Heti, kun mansikkamaalla raakileissa alkaa näkyä punaista väriä, ilmestyvät myös linnut. Rastaat, harakat ja varikset nuorisoineen repivät marjoja irti jo ennen kypsymistäkin, siispä taas oli aika viritellä verkko. Nykyinen ala on niin iso, että olemme päätyneet oikein kunnon suojauksen tekoon. Ennen nimittäin vain peitimme rivit verkolla, mutta sen siirtely ja kiinnittely on työlästä ja jostakin raosta rastaat kuitenkin löytävät tiensä verkon alle ikävin lopputuloksin. Fasaanit syövät myös verkon päältä…
Meillä on onneksi varastossa vanhoja heinäseipäitä, joista saa paalut. Ensin narut kattoon ristiin rastiin, sitten harso paikoilleen seipäiden päihin. Seinäverkot nostellaan vasta katon jälkeen, sillä niiden paino pitää tuulessa hulmuavan ison verkon paremmin paikoillaan. Naruja ja pyykkipoikia kiinnitykseen tarpeen mukaan ja nurmikolle, ”helmojen” päälle lautoja. Yhteen kulmaan jää oviaukko, joka onkin muistettava sulkea huolella…Siilejä meillä ei valitettavasti ole ja verkot ovat muutenkin sellaista materiaalia, että linnutkaan eivät ole niihin kiinni jääneet.
Rastaat menevät kohteeseensa aina hyppimällä, joten pienehköllä mansikkamaalla riittää vaikka puolimetrinen aita ilman kattoa. Näin isolle maalle kuitenkin räkätitkin osaavat lentää keskelle, aitauksen sisään. Varkikset, harakat ja fasaanit menevät myös matalasta aidasta yli. Olemme kiristäneet katon melko tiukkaan, sillä jos sinne jää suuri aukko, harakka istuu seipään nokkaan ja sujahtaa siitä sisään!
Nyt on aamuvarhaisella helppo mennä keräämään kasteenkosteaa satoa. Sitä kumartelua riittääkin seuraavat kolme viikkoa joka toinen päivä. Ja sitten selkäkipua…mutta on se sen arvoista!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 
Paras tähän mennessä näkemäni ratkaisu tähän pulmaan. Siis kerrasta poikki ryöstötalous.
Muistuu mieleen ne entiset epätoivoiset viritelmät c-kasettinauhoineen, kilkattimineen ja pelättiukkoineen. Vau! ja häh-hää räksille.
Virityksiä on tosiaan ollut kaikkensorttisia vuosikymmenien varrella. Kaunein oli kylläkin minun vaatteissani ollut variksenpelätin, muovipussipään sisällä heinää ja olkihattu päässä… ihan esikuvansa näköinen.
Mainio idea! Paan muistiin, kun joskus meilläkin on mansikkamaa, nyt on vain muutama taimi penkissä.
Tuollahan vois juoda vaikka mansikkakakkukahvit!
Jos kuitenkin terassilla sitten maanantaina…
Kiitos erittäin hyvästä kuvauksesta.
Nyt vain verkkoja virittelemään.
Terv. Riitta mummo
Mukavaa, jos olin avuksi! Meillä ei kannata verkkoja tänä kesänä paljoa viritellä, mansikkamaa kärsi niin paljon talvituhoja.