Viime talvi kohteli kaltoin monia meidänkin puutarhamme kasveja. Toistaiseksi syksyllä istutetusta, uudesta ruusumaasta on eloa vain kahdessa taimessa ja rakas kaksivuotias tarhajuoru näyttää edelleen nukkuvan talviunta. Ei taida herätäkään! Kaikki keijuangervot ovat surkeita,
mansikkamaalla paljon taimia kuollut ja kuukausimansikat kokonaan paleltuneet.
Onneksi tähän on pudonneesta mansikasta kasvamassa uusia taimia, jotka kesän mittaan siirrän paikoilleen.
Harmillista on sekin, että kasvihuoneen molemmat viiniköynnökset ovat surullisen hiljaisia. En kuitenkaan niiden suhteen heitä toivoani, kuten täytyi tehdä näiden viiden mustaviinimarjapensaan kohdalla: Vasta äsken tajusin surullisen kunnon syyn: Äkämäpunkki! Ei ihme, että jo vuosi sitten marjasato oli olematon. Mutta kun itselläni ei tuota punkkia ole ikinä ollut, en vaan hoksannut syytä lapsuuskotini puutarhan ongelmaan.
Nyt pensaat on kaivettu pois ja hävitetty polttamalla. Ostimme tilalle kolme uutta, lajikkeena suurimarjainen Pohjan jätti. Ei tietenkään saanut istuttaa samaan paikkaan, mutta eipä tuossakaan marjatarhassa suuria liikkumisvaroja ollut.
Teimme isännän kanssa muutenkin siellä pieniä kunnostustöitä. Paikallisessa marketissa oli tarjouksessa tällaisia koottavia pensastukia, jotka oli helppo sujauttaa avattuna isojenkin pensaiden ympärille. Toinen asia on sitten se, kestävätkö ne talven
yhtä hyvin kuin nämä kalliimmat pyöreät, joita olemme vuosikymmenien ajan asetelleet omille pensaille.
Ja niin. Vuorokauden kuluttua totesimme, että isot pensaat kampesivat putket irti toisistaan. Huono ostos! Ei auttanut muu kuin solmia narua vahvistukseksi.
Mutta narsissit alkoivat kukkia
ja esikot, ne muutamat lajit, jotka selvisivät pari vuotta sitten olleesta ankarasta talvesta.
Tulotien varren pitkä kukkapenkki on vihdoin aloittanut kesäajan.
Sain tänään ystävältä jorinivaihdokkina monta uutta perennan tainta. Esimerkiksi tämän valkotäpläimikän. Kiitos ja terveiset Petäjävedelle!
Näistä kerrotuista valkovuokoista menevät kiitokset ja terveiset naapurin Tiinalle. Hyvin selvisivät talvesta!
Nurmikon leikkausta säästeltiin, jotta saisimme kerättyä mahdollisimman paljon mehevää katetta tomaateille, kurkuille ja kesäkurpitsoille.
Tällaista tämä puutarhurin elämä on. Mennään myötämäkeen mutta usein myös vastamäkeen – joskus vähän kulmat kurtussakin. Mutta harmilliset ajatukset katoavat nopeasti, kun saa lähelleen näitä ihania ystäviä, jotka seuraavat uteliaina melkein minne vaan. Kanaterapiaa, sitä ihan parasta.
Ja tämä pieni taivasta heijastava vesikuoppa isotuomipihlajamajassa. Se odottaa lämmintä kesäiltaa ja isäntäväkeä istumaan kiireettömästi ikivanhoille puutarhatuoleille elämän menoa ihmettelemään. Siitä haaveilen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Olipa mahtavia juurakoita ja multaakin reilusti. Toivottavasti onnistun niiden kanssa niin, että kukkivat ja säilyvät pitkään, kiitos.
Juu, ne ovat jo monen vuoden ikäisiä. Jokaisesta tulee melkoinen pensas. Nehän voi sitten jakaa jossain vaiheessa, kevätaikaan. Onnea talvisäilytykseen!
Tällaista menetystä monet surevat täälläkin viime talvelta. Minä olen kuikkinut toivorikkaana pari ruusua. Eikö mitään nouse juuresta? Hurdal ja Mundo. Riitta, kävisitkö kommentoimassa postaustani ihan testin v uoksi. Jotkut sanovat, että eivät pääse kommentoimaan. Voi jukra muuten noita kanoja!! En olev vieläkään uskaltanut sellaista ajatusta pitemmälle. Nyt tosin on tomaattimökin rakennelma alkanut.
En tainnut saada kommenttia perille? Ei ainakaan tullut näkyviin, tai sitten niitä tuli monta, kun yritin useammin.
Kiitos Riitta! Tulihan se perille. Ajattelin että jotakin häikkää on, kun minut oli melkein unohdettu. Kun tietäisi miten sitä korjaisi. Hyvä huomio sinulta! Joskus ohjelmat oikuttelee, sitten taas korjaantuvat.
Niinpä. Meillä Firefox toimii hitaasti, siksi käytän Chromea. Ja sen kautta en saa viestejä oikeastaan mihinkään muuta kuin omalla nimellä, en siis blogin. En taida oikein osata käyttää, ehkä vika on sinä.
Onpa mukava kun löysin blogisi. Tosi kiva blogi sinulla. Olen itsekin mummoihminen ja minusta on niin mukava, kun mummotkin ovat mukana blogimaailmassa. Tervetuloa vastavierailulle!
Kiitos, tapaillaan! Mummojen blogit – ihan sitä parasta!