Ensimmäisen kerran näin tämän kauniin ja maukkaan kasvin muutama vuosi sitten Helsingin kauppatorilla. Ostin silloin pienen ruukun, istutin kasvimaalle ja aloin napostella pikkuhiljaa lehtiä. Olivatpa hyviä! Tuli talvi ja uusi kevät – ei pärjännyt tämä, sinänsä helppohoitoinen salaatti, meidän nelosvyöhykkeellä. Onneksi olin keväällä tilannut uusia siemeniä Hyötykasviyhdistykseltä, joten aloitin homman alusta. Hyvin itivät ja kasvoivat, mutta eivät edelleenkään suostuneet meillä talvehtimaan. Viime syksynä kaivoin sitten yhden taimen kasvimaalta ylös, tökkäsin saviruukkuun ja vein lasikuistin viileyteen talveksi. Vieressä on kuva sen tämänhetkisestä voinnista, eli on erinomainen! Uusia siementaimia on tosin kasvamassa, vaikka eipä olisi kai tarvittu. Nyt, kun olen seurannut Subilta ja Neloselta kokkien taistoja, on ollut hauska huomata, kuinka suosittu tämä värikäs lisä on heidänkin vihersalaateissaan!
Luin puutarhablogeista, että jollakin tästä herkusta on tullut ihan riesa, joka leviää siementämällä pitkin pihanurmikoita – toisella se taas ei ole suostunut talvehtimaan lainkaan. Eräs oli unohtanut sen saviruukkuun mökin kuistille pakkaseen koko talveksi ja keväällä se lähti siitä uudelleen kasvuun. Joten kokemuksia on monenmoisia tästä punahierakaksikin kutsutusta, ketunleivän makuisesta salaatista!
Riitan puutarha ja mummolan riepumatto 