Yrttmaan nurkassa kasvaa korkea lipstikkapensas. Käytän lihaliemikuutiolle maistuvia lehtiä mausteena, mutta vasta tänään tein ensimmäisen kerran lipstikkakeittoa. Ja täytyy saman tien todeta, että harmi vaan, kun ennen en ole tehnyt, vaikka minulle sitä on kehuttukin! Se oli niin hyvää, että täytyy jakaa ohje heti eteen päin.
Parhaita lehdet ovat alkukesästä, myöhemmin ne kovettuvat ja makukin kitkeröityy. Siispä oli korkea aika hakea nippu oksia ja riipiä lehtiä myös kuivatukseen. Silppusin kuitenkin desin verran niitä odottelemaan keiton tekoa.
- 5 pientä (kevät-) sipulia, nokare voita
- 1 dl silputtuja lipstikan lehtiä
- 1 l vettä
- kana- ja kasvisliemikuutiot tai vastaavat
- 3 karkeaksi raastettua perunaa
- mustapippuria
- 1/4 Koskenlaskija-sulatejuustoa
- purkki ruokakermaa
- vaaleaa Maizenaa tarpeen mukaan
Ja sitten hommiin. Ensin sulatin kattilassa nokareen voita ja silppusin sekaan sipulit. Kuullotin niitä 
hetken, jonka jälkeen lisäsin myös ne valmiiksi pilkotut lipstikanlehdet. Hetken niitäkin pyöriteltyäni kaadoin kattilaan litran vettä, kana- ja kasvisliemikuutiot sekä karkeaksi raastetut perunat, (Olen oikonut usein alkuperäistä ohjetta niin, että vain pilkon perunat pieniksi, sillä sauvasekottimella ne kuitenkin lopuksi hurautetaan).Vielä hiukan mustapippuria myllystä.
Jätin keitoksen kannen alle hautumaan reiluksi 
puolesi tunniksi, jonka jälkeen pilkoin sekaan osan perinteisestä Koskenlaskija-paketista sekä lorautin purkillisen ruokakermaa. Kun keitto kiehahti, soseutin sauvasekoittimella kaiken sileäksi ja vispasin sekaan vielä vaaleaa Maizenaa, ehkä viisi ruokalusikallista, kuitenkin niin paljon, että sain sopivan sakeaa lusikoitavaa. Maizena-suurustehan pitää myös kiehauttaa, mutta sitten kaikki olikin valmista. Tätä täytyy saada uudestaan! Mieskin popsi kaksi lautasellista ja jopa vanhalle mummolle uusi ruoka maistui. Eläköön vanhan ajan liperi, joka kasvaa iloksemme omia aikojaan, ilman mitään hoitoa!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Kuulostaa herkulliselta! Tätä olisi kiva päästä maistamaan.
Sopiihan se, tehdään torstaina! Litran annos ei kyllä meille riitä, on se niin hyvää!
Tein tätä. Lisäsin nurkissa pyörineen bataatin puolikkaan ja Koskenlaskíjan sijaan laitoin puolikkaan savuporotuorejuuston. Tuli ihan sikahyvää!! Nyt pummailen kaikilta tutuilta lipstikkaa kuivattavaksi. Rikkaruohonahan sitä monet pitävät…
Kiitos vinkistä, Jaana! Täytyykin ehdottomasti kokeilla! Lipstikka on tosiaan suureksi kasvava pensas, ei se onneksi kuitenkaan leviä.
Kuulin huhuja, että lipstikkakeitto on hyvää ja pinaatin veroista ravintoarvoiltaan. Näin syksyllä kannattaa melkeinpä unohtaa lehdet ja keskittyä varsiin! Varsissa on upean pehmeä maku, ei niin polttava kuin lehdissä. Tein yksinkertaisesti näin: kuullotin pari sipulia, lisäsin joukkoon pieniksi pätkittyjä varsia n litran verran ja jonkin verran lehtiä lisäksi, vettä päälle sen verran että peittyivät, heitin sekaan yli jääneet pari keitettyä perunaa, hauduttelin kypsäksi. Soseutin, lisäsin 2 dl kaurakermaa ja suolaa. Yksinkertaista, lisäaineetonta ja käsittämättömän hyvää! Maa-artisokkakeiton veroista.
Herkkusuu, kiitos kommentista! Täytyykin kokeilla ohjettasi. Minäkin luin jostain, että lehdet ovat keväällä parhaimmillaan!
Tein keittoa hiukan eri ohjeella,hyvää tuli.Lipstikkaa kannattaa leikata pitkin kesää kuivattavaksi,uutta kasvaa jatkuvasti.Siemeniä kylvän keväällä uusiksi taimiksi.En raatsi jakaa isosta pensaasta kaikille haluaville.
Pirjetta, kiitos kommentista! Lipstikka on tosiaan herkullista. Kiitos vinkistä, siemeniä en ole koskaan kokeillutkaan kylvää!
Löysin toukokuun Voi Hyvin lehdestä maininnan lipstikasta.”Kversetiini.Sitä löytyy kapriksesta,lipstikasta,kaakaosta ja tulisesta pippurista.Se on erinomainen syövän torjubta-aine”.Lipstikkakeittoa tekemään ja kuivaamaan talveksi.
Hieno juttu! Kiitos tiedosta!
tulipa kokeiltua, ja oli niiiiiiin hyvääää että.
Olipa mukava kuulla! Kiitos kommentista ja maukasta kesän jatkoa sinulle!
Kiitos ihanasta lipstikkakeitosta. Olen joutunut hieman muuttamaan, kun en siedä sipulia – ainoastaan ruohosipulia, joten laitoin tukun sitä. Lisäksi laitoin miedon chilin puolikkaa ja nyt syönnin jälkeen on olo tosi tyytyväisen. Olen tehnyt ohjeellasi vuosia ko. keittoa enkä parempaa löydä muiden versioista. Silloin, kun haluan juhlavamman keiton lorautan valkoviiniä sekaan.
Kiitos viestistäsi! Oli kiva kuulla. Niinhän se on, että matkan varrella ohjeet aina muuttuvat kunkin kokin mieltymysten mukaan. Niin sen pitää ollakin! Täytyypä kokeilla juhannuksena tuota viinilorausta.