Olemme yrittäneet kaksi kertaa kasvattaa pensasmustikkaa, huonolla menestyksellä. Maistiaisia sai, mutta siihen se jäikin.Viimeiset mustikkapensaat siirrettiin muutama vuosi sitten mökille ajatuksella, että jospa ne siellä, luonnon mustikoiden seassa, menestyisivät. Ei onnistunut sekään. Viime syksynä kävimme poimimassa mustikoita Pihlajavedellä ja ihastelimme reheviä ja marjoja notkuvia pensaita. Silloin päätin, että vielä kerran kokeillaan mekin. Miksi ne eivät voisi onnistua, jos oikein tosissaan pannaan toimeksi?
Aivan ensimmäiseksi, että varmasti pysymme päätöksessä, kaivettiin neljä mökille häädettyä mustikkapensasta ylös ja istutettiin laatikoihin maan parannusta odottelemaan. Astiataimia, hih…
Kylmät säät jatkuivat mutta ei se ainakaan huonontanut näiden taimien elämää. Kun meillä myöhemmin tarvittiin kaivinkonetta, samalla konemies kuopaisi tulevan mustikkamaan paikan oikein kunnolla. Leveyttä ja syvyyttä riittää!
Navetan vintillä oli vielä jonkin verran kymmenien vuosien vanhaa kuiviketurvetta, joten isännän kanssa alettiin vaivalloinen ja pölyinen työ sen hyötykäyttöön ottamiseksi. Hitaasti mutta varmasti laskeutui ämpärillinen toisensa perään korkeuksista alas ja kohti emännän kanssa odottavia saaveja.
Koska turve oli TODELLA kuivaa, kastelimme sitä jo montun täyttövaiheessa, kerros kerrokselta, uuden nurinperinsadetin-keksinnön avulla. Toimi hienosti, keinui ja kasteli koko leveydeltä kerralla.
Navetalta tuotiin yli 20 saavillista pehkua, mutta se ei riittänyt. Lisää haettiin Rautiasta, kuiviketurpeen nimellä sitä myydään, ja samalla ostettiin vielä yksi taimi, kun rivistöön mahtui. Sitten pensaat paikoilleen ja lisää kastelua.
Siihen se mustikkasato varmaankin on aiemmin kaatunut, kun emme ole perustaneet kunnollista, tarpeeksi suurta ja hapanta kasvualustaa. Kuiviketurpeen on ph vain neljä. Mustikalle optimaalinen ph on kuulemma 4,5 – 5, mutta se pärjää myös happamammassa maassa. Meillä on nyt kolmea lajia: Aino, Alvar sekä North Blue. Ristipölytyksestä on hyötyä marjasadon onnistumiselle.
Nyt jännitetään vielä sitä, miten saamme suojattua viisimetrisen rivin jäniksiltä näin kesäaikaan. Niitä mokomia hyppelee pitkin päivää siellä ja täällä, ihan riesaksi asti ne puutarhassa nakertelevat. Mutta jos tämän kaiken uurastuksen jälkeen meilläkin kerätään jonain vuonna runsasta mustikkasatoa, niin työ ei ole mennyt hukkaan. Pensasmustikat ovat hurjan hyviä ja käteviä käyttää pakasteestakin.
Tuolla se uusi mustikkamaa nyt odottelee vadelmarivien vieressä sään lämpenemistä ja katekangasta.
Huh, mikä urakka, mutta valmista tuli siitäkin. Yhteistyöllä!
Täältä, klik, voit lukea lisää pensasmustikoiden viljelystä.
Onpa siinä mustikoilla nyt kelpo peti. Toivotaan runsasta satoa!
Niinpä niin! On syvyyttä ja leveyttä ja paljon lämpimiä ajatuksia.
Minulla on aivan samat puskat. Aino ja Alvar ovat muistaakseni jo ainakin neljättä vuotta ja viime kesänä ostin kolmannen eli North Bluen. Uusin selvisi hyvin talvesta ja odottelen nuppuja ja tietysti mustikoita siihenkin. Minä lannoittelen kahvin poroilla keväisin mustikoitani ja taisin myös antaa vanhaa rodo-lannoitetta.
Kiitos vinkistä! Rhodo-lannosta minäkin laitoin.