Onhan niitä ihana seurata, kotilahden joutsenia. Vanhemmat ja viisi poikasta lipumassa tynellä järvellä, mikä sen kauniimpaa. Mutta kun lähdimme isännän kanssa saunarantaan lämmityspuuhiin, koko alue oli ”liukumiinoitettu”. Kymmeniä ja kymmeniä joutsenen jätöksiä!
Ne olivat keksineet, että hiekkaa myöten on mukava kävellä läheiselle pellolle ruohoaterialle, mutta me emme olleet lainkaan iloisia. Kauan kului rannan haravoinnissa ja lapioinnissa emmekä varmaan kaikkia huomanneetkaan, ruohon seasta. Mutta nyt ranta saa olla rauhassa. Tein saman viritelmän kuin muutama vuosi sitten, kun edellisen kerran oli tällainen ongelma: Verkkoaita! Melkein kulissi, mutta toimii silti.
Hieno juttu, ollaan edelleen kavereita joutsenien kanssa ja silti pääsee uimaan puhtain jaloin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 