Taimikasvatusta

Jos mietin sitä, mitä olisi pitänyt talon rakennusvaiheessa tehdä toisin, niin suunnittelisin nyt suuremman lasikuistin! Mutta tehty mikä tehty, ja täytyy vaan olla onnellinen siitä, että on edes tämä pienempi. Sillä enpä 20 vuotta sitten arvannut, miten tärkeäksi se muodostuisi tässä taimihommassa! Varsinkin, kun muualla talossa on selektiivilasit. Mutta eipä onneksi ole kuistilla! Siemenet itävät lämpimässä sisätiloissa, mutta kun kasvu on alkanut, vien ne valoisaan ja viileämpään, joten taimet kehittyvät napakoiksi. Viritän seinästä seinään listojen päälle sopivan filmivanerin työtasoksi ja kiinnitän kattoon koukkuihin valaisimen, jonka kukkalamppu  toimii ajastimella. Kun taimet kasvavat, lyhennän ketjuja vähitellen ja muuttelen purkkien paikkoja. Kuten kuvasta näkyy, maitotölkit ovat hyvässä käytössä (pohjalle kulmiin reiät!). Olen nyt koulinut niihin tomaatit ja paprikat. Kun varret venyvät, lisään vajaaksi jätettyihin purkkeihin multaa. Lannoitevettä, sitä vaaleanpunaista, käytän silloin tällöin, mutta hyvin varovasti. Helposti käy niin, että sitä tulee liikaa ja lehdet menevät ihan kippuralle. Luin jostakin, että tässä vaiheessa viileämmät yöt  saavat aikaan myöhemmin runsaamman kukinnan – saattaa pitää paikkansakin.

Huhtikuussa on jatkettava kylvöjä: lobeliat ja kääpiösamettikukat ainakin ovat listalla. Ja sitten myöhemmin avomaan- ja kasvihuonekurkut sekä kesäkurpitsat. Aina tämä homma suurenee, vaikka yritän välillä toppuutella itseäni! Kerran, vuosia sitten, laskin huhtikuun lopussa, että kuistille oli ahdettu yhteensä yli 800 tainta…No, ei kyllä enää aikoihin! Järki hoi… Joka tapauksessa kuisti on maalis-huhtikuun ajan kasvihuoneena. Vasta vapuksi se, ja pääovi, vapautuvat normaaliin käyttöönsä, minkä tuttavat ovatkin jo huomanneet – ja puikkelehtivat usein sisään apukeittiön puolelta – kuivumassa olevien pyykkien seassa!