sikojen kanssa. Samassa talossa tai aivan naapurissa asuivat isovanhemmatkin, mikä ei lapsen mielestä ollut huono vaihtoehto. Miniälle silloin varmaan oli, mutta ei lapsenlapselle.

riitta-ja-iiris-kopio

Lemmikkimme Satu-hanhi, koulumatka traktorin takalavalla maitotonkien vieressä, tappikorin kantaminen heinäpellolla. Tai eväiden vienti isälle talviseen puunkaatometsään, reen jälkiä seuraten. Nyt kaikki rakkaita muistoja.

Miksi nämä asiat taas tulivat mieleeni? Siksi, että se aika oli jälkikäteen ajateltuna todella onnellista aikaa. Ja siihen muisteloon on taas syynä se, että löysin syksyllä lapsuuskotini vinttiä siivoitessani kaksi omaa essuani. Tämä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

on ylläni tässä kellarinsiivouskuvassa. Kankaassa on jäljellä tahroja, jotka eivät pesussa ole lähteneet. Muistoja lapsen työstä ja leikeistä. Oli aina tosi ihana päivä, kun nuo äidin siskot tulivat meitä auttamaan tai muuten vaan kyläilemään!

Ja sitten tämä kaunis pyhäessu, jossa ei ole edes hiirien  syömiä reikiä, kuten niin monessa muussa ullakolle pahvilaatikoihin pakatuissa vaatteissa oli. Tämä essu minulla on ylläni

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

tässä kuvassa, kuutisenkymmentä vuotta sitten.

vanhat-5-001

Vanhempani oikealla pikkusiskon kanssa, hyvät naapurit keskellä pienen poikansa ja tämän tädin kanssa. Tuo tuolikin taitaa olla vielä tallessa, ja sen päällinen. Kuvasta saan kiittää kaunista neitokaista takarivissä – ystävääni, joka edelleen asuu naapurissa.

naapurit Miltei haistan puuliedeltä tulevan kahvin tuoksun ja näen mielessäni äidin leipomukset. Lapsista oli hauskaa – kuitenkin harvinaista – että oli naapureita kyläilemässä.

Voi kunpa jatkossakin lapset ja heidän lapsensa saisivat varttua ja tehdä työtä tässä hyvässä, kauniissa maassa. Ilman epävarmuutta tulevasta.

Kategoria(t): Sekalaista | Avainsanat: , | Kommentoi