Tammikuun munasaldo ja rapusilakat

Me ollaan isännän kanssa todella iloisia siitä, että rakennettiin talvikanala. Työtä riitti syksyllä monelle viikolle, aina vaan tuli uusia vastoinkäymisiä. Mutta nyt tila toimii ihan mukavasti ja ilmeisen tyytyväisiä asukkaatkin ovat olleet. Aloimme nimittäin vuoden alusta pitää kirjaa päivittäisestä munamäärästä ja tammikuun tuotos oli 165 munaa – seitsemältä kanalta. Loistavaa! Neljä viimekesän poikasta munivat aikalailla päivittäin, kolmi- ja kaksivuotiaat rouvat vähän epäsäännöllisemmin. Valaistus on päällä aamukuudesta iltayhdeksään ja satunnaisesti, kylmimpinä päivinä, on ollut myös lisälämpöä. No, eihän tässä kaikessa mitään JÄRKEÄ ole, kun ajattelee investoinnin määrää ja kaupan munien hintaa, mutta monta tunneseikkaa ja päivien piristystä eläintenhoidossa kuitenkin tulee sivutuotteena.

Nyt varmaan ajattelet, että on siinä jo liikaa munia syötäväksi. Mutta ihme kyllä, mitään ylituotantoröykkiötä ei ole toistaiseksi päässyt syntymään. Joka kerta Keuruulla käydessään nuoret vievät mennessään  kotelon tai pari, ystävillekin niitä on mukava antaa tuliaiseksi tai  vastalahjaksi saadusta avusta. Ekstrahyviä kun ovat! Kuvassa kuivattuja munankuoria, jotka kerään tarkoin – viimeistä murua myöten – uusiokäyttöön: Kanojen herkkukalkiksi.

Huovutusrintamalla sain valmiiksi ensimmäiset ”crocsit”. Mukavan tuntuiset, näitä täytyy neuloa lisää! Ohje oli täältä, tosin käytin vain Joki-lankaa. Kokeilen jatkossa tuota vahvennettuakin.

Miettiessäni ”Mitä tänään syötäisiin?”, tuli yks kaks mieleen rapusilakat, joita en ole muistanut valmistaa vuosiin: Ripottelin silakkafileiden päälle hiukan suolaa, taittelin voideltuun vuokaan ja lisäsin päälle kuivattua tilliä. Sekoitin ruokakerman, hiukan suolaa, sitruunapippuria ja pari ruokalusikallista tomaattipyrettä keskenään ja kippasin silakoiden päälle. Puoli tuntia 200 asteessa ja voi mikä ihana tuoksu! On NIIN hyvää kylmänäkin, vaikka leivän päällä. Slurp!