Mörköjä ja pääsiäiskoristeita

Koska pakkaskaudella tammikuussa ei ollut lainkaan lunta, oletan, että maa on vahvassa jäässä. Siitä taas seuraa, että katajat ja muut ikivihreät alkavat aurinkoisella säällä heräillä, mutta eivät sitten saakaan vettä ja kuivuvat. Nyt on korkea aika suojata varsinkin nuoret kasvit. Meillä on tämä pylväskataja ollut jo kuusi vuotta, mutta vieläkin käärimme sen kaksinkertaiseen verkkokankaaseen. On se vaan niin upea, että suojattiin kaiken varalta! Ehkä ensi keväänä emme edes ulotu sitä peittämään.

Mikaelin kunniaksi viisi vuotta sitten istutettu Makedonian mänty on myös huputettu ”möröksi”, sillä siirsimme sitä jossain vaiheessa toiseen paikkaan, eikä juuristo varmaankaan ole vielä kaikilta osin toipunut.

Olen jännittänyt kirsikkapuiden talvehtimista  ja nyt uteliaisuus vei voiton. Viikon verran maljakossa olleille oksille näyttäisi kuuluvan hyvää, joskin kädessäni olevan, Mintulle istutetun pilvikirsikan uloimmat oksankärjet ovat kuivia, pientä hiirenkorvan alkua siinäkin kuitenkin näyttäisi olevan. Koska kasvi on ostettu vasta vuosi sitten, se on helppo napsia oksasakseilla siistiksi, kunhan todellinen tilanne selviää.

Teimme vähän pääsiäistä myös ulos. Jouluasetelma muuttui tällaiseksi

ja maantien varteen, kiven päälle, veimme sementtipitsiruukun pajunkissoineen ja höyhenineen.

Kauppojen ihanat narsissiruukut eivät vielä tarkene ulkona, vaikka mieli tekisi niitä koristeiksi sinnekin laittaa. Pienen hallan ne kyllä kestävät, mutta kunnon pakkasen jälkeen tuho on peruuttamaton.

Vihreää, keltaista, tummaa lilaa… ah!