Tänä syksynä olen kokeillut sementtiruukkujen tekemistä, mutta muutakin uutta olen opetellut. Olin nimittäin Tiltaltissa valopallokurssilla ja ihastuin hommaan ihan tosissaan! Tässä on ensimmäinen, kurssilla askartelemani pallo, joka nyt roikkuu ulkona keittiön ikkunan takana. Kestää kuulemma tuulet ja tuiskut.
Kun kurssipaikalla näin myös pienemmistä palloista tehdyn valoköynnöksen, täytyi heti lähteä ostamaan lisää tarvikkeita. Eli paperinarua, puuliimaa (D3, ulkotilassa kestävää) ja eri kokoisia ilmapalloja. Lisäksi tarvitaan kertakäyttöhanskoja, paljon suojamuoveja pöydälle ja lattialle sekä reilun kokoinen astia liimalle.
Puhalsin pieniä vesi-ilmapalloja ja tavallisia, jotka jätin vajaiksi – sopivan kokoisiksi. Lisäksi muutama ihan iso, yksittäisiä valopalloja varten.
Ilmapallot kääritään kauttaaltaan tuorekelmuun. Sisuahan siinä tarvitaan 🙂
Liimaa sekoitetaan veteen – puolet ja puolet – ja vyyhdellä oleva paperinaru puretaan pienemmiksi, pehmeiksi keriksi.
Sitten varsinainen askartelu: Paperinarukerä kerrallaan upotetaan liimavelliin, painellaan kevyesti ja puristellaan lopuksi liika liima takaisin astiaan. Sitten liiman kyllästämää narua aletaan kääriä sikin sokin pallon ympärille. Ei liikaa, mutta ei liian vähäkään. Itse käytin joissakin palloissa turhan vähän narua – silloin aukot jäävät helposti liian isoiksi. Jos taas aukkoja ei ole juuri ollenkaan, valoja on vaikea pujotella sisään.
Valmiit pallot jätetään kuivumaan ainakin vuorokaudeksi, jonka jälkeen ilmapallot poksautetaan ja ne kieputellaan varoen kelmun kanssa pois jostakin sopivanoloisesta reiästä.
Korillinen lumipalloja!
Ostin 40 ledin ulkokäyttöön sopivia valosarjoja. Jos tekee yhtä suurta palloa, täytyy miettiä ensin se kohta, mistä alkaa pujotella rinksua sisään: Miltä suunnalta katsottuna pallo on pyörein? Koukuksi taivutetulla, tukevalla rautalangalla, kiskotaan valorinksun ledejä ensin kohtisuoraan alas, reäistä ulos, jonka jälkeen kukin valo taitetaan viereisestä (tiukasta) reiästä takaisin sisäpuolelle. Kannattaa yrittää kuljettaa lamppuja niin tasaisesti kuin siihen pystyy, ettei koko valaistus tule vain toiselle puolelle. Kuitenkin, kun katselen ikkunan takana loistavaa isoa valopalloani, en enää huomaa yhtään virheitä! Kiinnitin varmuudeksi ketjun johdon ulostuloreiästä ripustuskoukkuun, vaikka pallo on kyllä kevyt ja kestäisi varmaan muutenkin roikkumisen. Kokemuksesta sanoisin nyt jälkikäteen, että valorinksun pujottelu isoon palloon on paljon hitaampaa ja hankalampaa kuin pitkään, pikkupalloista koottuun ketjuun. Tämä vinkiksi aloittelevalle!
Jos tekee pitkää ketjua, kuten eilen tein, niin valoja työnnetään kunkin pikkupallon sisään muutaman lampun verran. Väliin saa jäädä joku lamppu ihan siltäänkin, sitten taas pieni pallo.
Kiinnitimme kattoon koukun, josta koko koristus nyt roikkuu.
On aika ihana! Näitä paketoin jouluiloksi muillekin!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
On todella kaunis ja tunnelmallinen joulukoriste. Minulla ei ole niin paljoa kärsivällisyyttä, että alkaisin tätä työstämään. Mutta sinä olet aina ollut taitava näissä hommissa. Ystävät varmaan ilahtuvat tälläisestä lahjasta. Iloista joulun odotusta!
Kiitos! Askartelu oli silloin opiskeluaikana minusta mukavinta toisin kuin esim. lastentarhaoppi… heh heh…
Voi, miten kaunis siitä tuli! Ja kiitos viimeisestä; sekä hillo että omenat ovat erittäin herkullisia! Ja kanoja on muisteltu jo monta kertaa. 🙂
Kiitos itsellesi! Mukavaa, että tavattiin ”niissä” merkeissä! Ja kanalan väki odottaa uusia vierailuja, varsinkin kesäaikaan. Nyt jos pakastuu, ovien avoimena pitäminen on tietenkin aina lämmönhukkaa. Kesällä ovat ulkona ja niiden touhuja voi silloin seurata paremmin.
Toissa jouluksi tein noita isoja valopalloja, mutta eipä ole tullut mieleenkään tehdä pieniä palloja ja niistä valosarjoja . Valoa tähän harmauteen kyllä tarvitaan , taidankin lähteä ulos ripustelemaan jonkinmoisia tuikkuja.
noihin pieniin minäkin ihastuin heti! Ja on kyllä isotkin kauniita.