Kanat odottavat kevättä

 

Kanatarha on vielä vahvan lumen peitossa. Ei tietoakaan, että sinne pääsisi ruopsuttelemaan.

Meillä on Kalle-kukon lisäksi kahdeksan kanaa. Käydään nyt katsomassa, mitä asukkaille kuuluu. Ensin kurkistetaan munintapesiin:  pitää avata luukku ja ottaa valo vanhaan pöytälamppuun.

Ohhoh, eipäs häiritä, rouva on munimassa tuossa oikealla. Ellei olisi valoa, en erottaisi sitä hämärässä ja sohaisisin vahingossa pyrstöön! Sekä kanat että munat kun ovat yhtä ruskeita.


Nyt se saikin urakkansa valmiiksi. Kolme munaa tuossakin pesässä, kiitos! Ja viimeinen on ihan lämmin. Sulkasatoja on ollut vähän eri aikaan, joten koko talven olemme saaneet nauttia omia munia eikä kaupasta olla kertaakaan ostettu. Kussakin pesässä on yksi tekomuna, ohjeeksi. Kana kun mielellään tekee munansa sinne, missä on niitä jo ennestään. Kerran pikkurenki löysi lattian nurkasta yhdeksän munaa.

Olen kerännyt kanalan varastoon herkkuja: Keittiön ruokakaapin vanhentunutta riisiä, kauraryynejä, kuorittuja auringonkukan siemeniä ja  olipa tässä juuri viemässäni pussukassa sesamin ja pellavankin siemeniä. Niitä on mukava antaa iloiselle joukolle pari kourallista herkkuhetkiin.

Kyllä nyt riittää ruopsuttamista. Kaaliakin näkyy olevan vielä jäljellä. Heitän silloin tällöin lattialle hiukan sulaneita pakastepuolukoita, niitäkin tuli syksyllä kerättyä ihan liikaa. Mutta ei kanalan väen mielestä!

Kaura ja rehu ovat korkealla, etteivät huku pohjapehkuihin, Siellä on nimittäin aikamoinen mylläkkä kylpyaikaan.

Tämä rouva haluaa mieluummin kylpeä yläkerrassa, orsien alla olevassa turvelaatikossa. Taisin keskeyttää sen toimet, mutta kun nyt niin kävi, heitän sillekin hiukan herkkuseosta.

Myös pikkuväen kanasaappaat odottavat entisen tallin puolella kevättä ja käyttäjiään, sillä kanatarhaan ei kannata kävellä omilla kengillään, arvaatte varmaan miksi. Ja juuri siitä samasta syystä meillä on kanalakin suunniteltu niin, että sinne ei ruokinnan tai munien keruun aikana välttämättä tarvitse astua sisään lainkaan.

Lähden täyden munarasian kanssa takaisin kotiin. Mutta onko tuo minimuna munittu ihan tarkoituksella pikkuisimmalle piialle?


Tulevan pääsiäisen kunniaksi nappasin taiteilijatyttären varastosta kotiseinälle pääsiäisajaksi kanagrafiikkaa. Kukahan rouvista tuossa olikaan mallina.

  Kiitos munista, kanalan väki!

Kategoria(t): Kanala Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Kanat odottavat kevättä

  1. Sylvi Pehkonen sanoo:

    On se vaan mukava kun saa munat omasta kanalasta.
    Muistot tulee mieleen sinun postausta katsoessa.
    Pienenä ollessani meilläkin oli kanoja, nyt ei.
    Mukava postaus.

    • Ihan lastenlasten iloksi niitä muutama vuosi sitten hommasimme. Eihän tässä mitään järkeä ole, kun ajattelee kustannuksia, mutta ovatpa sitten lemmikkejä, joista on jotan konkreettistakin hyötyä!

  2. Tita Haapajoki sanoo:

    Juu en minäkään mieti kananmunien hintaa. Omat munat on vain parhaita, ja onhan noista työn lisäksi hupia hurjasti. Kanat oikeasti menee sangen vähällä vaivalla, kun on saanut kanalan ja tarhan rakentelut tehtyä. Kevättä täällä hankien keskellä odotellaan. Perinteisesti kanat pääsevät ulkotarhaan kesäkuun alkupuolella. Keväät kun täällä pohjoisessa on hitaita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s