Helatorstai viikko sitten tuntui suurelta juhlapäivältä, sillä kävimme syömässä Pappilan pidoissa ja sen jälkeen suuntasimme suoraan Keuruun kirkkoon, Läntisen Keski-Suomen kulttuurikesän avauskonserttiin. Esiintymässä olivat Jussi Makkonen sello, Nazig Azezian piano ja Mika Pohjonen tenori, tiedossa Sibeliuksen ja Merikannon musiikkia.
Oli jälleen ihanaa kuultavaa! Tuntui siltä, että leijailin jo jossain katon korkeuksissa, kun Elämälle – laulu päätteli konserttia. Saimme kuulla myös harvinaisen sovituksen Myrsky-sarjasta, joka (Jussi Jalas, sellolle ja pianolle) oli löydetty vasta jokin aika sitten ja jonka esittämiseen tarvttiin omaisten lupa. Merikannon Merellä – laulu on myös aina yhtä koskettava, varsinkin kirkon suuressa tilassa esitettynä.
Mutta mikä minua kosketti tässä Lauri Pohjanpään runossa? Koko tilaisuus oli upea, musiikin mahti tuntui syvällä sisälläni. Ja sitten tämä laulu – kyyneleet kohosivat silmiin väkisinkin.
”Käy kirkkomaata illoin vanhat mummot
ja myssyn alta välkkyy valkohapset –
he tulee toivottamaan hyvää yötä:
kas täällä nukkuu lapset, lastenlapset.
He kaikista on yksin eloon jääneet,
he itkeneet on paljon kyyneleitä,
nyt surunsa jo ovat ammoin laanneet,
nyt pyhä, kirkas rauha varjoo heitä.
He tulee mustissansa joka ilta
ja vapisevin käsin portin avaa
ja käyvät hiljaksensa hautain keskeen
ja muistokirjoitukset lasten tavaa.
Ja uudestaan ja yhä uudestansa
he muistelevat läpi elämänsä.
He niitä, jotka nyt jo ovat täällä,
on kerran sylkytelleet sylissänsä.
On kaikki hyvin, hekin kohta lähtee,
ja nukkuu lapset sekä lastenlapset.
Käy hiljaa päätä nyökkäin vanhat mummot
ja myssyin alta välkkyy valkohapset.”
(Laulettuna löysin sen vain täältä, klik. Oopperalaulaja sitä ei videolla valitettavasti esitä, mutta melodian toki voi hyvin kuulla.)
Jos haluat uppoutua mahtavaan Merellä -esitykseen, Jorma Hynnisen upea tulkinta laulusta löytyy täältä, klik.
On hyvä, että kotipaikkakunnalla voi päästä nauttimaan näin hienosta konsertista. Mitähän vielä kesän mittaan onkaan tulossa!