Voi hyvänen aika, miten huonosti rinneangervot sekä keiju- ja virpiangervot pärjäsivät viime talven. Leikkasin niistä ensin vain latvoja, kuten yleensä keväisin teen, mutta sitten meni hermo. Isäntä tuli avuksi raivaussahan kanssa ja hetkessä kaikki kasvustot, hanhikit mukaan lukien, oli pantu mataliksi. Lipputangon ympärillä olevat keijuangervot olivatkin levinneet jo hurjan laajalle ja tuhonneet nurmikon, täytyy kai laittaa uusia siemeniä tuohon paljaaseen paikkaan ennen kuin voikukat valtaavat alueen.
Aukealta näyttää, mutta hyviä juhannuskokkoaineita saatiin muutama kärryllinen.
Toivottavasti tämä oli oikea toimenpide. Hanhikeista on kyllä hyviä kokemuksia, mutta angervojen rankka alasleikkaus on uusi kokeilu.
Mutta iloisiakin asioita on: Pilvikirsikka selvisi loppujen lopuksi hyvin, vaikka muuta pelkäsin.
Ja leikkimökin takana, tuolla metsäkauriiden karsimien tuijien vieressä,
kukkivat kauniisti pikkurengin syksyllä istuttamat tulppaanit. Eikä jäniskään ole niitä käynyt popsimassa.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Angervoja leikataan Turun hautausmaalla muutaman vuoden välein ihan matalaksi, 20cm. Kukkivat hienosti seuraavana kesänä.
Voi, kiitos tiedosta! Kunpa vaan muutkin täällä päin uskaltaisivat sen tehdä, niin monta risuista angervoaitaa näin tänäänkin kauppareissulla!
Ihania nuo kerrotut tulppaanit. ♥ ♥
Niin minustakin, ovat kuin unikoita.