Näin se vaan on, säätiedotukset ovat tärkeä osa päivää näin alkukesästä. Hellesäähän jo miltei tottui, kun sitten äkkiä pitikin kaivaa suojaharsot esiin. Tuuli riepotteli niitä ja kiinnitys oli hankalaa, mutta piti ne toki ainakin osalle varhaisperunoita
ja erityisesti daalioiden suojaksi virittää. Näille tärkeimmille jopa pakkaspeite, sillä kasvusto on jo pitkää ja osa jopa nuppuvaiheessa.
Ei onneksi olisi tarvittu koko harsoja, sillä alimmillaan meillä oli kuitenkin reilu aste lämmintä.
Kasvihuoneessakin oli jälleen varalämpöä, sillä sielläkin voidaan jo oikein mukavasti. Oikealla katossa kiemustelevat lehdettömät viiniköynnökset tosin kuolivat talvituhoihin,
mutta kun ne katkaistiin pois, tuli yllättävästi tilaa, jota sitäkin on kaivattu.
Matina-tomaatissa avautuu jo neljäs kukkaterttu ja alimmilla oksilla näyttää näin hyvältä.
Kurkutkin kukkivat, ne aikaisimmat, joita kasvatin isoissa mustissa laatikoissa lasikuistilla.
Ne olikin helppo siirtää niissä kasvihuoneeseen.
Syksyllä istutetuista ruusuista selvisi lopulta kuitenkin yli puolet
ja suuri ilon aihe on tämä vuosi sitten hankittu kirsikkapuu, jonka kukinta oli mahtava.
Latvian matalaan on tulossa paljon herkuteltavaa, kunhan vain saan sadon jotenkin linnuilta suojatuksi. Jos joku nyt miettii kirsikkapuun hankkimista, voin suositella tätä lämpimästi. Se selvisi ankarasta talvesta hyvin ja on nähtävästi satoisakin, kauneusarvoista puhumattakaan.
Ja nyt sitten aletaan jännittää ensi yönä saapuvan myrskyn tuhoja. Puutarhurin elämä ei ole yksitoikkoista, ei tosiaankaan.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 