Ystävänpäivää muistellessa

Ei meillä ystävänpäivää ole koskaan varsinaisesti juhlittu – joskus jokunen kortti vaihdettu ja muutama puhelu soiteltu. Oikeastaan olen vähän tympääntynyt tuosta kaikesta kaupallisuudesta, mitä tähänkin päivään yritetään tuputtaa. Nyt kuitenkin tuntui siltä, että arki piti pysäyttää hetkeksi, siispä vietimme ystävänpäiväiltaa parin ystäväpariskunnan kanssa joukolla. Olipas piristävää! Maailmaa tuli parannettua roppakaupalla. Tällaisia ystävänpäiviä pitää muistaa järjestää useammin! Ihan missä kuussa vaan…Illasta jäljellä(viinipullo nääs tyhjennettiin porukalla) pöydällä on kaunis kukkanen, kiitos!! Ehkäpä kortin pyörävihje saa joskus toteutuksen. Kivalta näyttäisi talon nurkalla.  Mutta jaetaan idea muillekin käytettäväksi!

Tiistai, ystävänpäivä, sattui olemaan vakituinen kuntosali/vesijumppapäiväni. Kun kotiuduin sieltä, oven takana oli odottamassa yllätys:

Kiitos Sari ja Soile! Herkullisesta kakusta ei ole muruakaan jäljellä, nam! Mutta tuo ihana vati, jossa on ikuinen kakkupaperikin paikoillaan, jää muistoksi. Ja Soile-tyttösen virkkaama ruusu…

Kiitos teille, ystävät! Nyt katse kohti laskiaista…

Kategoria(t): Koti Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Ystävänpäivää muistellessa

  1. sari houhala sanoo:

    Kiitos vain kaikesta sinulle, ja tuo lautanen on se unohtunut tuliainen , kakkupaperin maalasin siihen kansalaisopiston piirissä. Lumista viikonloppua toivottaa Sari

    • Voi hyvänen aika, Sari, vai olet itse sen lautasen maalannut! Ja raatsit minulle antaa. Näin jossakin kuvia tuollaisesta ja ajattelin, että onpa hyvä idea. Olen iki-onnellinen, kiitos vielä kerran!

  2. Lissu sanoo:

    Ystävät ovat aarteita. Yksi heistä rimputti yllättäen ovikelloa ja toi pikkuisen kakun! Olen muuten varmaan unohtanut kehua teiltä saamaani viiniä. Jestas kun oli hyvää. ERINOMAISTA!

    • Niinpä, Lissu. Ystävät ovat aarteita. Arvaa vaan, olisiko ystävänpäivän salaatti ollut niin hyvää ilman oliiviöljyäsi? Ja kiitos kehuista, aroniaviini on tosiaan tekeytynyt melko mukavan makuiseksi. Täytyi vaan malttaa odotella, vaikka eihän siitä vuosikertaviiniä tule. Usein olen kuullut, että kun meneillään ovat viimeiset kotiviinipullot, maku on vasta parhaimmillaan! Mutta silloin on jo liian myöhäistä…

Jätä kommentti