Talvisia päiviä

Saimme jälleen nauttia muutamana päivänä Mikaelin ja Mintun seurasta. Äiti oli saanut valmiiksi kaikki vedokset, mutta nyt piti pohtia, miten ne ryhmiteltäisiin tulevassa näyttelyssä. Kehyksiä tai paspiksia ei vielä ollut kaikille, mutta sommitellahan aina voi. Että näinkö…

…vai näin?

Vai miten? Sopivatko värit yhteen? Jätetäänkö jokin työ kokonaan pois? On siinä miettimistä. Mutta pikkupiika vaan pohdiskeli, miten äidin ikivanha lelu toimii. Tästä vai tästä? Oli siinäkin miettimistä.

Uimahallikeikan lisäksi tietenkin hiihdettiin. Näetkö pisteen tuolla kaukana? Tuolla alamäessä?

Tässä sama zoomattuna. Hyvin menee!

Laavu jo lähestyy…

……taukopaikka on tärkeä. Ja eväät.

Kun muutaman ylimääräisen mäenlaskun jälkeen palattiin – illan jo hämärtyessä – sisälle, oli lettutaikina sopivasti turvonnut. Ja jälleen oli punaposkiselle pikkurengille puuhia.

Letunpaisto onkin jo ihan rutiinia tälle miehenalulle. Iltalukemiseksi hän halusi keittokirjan ja kun mummu aikansa hieroi harmaita aivosolujaan, tämä äidille hankittu kirjanenkin sitten löytyi. Painettu vuonna 1984!

Monta sopivaa ohjetta Mikael sieltä jo bongasi, täytyy seuraavalla kerralla taas valmistaa yhdessä jotain hyvää. Tätäkö?

Mikael on käynyt jo useamman kerran hiuksiaan leikkauttamassa ja aina Keuruulla, Tuulitukassa. Se on tärkeä paikka, joka muistetaan mainita ohi ajettaessakin. Että tuolla se kiva Tuulitukka on! Tällä kertaa hiuksissa oli lepakon kuva.  Sitä ihailtiin vessan peileistä edestä ja takaa. Hieno! Eihän se vaan lähde pois jo hiihtolenkillä?

Suurimman yllätyksen Mikael kuitenkin sai aikaan sillä, että hän käski, oikeastaan vaati,  papan ostamaan parturireissun yhteydessä kaupasta mummolle kukkia. Kyllä se lämmitti sydäntä. Koska kukkapenkeissä ei ole vielä kerättävää, Mikaelin mielestä mummolla kuuluu olla muita kukkia. Hieno mies! Kyllä mummo tuli ihan mahdottoman iloiseksi. Tuhat halia ja sata suukkoa rakkaalle mussukalle!

Ja kesällä, Mikaelin omalla kasvimaalla, (jota hän tässä, toissavuonna otetussa kuvassa, peittelee hallaharsolla,)

kasvatetaan katon korkuisia auringonkukkia. Totta kai, kuka nyt noin suloista toivetta voisi vastustaa.