Olipas mukava suunnitella uusi talvikanala ihan ”puhtaalta pöydältä”! Edellisessä tarinassa kerroin, kuinka raivasimme tilan puuvarastosta ja nyt kerron kanalan suunnittelusta ja rakentamisesta.
Puuvarasto on kapea ja pitkä, siispä oli helppo päättää, että peräseinälle tehdään reilun metrin päähän uusi verkkoseinä ja siihen ovi. Rakennusmateriaaliakin oli lähellä, sillä olimme säästäneet kaikki saunan katosta ja seinistä puretut paneelit sekä vesisäiliöiden kehikoiden purkujätteet.
Mietin, että varmaankaan kanala ei ikuisesti täällä ole, joten tila on suunniteltava niin, että sen voi purkaa ja hävittää sitten joskus hajuineen päivineen. Siksi lattialle asennettiin puiden päälle filmivaneri, sen leveys määräsi seinän paikan. Sitten pystytolpat, ovi sekä verkot, niitäkin löytyi varaastosta. Viime vuoden viemäriremontin vuosi lattian suojiksi hankitut kovalevyt olivat tallella, niistä halkaistiin kerros seiniä suojaamaan, sillä kanojen kuopiessa kakkakin lentelee.
Jukka nikkaroi tilavan munintapesälaatikon,
johon käytettiin filmivanerin lisäksi myös puretut seinäpaneelit. Koko kolmen kanan rivitalo asetettiin vanhalle penkille, jonka huterat jalat ensin vahvistettiin. Kanat menevät munimaan kaariaukoista,
munat kerätään puhtain jaloin ulkopuolelta. Saunan entinen jakkara on korokkeena, että pikkuväkikin ulottuu munia etsimään.
Katossa kulki lämminvesiputkia,
ne päällystettiin uudelleen ja verkotettiin, ettei kukaan kotkottaja innostuisi nokkimaan eristeitä.
Orsien alle erotettiin kakkalaatikko, sen kuivikkeena käytetään varmaankin turvetta hajun estämiseksi. Etuseinän voi nostaa pois kolosta tyhjennyksen helpottamiseksi.
Kattoon propattiin lankunpätkiä, joihin on helppo ruuvata koukkuja sopiville paikoille juoma- ja ruoka-automaateille.
Tila on yhdestä nurkasta vino ja siitä poisleikattu lattian vanerinpala sopi kuin nakutettu toiselle seinälle hyllyksi, mihin ajattelin laittaa kalkkiastian.
Harmillinen asia on se, että puuvarastossa ei ole ikkunaa. Edellisessä jutussa kerroinkin, että saimme järjestettyä pikkiriikkisen aukon,
josta orsille (paikka suunniteltiin tarkasti!) näkyy pannuhuoneen ikkuna – muuten valaistus hoidetaan ajastetuilla valoilla. Sitä varten oven oikealle puolelle, lautaseinään, asennettiin jo pistorasiat valmiiksi. Yläkerrasta poistettu vanha muovimatto tuli uusiokäyttöön oven eteen, siitä onkin paljon helpompi lakaista oljet ja purut, joita varmasti – esteistä huolimatta – lentää verkkoaidan läpi. Oven vasemmalle puolelle tulee vielä yksi juoma-automaatti, sen suunnittelu on hiukan kesken.
Nyt on kyllä mukava saada kanat toukokuussa, sillä vaikka ne kesäajan asuvat vanhassa navetassa ja kanatarhassa sekä vapaasti pihassakin, niin loka-marraskuussa ne pääsevät jatkamaan elämäänsä talvikodissa ja muniakin toivottavasti saadaan ainakin toisinaan!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 