Yhtä jos toistakin

Siitä on jo monta viikkoa, kun olimme paikallisen eläkejärjestön kanssa tutustumassa Keskisuomalaisen valmistukseen. En ollut aiemmin lehtitalossa käynyt, joten kaikki oli uutta  minulle. Jotain pikkulehteä siellä silloinkin painettiin, mutta liukuhihna hoiti kaiken. Ehkä jossain oli joku linjaa seuraamassa, mutta tosi vähän tarvitaan työntekijöitä nykyisin silläkin alalla. Paperia kuitenkin tarvitaan ja paljon.

Eikö näytäkin siltä, kuin oltaisiin jossain lämpövoimalassa?

Silmissä ihan vilisi, kun nämä lehdet viilettivät jo seuraavaan pisteeseen.

  Valmiita lehtinippuja liukuhihnalla.

Oli tosiaan mielenkiintoista. Kaiken näkemäni jälkeen tilasin itselleni näköislehden nettiin, hinta ei paperilehden kestotilaajalle ollut suuri. Nyt isäntä voi aamuisin rauhassa rapistella omaa lehteään ja minä lukea suurennettuina haluamani tekstit tabletilta, Haa!

***

Jo joulun maissa meidän isäntä katkoi naapurin isännän kanssa kärryyn myrskyn kaatamia puita. Pari viikkoa sitten oli aika viedä ne sahalle muutamankymmenen kilometrin päähän. Ei vielä ollut perjantai ja 13. päivä, mutta kävi kuitenkin niin, että illansuussa paluumatkalla, lautakuorman kanssa, traktorista hajosi iso takarengas vanhuuttaan. Voi harmitus! Sinne jäi peltihevonen tien varteen yöksi, jonka isäntä taisi aikalailla valvoa kaveriaan surren. Aamulla naapurin Arvon kanssa lähtivät sitten katsomaan tilannetta ja toivat hepan takajalan kotipihaan. Uuraisilta löytyi onneksi uusi, sinne sitten seuraavaksi. Mikäs oli lähteä, kun aivan naapurissa asui Anja-ystävä miehensä kanssa. Kiitos vaan päiväkahvista!

Sitten kiireenvilkkaa kotiin ja renkaanvaihtoon – huoh. Kaikki kunnossa. Paitsi että toinenkin olisi jo vaihtoiässä! Ja kun koneet alkavat mennä rikki, niin yksi ei riitäkään. Myös sirkkeli hajosi.  Ja taas naapurin Arvo pelasti: Monenmonen tutkimisen ja uurastuksen jälkeen saadaan jälleen katkottua ja halkaistua polttopuita. Meillähän on puulämmitys…

Että tässä sitä kissan ja pikkuväen kanssa odotellaan mikä kolmanneksi hajoaa!