Meidän joulunviettomme loppuu yleensä loppiaiseen, niin nytkin. Vielä kerran ihailin kauniita kortteja keittiön kaapin ovessa ennen kuin ne pääsivät muistojen laatikkoon,
ja vielä kerran istuimme isännän kanssa iltaa vanhan talon lämpimässä hämärässä joulutunnelmasta ja muistoista nauttien.
Kun etsin tuvan pöytään joululiinan tilalle jotian muuta, hyllyn kätköstä löytyi tämä aarre: Suuri ristipistotyö. Miten en sitä ennen ollut huomannut?
On siinä ollut ahertamista, päärmeetkin käsin tehtyjä.
Mutta nyt on aika kääntää katse kevääseen,
sekin perinteisesti värikkään tulppaanikimpun kera.
Jouluajasta jäi meille paljon ihania muistoja: Museotalon jäinen ja luminen kauneus,
yhdessäolo omaisten ja ystäväperheiden kanssa. Kiitos niistä!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 