Punatulkun tarina

Aina ripustaessani keittiöön talvista punatulkkuverhoa muistan seuraavan tapahtuman 60-luvulta:

Joulun maissa oli kova pakkanen. Eräänä iltana meille tuli kyläilemään sukulaisia, he huomasivat silloin auton valokeilassa kohmettuneen punatulkku-isän. Lintu ei päässyt enää lentoon, se oli alistunut kuolemaansa ja vain makasi hiljaa. He toivat sen kuitenkin meille tullessaan. Tuvan lämpö sai ihmeitä aikaan: Lintu alkoi herätä horroksestaan. Tarjosimme syötäväksi kauroja ja se ahmi niitä suoraan kädestä  leväten toisella kämmenellä. Asetimme sen joulukuusen oksalle yöksi. Elävä koriste! Muistan kuinka ihastellen seurasimme sen valmistautumista tulevaan, kylmään yöhön. Se tunsi olonsa kodikkaaksi kuusessa ja pörrötti itsensä huolellisesti palloksi, pää piiloon siiven alle. Ja sitten sen tuli kuuma! Nokka auki se läähätti. Meni useampi yö, ennen kuin se oppi, että ”no onkos tullut kesä?”.

Joulu meni, kuusi vietiin pois. Pakkaset vain jatkuivat. Emme voineet päästää vierastamme ulos, eihän se olisi enää osannut kylmyyteen varautua. Ruokaa ja vettä oli aina saatavilla ja sille haettiin viikottain uusia, pitkiä koivunoksia vesiämpäriin, että olo olisi kotoisampaa. Se kuori nokallaan niitä aikansa kuluksi ja lenteli ympäri taloa. Yleensä se kuitenkin istuskeli ”puussaan”, joten kun alla oli sanomalehtiä, ei kakkoja tarvinnut muualta siivota. Yhden suuren kaktuksen se nokki kuoliaaksi äitini harmiksi…

Kerran meille poikkesi mies, jolle tunnetusti pullo ei ollut vieras tuttavuus. Ehkä hän joskus näki ”pikku-ukkojakin”. Hän istui keittiössä kahvilla ja yhtäkkiä punatulkku lensi siitä ohi. Mies vilkaisi hädissään muihin: näkivätkö he saman? Helpotus oli varmaan suuri isän alkaessa kertoa linnun tarinaa…

Maaliskuussa pakkaset vihdoin hellittivät. Oli suojasäätä ja avasimme ikkunan suloiselle visertäjälle. Ystävämme oli nimittäin alkanut kevätlaulunsa! Se lensi ikkunalle, pyrähti ulos. Tuli sitten takaisin sisään, kuin kiittämään, ja lensi vihdoin pihalle. Kesällä luultavasti tapasimme sen pihapiirissä, sillä näkemämme punatulkku oli ihmeen kesy.

Tämä herttainen muisto on kaukaa lapsuudesta, silti se putkahtaa mieleeni aina joulun aikaan. Olen  kertonut tarinan monessa koululuokassa oppilaille. Lapset pitävät siitä, mutta sehän onkin  ihanan lämmin joulusatu. Paitsi että on ihan totta!

Lopuksi kuva puulinnusta, jonka sain Petri-nimiseltä eskaripojalta kevätjuhlissa 70-luvulla. Tämä tulkku on aina kulkenut kouluissa mukanani joulutarinaa kertomassa. Omien lasten hoivassa nokka on vähän kärsinyt, mutta silti ja juuri siksi se on minulle rakas!

Mainokset
Kategoria(t): Koti, Sekalaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Punatulkun tarina

  1. Lissu sanoo:

    Herttainen kertomus, mutta eihàn teillà vielà noin paljon lunta ole?

  2. Sirkku sanoo:

    Tuon tekstin luen kyllä lapsillekin, oli niin ihana.

    Pikkulintua sisällä lapset eivät unohda. Meidän ekaluokkalainen oli varmaan alle 2-vuotias, kun keittiön ikkunasta lehahti varpunen sisälle, lensi makuuhuoneeseen ja istahti Kaisan pinnasängyn laidalle ihmettelemään. Sängyssä nukkuva Kaisa heräsi ja näki pikkulinnun sänkynsä laidalla ja oli niin ihmeissään, että vielä nykyäänkin muistelee tapahtunutta.
    Omin nokkinensa lintu osasi sitten lentää ikkunasta ulos.

    • Sirkku, tosiaan tuo on unohtumaton kokemus. Se kädestä syöminenkin! Valitettavasti en saanut vielä skannattua vanhaa, mustavalkoista kuvaa linnustamme. Ehkä se kuitenkin vielä onnistuu, kunhan nuorisoa näkyy…
      Lissu, ei ole vielä lunta yhtään! Suppiksia tänäänkin etsin, onneksi ei paljoa löytynyt. Torilla oli, 2 euroa litra. Kelällä kympin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s