Vuoden vaihtuessa katsellaan usein taakse päin. Miten menneet päivät kuluivat?
Tammikuussa mummulla oli aikaa tutkia kotitalon historiaa, sillä miesväki ahkeroi saunaremontin pölyssä.
Helmikuu toi ihanat hiihtokelit ja mummu ahersi edelleen tietokoneella kotitalon historiaa.
Maaliskuussa hiihtokausi jatkui upeana, tomaatit kasvovat lasikuistilla ja etsin edelleen kuvia ja tietoja historiaani.
Huhtikuussa kirja valmistui ja lähdimme pikavisiitille Kööpenhaminaan esikoista tervehtimään. Ennen vappua Timo-timpuri uusi isännän kanssa navetan ikkunat.
Toukokuussa oli toukosiunaus ja Timo-timpuri rakensi rantasaunan terassia.
Kesäkuussa meillä oli riemuylioppilaiden kokoontuminen, kävimme Viipurissa Saimaan kanavaa pitkin, siivosimme navetan, herkuttelimme kasvihuoneen ensimmäisillä tomaateilla ja ihastelimme kahta pientä tipua.
Heinäkuussa oli yhä meneillään jokapäiväinen kastelu, hellesää jatkui ja uuvutti meitä. Marjat kypsyivät vauhdilla, museotalon takaosan siistiminen ja maalauskin saatiin vihdoin valmiiksi. Kasvimaalla sekä marjatarhoissa riitti herkkuja kaikille.
Elokuussa museotalon viimeinen seinä sai maalinsa ja pikkuväki nautti hellesäästä. Kävimme katsomassa Hamina Tattoon päänäytöksen Matka-Mäkelän bussilla, söimme ystävien kanssa ”Illallista Suomen taivaan alla” ja kiipeilimme pikkuväen kanssa Kangasalan Isolukon jylhissä maisemissa. Puutarhan kukkaloisto oli parhaimmillaan.
Syyskuussa nostimme perunat, uusimme perennapenkkejä, keräsimme valtaisaa voitattisaalista ja säilöimme ahkerasti kesän antimia kellariin, purkkeihin ja purnukoihin.
Lokakuussa lensimme Portugaliin elämämme ihanimmalle lomalle. Sitten olikin taas virtaa alkaa navetan päädyssä olevan entisen heinäladon katon tuenta ja uudistaminen, lautavarastojen siirtäminen ja järjestäminen ja lopuksi pystyimme, vuosikymmenien jälkeen, kuulemaan vanhan vellikellon ääntä. Sen soittonaru kun oli ollut jumissa ikuisuuden.
Marraskuussa Jamppa-kissa tuli matkansa päähän ja haudattiin surullisin mielin entisten lemmikkien viereen. Vanhan talon piano viritettiin ja puutarhaa laitettiin talvikuntoon.
Joulukuussa kuunneltiin joulumusiikkia ja tunnelmoitiin omaisten ja ystävien kanssa.
Pian kuluivat nuokin kuukaudet, nopeammin kuin arvasikaan. Nyt aloitamme isännän kanssa jo 70. vuotemme ja voi vain toivoa, että terveyttä ja voimia riittää, sillä mielessä pyörii vielä monta mukavaa puuhaa. Ei ole aikaa sammaloitua!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Tapahtuma rikas vuosi Teilä.
Kun kakkea tiivistää, näyttää siltä!