Maalari maalasi taloa

Oikeammin kaksi maalaria, yhtenä päivänä kolmekin. Pari kesää urakoimme isännän kanssa museotalon maalausta ja aina välillä muistui mieleen oman kodin ulkovuoraus, joka sekin oli uusimisen tarpeessa. Kun mutkittelin pensselien kanssa museotalon koristeviidakossa,

ajattelin usein, kunka helppoa olisi uusia kotitalon seinätkin. Ei koukeron koukeroa!

Nyt innostuimme urakkaan ja nopeasti se sujuikin. Ensin maantien puoleiselle, länsiseinälle, joka eniten kaipasi maalia.

Vaikka kiipesinkin kuistin katolle ja maalasin noilta tikkailta räystään alla olevan osan, rohkeus petti aivan ylhäällä. Onneksi esikoinen tuli apuun.

Isäntä pysyi lähempänä maan pintaa.

Kyllä huomaa eron maalatussa ja vanhassa, vaikka väri on sama!

Etelän puolelta olimme kerran jo uusineet maalausta, mutta tarpeen oli sielläkin toinen kierros. Varsinkin parvekkeen kaiteissa. Huippukolmio jäi odottamaan, sinne eivät mitkään tikkaat ulottuneet.

Esikoinen naamioitui ”avaruusmieheksi” ja hoiteli terassin kaiteet.

Nämä kaksi seinää saimme valmiiksi viikon aikana, eikä edes tarvinnut tehdä pitkiä päiviä. Sitten tuli helleviikko ja hommat jäivät lomatunnelman alle.

Sään viiletessä pääsimme jatkamaan itää ja pohjoista ja nyt on melkein kaikki valmiina. Vielä jäi muutama korkea paikka, jonne täytyy tilata nosturi, mutta hoidamme ne joskus sitten kerralla pois. Myös aamukahvikuisti ja autokatos jäivät odottamaan, niissä ei kuitenkaan enää tarvita korkeita tikkaita – onneksi.

Yhdellä seinustalla on teline puutarhavälineille, sekin piti nyt irrottaa ennen maalausta. Kylläpä näyttikin upealta, kun se jälleen pääsi seinälle!

Oli ihana asetella työkaluja paikoilleen S-koukkuihin. Pikkuväen pyörät tuosta lähtevät pian talvivarastoon, mutta seinusta on suojainen, eikä sitä tarvitse tyhjentää talveksi.

Syvä helpotuksen huokaus ja onnellinen olo, ne ovat päällimmäisiä tunteita. Selvisimme korkeuksissa, vaikka jännittyneitä lihaksia poltti ja jäykisti. Minä, joka tein vaikeimmat paikat, liikuin telineillä ja tikkailla kuin hidastetussa filmissä, ettei vain tapahtuisi mitään yllättävää. Mutta enkelit olivat taas mukana matkassa. Vieläköhän vuoden kuluttua kantti kestää, sillä jatkoa taitaa jälleen olla tiedossa. Vanhojen rakennusten kanssa kun korjaustyö ei ikinä lopu.

 

 

 

Kategoria(t): Sekalaista Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s