Kyllä on synkkää. Vähäinen lumipeite suli pois ja tumma maa imee pienetkin valonsäteet hämärässä. Pesin isännän avustuksella, pakkasten mentyä, talon hankalimmat ikkunat yläkerran portaikossa. Joka kerta tikkaille kiivetessäni ajattelen, että onkohan tämä viimeinen kerta, kun minä sitä työtä teen – olenko vuoden kuluttua kiipeilykunnossa? Raput kiertävät puolivälistä takaisin lähtösuuntaansa, mikä tekee sen suurimman haasteen. Tarpeeksi leveää tasannetta tikkaille ei yksinkertaisesti ole ja tilan korkeus on lähemmäs viisi metriä. Meille tehtiin jo kauan sitten apulaatikko, jonka avulla saamme A-tikkaiden jalat samalle tasolle.
Homma hoituu aina näin: Varmuuden vuoksi isäntä pitää tikkaista kiinni, kun kiipeän varoen korkeuksiin. Sitten pyytelen vuoronperään alhaalta tarvikkeita: Lasta! Rätti! Purisit liian kuivaksi, kastele uudelleen! Talouspaperia! Ikkuna-avain! Ja lopuksi puhtaan verhokapan nipsujen kiinnitys.
Huoh, valmista tuli – ainakin vielä tällä kertaa. Keväällä auringonsäteet pääsevät tältäkin suunnalta kirkkaammin sisään.
Kasvihuone sai talvipeiton viiniköynnöksien päälle ja pressun katolleen. Jos lunta tulee, se on helpompi kaapia pois. Toivottavasti saadaan tänä talvena lunta! Vanhat, käytössä kellastuneet lumihiutalevalot ilahduttavat ohi kulkevaa.
Ostin vuodenvaihteen jälkeeen alennusmyynnistä varastoon led-ketjun, jonka väri olikin nyt – paketin vasta avattuani – yllättäen sinertävä. Se ei sopinut lainkaan lämpimien valojen yhteyteen, joten vein sen sisälle leikkimökkiin.
Voi miten satumainen tunnelma! Tykkään niin, tykkään, tykkään!
Kohti pikkujoulua ja sitten joulua, lämpimin ajatuksin. Paljon on vielä neuleita kesken mutta luulen, että ehdin sittenkin valmistaa ne ja muutamat muut kivat keskeneräiset lahjat läheisille. Antamisen ilo on suuri ilo.
Lopuksi katsaus kaktuksiin: Kahdella on kukka-aika. Nekin uhmaavat pimeyttä, näyttävät, että eivät lannistu. Mielenpiristystä myös hoitajalleen.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Täytyypä viritellä valoja meijänkin pihapiiriin, nuo sinun valoketjusi näyttävät niin sieviltä ja tosiaan karkoittavat harmautta. Onpa sulla kauniit kaktukset!
Kaktukset viettivät kesän ulkona ja alkoivat heti sisään tultuaan nuppujen tekoon. Viileällä lasikuistilla ne kuitenkin etenivät hitaasti, joten nyt vasta avautuivat!
Huomenta ! Onpa hieno neidonhovikaktus, tuo ylempi kuva. Omani jouduin saksimaan viime keväänä valtavan koon takia. Pistokkaita otin, mutta niiden kukkia saan odotella. Kuinka monta kukkaa on, viettääkö kesät ulkona ? Itselleni kukkii ahkeraliisa edelleen. Mukava viikkoa, t Sinikka
Se ei ole ollut minulla montaa vuotta, joten on aika pieni vielä. Parempi kukinta on vasta keväällä, jolloin nuppuja on runsaasti ja kukkien värikin valoisuuden myötä tummempi. Nyt se on kuitenkin kahtena syksynä, päästyään ulkoa sisätiloihin, tehnyt muutaman kukan – ei kymmentäkään. Viettää talvet viileällä lasikuistilla.
Nyt en muista, onko sinulla siis kasvihuoneessa sähköt? Vai ovatko nuo aurinkokennoilla toimivat? Olisi kyllä mukavaa, kun jotain valoa saisi tuonne omaankin kasvariin. Näyttää niin kauniilta tuo.
On meille asennettu kasvihuoneeseen pistorasiat. Varmaan voisi pitkällä jatkojohdollakin sen hoitaa, kuten teimme leikkimökissä.
No ei kyllä voi kukaan olla tykkäämättä! Hyvää talvea Riitan perheelle! Leila
Kiitos samoin!