Jossain vaiheessa ajattelin, että laitanpa osaan perennapenkeistä mukaan pensaita ja havuja. Nyt vuosien jälkeen olen taas tosta mieltä: Ei hyvä! Pensaiden juuristoon tulee helposti heiniä ja siitä ne sitten leviävät perennojen joukkoon. Isot puunjuuret vievät voimaa muilta kasveilta. Sitäpaitsi tulotien varren pitkä kukkapenkki oli liiaksi vaaleanpunainen monenmonine keijuangervoineen. Kaikki kukkivat samaan aikaan ja kun kukinta oli ohi, näytti aika tylsältä. Kun osa perennoista oli muutenkin talvella paleltunut, silmäniloa ei ohikulkeville juurikaan löytynyt.
Tänään, koleana ja sateisena syyskesän päivänä, sain isännänkin innostumaan muutostöistä. Olin ajatellut, että siirrän kaikki angervot ja pallohortensiat olohuoneen ikkunasta näkyvään, rinnettä rajaavaan alueeseen, syysleimujen ja muutaman muun perennan tilalle. Nämä puolestaan pääsevät sulostuttamaan tulotien varren kukkamaata, kunhan sieltä ensin on kaadettu iso tuija ja yksi mongolianvaahtera. Ja möyritty ja parannettu multaa muutenkin. Tässä lähtee jälleen yksi valtaisa angervo kärrymatkalle:
Perennoiden juurakot levitettiin pressujen päälle odottelemaan käsittelyä: Taimipaakut revittiin ja raastettiin perennayksilöiksi, juolavehnät sun muut rikkakasvit näki näin poistaa parhaiten ja kukintakin paranee, kun kasvu uusiintuu. Alakuvissa keijuangervot odottavat, että leimukukat antaisivat niille tilaa.
Isäntä suoristi reunakivet ja levitti uutta multaa puhtaaseen kukkapenkkiin. Minä pääsin vihdoin siihen parhaaseen osioon eli istuttamaan puhdistettuja taimia! Yhtään uutta kukkaa ei ostettu – entisiä lajikkeita vain jaettiin eri paikoista uusiin istutuskohtiin. Nyt minulla sitäpaitsi on selvillä, mikä meillä menestyy: Talvi hävitti suuren määrän arkoja lajeja tukahduttaen samalla kokeiluhaluni.
Työ on toki vielä kesken – huomenna jatketaan. Jos sataa, niin sadetakki vaan niskaan! Hyvin pärjättiin sadepilven alla tänäänkin. Iso kasa oksia ja kaksi puuta – siinä kuormaa jatkoa varten – juhannuskokkoon vietäväksi.
Tässä entinen leimupenkki valmiina – nyt paljon angervoja ja pari syyshortensiaa. Keväällä levitän kuorikatetta juuristolle, joten taidanpa päästä jatkossa tällä alueella aika lailla helpommalla.
Tulotien pitkä kukkapenkki on jälleen perennapenkki. Siinä on uutuutena kurjenmiekkoja, auringontähteä, erilaisia syysleimuja, tädykettä, esikkoja. Ja monia muitakin. Kuunliljat peittävät kasvaessaan kevätnarsissien kuihtuvat lehdet. Nyt kuitenkin leikkasin jaettujen taimien varret poikki juuriston tasapainottamiseksi, joten tänä syksynä ei ole mitään ihailtavaa. Jospa sitten ensi kesänä! Joka tapauksessa alue näyttää minun silmiini kovin erilaiselta, sillä keskellä ollut, huonosti kasvanut mongolianvaahtera on nyt poissa. Eikä reunimmaisen vaahteran vieressä enää ole isoa tuijaakaan tilaa viemässä. Syyshortensia – saa jatkossa suoristua rauhassa – angervot olivat pakottaneet sen taipumaan pohjoista kohti.
Uudet tuulet puhaltavat nyt tämän kukkamaan yllä ja sekös ilahduttaa puutarhurin mieltä.
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 